Julkaistu numerossa 1/2012
Uutta lääkkeistä

Uutta lääkkeistä: Belimumabi

Benlysta 120 mg ja 400 mg infuusiokuiva-aine konsentraattiliuosta varten, Glaxo Group Ltd
 

Belimumabi on ensimmäinen systeemisen lupus erythematosuksen (SLE) hoitoon hyväksytty biologinen lääke. Sitä voidaan käyttää lisälääkkeenä niille aikuispotilaille, joilla on hyvin aktiivinen autovasta-ainepositiivinen SLE huolimatta tavanomaisesta hoidosta. Lisätietoja tarvitaan kuitenkin edelleen sekä lääkkeen tehosta että turvallisuudesta.

Systeeminen lupus erythematosus (SLE) on monimuotoinen autoimmuunitauti, jonka taustalla on perinnöllinen alttius. Suomessa arvioidaan olevan vähintään 1 500 SLE-diagnoosin saanutta potilasta. Näistä suurin osa (90 %) on naisia, joista noin puolella tauti on todettu alle 30-vuotiaana (Julkunen 2011).

SLE:n taudinkuva on monimuotoinen ja vaihteleva. Oireet voivat olla lieviä, kuten väsymystä, kuumeilua, nivel- ja lihasoireita sekä ihottumia. Hankalammassa taudinkuvassa voi esiintyä munuaiskerästulehduksia, keskushermosto-, sydän-, ja keuhkokomplikaatioita sekä vaikeita verenkuvamuutoksia. Oireiden lisäksi diagnostiikassa käytetään hyväksi autovasta-ainemäärityksiä, kuten tuma- ja DNA-vasta-aineita.

SLE:n hoidon tavoitteena on taudin saaminen oireettomaksi ja aktiivitaudin rauhoittaminen (remissio). Tavanomaisiin lääkehoitoihin kuuluvat tulehduskipulääkkeet, glukokortikoidit, hydroksiklorokiini, atsatiopriini, metotreksaatti, mykofenolaatti, siklopsoriini ja syklofosfamidi (Julkunen 2011). Lääkkeitä käytetään yksilöllisesti potilaan taudinkuvan mukaan.

Benlysta on tarkoitettu lisälääkkeeksi aikuispotilaille, joilla on hyvin aktiivinen autovasta-ainepositiivinen SLE huolimatta tavanomaisesta hoidosta. Benlysta annetaan laskimoon tunnin pituisena infuusiona. Suositeltu annos on 10 mg/kg päivinä 0, 14 ja 28 ja tämän jälkeen neljän viikon välein. Benlysta-hoidon lopettamista tulee harkita, jos tautitilassa ei ole tapahtunut paranemista kuuden kuukauden hoidon jälkeen.

Farmakologia

B-solut ovat keskeisiä SLE:n patogeneesissä. Belimumabi on B-lymfosyyttien toimintaa stimuloivan proteiinin (BLyS, B-lymphocyte stimulator eli BAFF, B-cell activating factor) monoklonaalinen vasta-aine. SLE-potilailla on BLyS-proteiinia ylimäärin. Kun belimumabi sitoutuu BLyS-proteiiniin, sen toiminta estyy, mistä seuraa B-solujen määrän väheneminen SLE-potilaan elimistössä.

Laskimonsisäisen infuusion jälkeen belimumabin huippupitoisuus seerumissa saavutetaan yleensä infuusion lopettamisen aikana tai pian sen jälkeen. Belimumabi on proteiini, joten sen oletettu metabolinen reitti on hajoaminen peptideiksi ja edelleen aminohapoiksi. Belimumabin terminaalinen puoliintumisaika on noin 19 vuorokautta. Yhteisvaikutustutkimuksia muiden lääkkeiden kanssa ei ole tehty.

Teho

Benlystan tehoa on arvioitu kahdessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa. Tutkimuksiin osallistui 1 684 potilasta, joilla oli aktiivinen SLE. Potilailla oli jatkuva lääkehoito, joka koostui tulehduskipulääkkeistä, kortikosteroidista, hydroksiklorokiinistä tai muista immunosuppressiivisista lääkkeistä joko yksin tai yhdistelminä.

Tutkimuksissa ensisijainen tehoa mittaava päätetapahtuma oli SLE:n aktiivisuuden arviointiin kehitetty, eri muuttujista koostuva SLE-vasteindeksi (SLE responder index, SRI). Päätetapahtumat arvioitiin 52 viikkoa hoidon aloituksesta. Tavanomaiseen hoitoon verrattuna belimumabilla saavutettiin noin 12 % parempi vaste kuin lumeella. Alaryhmäanalyyseissä todettiin, että hoidosta saavutettava hyöty oli suurin potilailla, joilla oli lähtötilanteessa anti-dsDNA-vasta-aineita ja alhainen komplementtitaso eli käytännössä niillä, joilla tauti oli hyvin aktiivinen (noin 20 % parempi vaste kuin lumeella).

Haittavaikutukset

Benlystan turvallisuutta SLE-potilailla on arvioitu kolmessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa, joissa yhteensä 674 potilasta sai belimumabia annoksella 10 mg/kg. Suurin osa potilaista sai myös muita SLE:n lääkehoitoja. Yleisiä haittoja, joita esiintyi hieman enemmän belimumabia saaneilla potilailla kuin lumetta saaneilla potilailla, olivat pahoinvointi, ripuli ja kuume. Belimumabia saaneilla esiintyi myös hieman lumetta saaneita enemmän tiettyjä infektioita (nuhaa, keuhkoputkentulehduksia ja virtsarakon tulehduksia), leukopeniaa, unettomuutta ja masennusta.

Infuusion antoon liittyviä reaktioita ja yliherkkyysreaktioita esiintyi infuusion antopäivänä 17 %:lla Benlystaa saaneista potilaista ja 15 %:lla lumetta saaneista potilaista. Infuusioreaktiot ovat tavallisimpia kahden ensimmäisen infuusion yhteydessä. Viivästyneen yliherkkyysreaktion vaaran vuoksi potilaita tulee seurata joitakin tunteja ainakin kahden ensimmäisen infuusion jälkeen.

Pohdinta

Benlysta on ensimmäinen uusi lääke SLE:n hoidossa vuosikymmeniin ja ensimmäinen biologinen lääke, joka on saanut myyntiluvan SLE-käyttöaiheeseen. Yleisesti ottaen belimumabin teho oli tutkimuksissa vaatimaton, mutta hyvin aktiivista tautia sairastaville siitä voi olla enemmän hyötyä kuin lieväoireisempaa tautia sairastaville.

Vaikeaa aktiivista SLE-nefriittiä tai keskushermoston lupusta sairastavia potilaita ei otettu mukaan kliinisiin tutkimuksiin. Ei myöskään tiedetä, onko belimumabi tehokas niillä SLE-potilailla, joilla on sydän- tai keuhkokomplikaatioita. Tutkituista potilaista alle 2 % oli yli 65-vuotiaita, joten lääkkeen vaikutuksista iäkkäillä henkilöillä ei ole tietoa.

Immuunivastetta muuntavat lääkevalmisteet, myös belimumabi, voivat lisätä pahanlaatuisten tautien sekä opportunisti-infektioiden vaaraa. Ei tiedetä, kuinka rokotukset soveltuvat belimumabia saaneille potilaille. Näitä asioita selvitellään Benlystan jatkotutkimuksissa.

Benlystan käytöstä raskaana olevilla naisilla on vain vähän tietoa. Siksi sitä ei pidä antaa raskaana oleville, ellei tämä ole ehdottoman välttämätöntä. Lisätietoja raskauden aikaisesta käytöstä pyritään saamaan Benlystan rekisteritutkimuksista. Tämä on tärkeää, koska moni SLE-potilas on hedelmällisessä iässä. Nykyisen valmisteyhteenvedon mukaan hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä tehokasta ehkäisyä Benlysta-hoidon aikana ja vähintään neljä kuukautta hoidon päättymisen jälkeen.

Annikka Kalliokoski

Annikka Kalliokoski

LKT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea