Julkaistu numerossa 1/2012
Teemat

Myös itsehoitolääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia

Itsehoitovalmisteet voivat aiheuttaa yhteisvaikutuksia muiden itsehoito- tai reseptilääkkeiden kanssa. Erityisesti verenvuotoriskiä lisäävien lääkkeiden käyttäjien pitää olla tarkkana kipulääkkeen valinnassa. Vatsavaivojen hoitoon käytettävät itsehoitovalmisteet voivat vähentää muiden lääkkeiden tehoa.

Reseptittä saatavilla olevissa itsehoitovalmisteissa on samoja vaikuttavia aineita kuin reseptilääkkeissä. Itsehoitovalmisteet on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. Silti niillä voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Itsehoitovalmisteita käyttävä ei välttämättä tunnista lääkkeen vaikuttavaa ainetta. Käytössä voi samaan aikaan olla eri kauppanimillä myytäviä, samaa vaikuttavaa ainetta sisältäviä valmisteita. Tällöin lääkettä voidaan ottaa vahingossa yliannos ja haittavaikutusten riski lisääntyy.

Iäkkäät ja monisairaat käyttävät lukuisia lääkkeitä, joten heillä haitallisia yhteisvaikutuksia voi esiintyä muita useammin. Lääkeneuvonnassa riittää haasteita, kun haitallisten yhteisvaikutusten ehkäiseminen edellyttää sekä itsehoito- että reseptivalmisteiden huomioon ottamisen.

Kaikki itsehoitolääkkeitä käyttävät eivät välttämättä saa lääkeneuvontaa. Siksi erityisesti itsehoitovalmisteiden pakkausselosteiden ohjeiden selkeys on tärkeää.

Tulehduskipulääkkeet lisäävät muihin lääkkeisiin liittyvää verenvuotovaaraa

Tulehduskipulääkkeistä itsehoitoon on saatavilla ibuprofeenia, ketoprofeenia ja asetyylisalisyylihappoa (ASA) sisältäviä valmisteita. Tulehduskipulääkkeet heikentävät veren hyytymistä estämällä verihiutaleiden toimintaa. Lisäksi ne voivat vaurioittaa maha-suolikanavan limakalvoja. Siksi lääkkeiden yhteiskäyttö varfariinin kanssa lisää vuotovaaraa merkittävästi (Backman 2012).

Varfariinia käyttäville potilaille parasetamoli sopii tulehduskipulääkkeitä paremmin (Nurminen 2012). Silti yli 2 gramman vuorokausiannokset parasetamolia lisäävät varfariiniin liittyvää verenvuotoriskiä. Itsehoidon tilapäiskäytöllä ei ole vaikutusta vuotoriskiin.

Varfariinin lisäksi tulehduskipulääkkeet lisäävät myös muihin veren hyytymistä estäviin lääkkeisiin liittyvää verenvuotovaaraa. Esimerkiksi RELY-eteisvärinätutkimuksessa pitkäaikainen tulehduskipulääkkeiden käyttö suurensi dabigatraania tai varfariinia saaneiden potilaiden verenvuotoriskiä noin 50 % (Pradaxan valmisteyhteenveto).

Masennuslääkkeinä käytettävät serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) huonontavat verihiutaleiden toimintaa ja lisäävät verenvuodon vaaraa. Yhteiskäyttö tulehduskipulääkkeiden kanssa pahentaa tilannetta (Loke ym. 2008). Myös sydäninfarktin jälkeen käytettävä pieniannoksinen ASA lisää SSRI-lääkkeisiin liittyvää verenvuotoriskiä (Labos ym. 2012). Jos potilaalla on useampia maha-suolikanavan verenvuodoille altistavia tekijöitä, voi mahansuojalääkitys olla aiheellinen.

Tulehduskipulääkkeet voivat heikentää joidenkin lääkkeiden tehoa

Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat munuaisverenkiertoon ja voivat siten aiheuttaa verenpaineen nousua sekä verenpainelääkkeiden tehon heikentymistä yhteiskäytössä.

Tulehduskipulääkkeiden sekä ACE:n estäjien tai angiotensiini II-reseptorisalpaajien (sartaanit) yhtäaikainen käyttö voi heikentää erityisesti iäkkäiden tai elimistön kuivumasta kärsivien potilaiden munuaisten toimintaa.

Tulehduskipulääkkeet voivat myös estää pieniannoksisen ASA:n verihiutaleiden kokkaroitumisen estoon suunnattua vaikutusta, mikäli valmisteita annetaan samanaikaisesti (Lapveteläinen 2012). Tällöin ASA:n sydämen ja aivojen valtimoiden tukoksia estävä vaikutus heikkenee.

Vatsavaivojen itsehoidossa on huomioitava muut lääkkeet

Närästyksen itsehoitoon käytetään alumiinia, kalsiumia ja magnesiumia sisältäviä antasideja sekä alumiinia sisältävää sukralfaattia. Nämä lääkkeet voivat sitoutua toisiin lääkeaineisiin aiheuttaen kelaation, jolloin ”uhrilääke” ei imeydy ruuansulatuskanavasta verenkiertoon.

Antibiooteista tetrasykliinit sekä fluorokinolonit voivat joutua kelaation uhreiksi, jolloin antibioottihoito voi jäädä tehottomaksi. Samoin voi käydä osteoporoosin hoitoon käytetyille bisfosfonaateille. Myös muut itsehoitovalmisteet, kuten kalsium ja rauta, voivat aiheuttaa kelaatiota.

Antasidien lisäksi protonipumpun estäjät (pantopratsoli, omepratsoli ja lansopratsoli) sekä H2-reseptorisalpaajat (famotidiini ja ranitidiini) muuttavat mahalaukun pH-arvoa emäksiseen suuntaan. Happamuuden muutos voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden liukoisuuteen ja imeytymiseen. Esimerkiksi sienilääkkeistä itrakonatsolin ja ketokonatsolin imeytyminen vaikeutuu.

Verisuonitukosten estoon käytettävä klopidogreeli on aihiolääke, joka aktivoituu CYP2C19-välitteisesti. Omepratsoli estää CYP2C19-entsyymin toimintaa, joten sitä ei pitäisi käyttää klopidogreelin kanssa yhtä aikaa.

Vastaavasti ripulin itsehoitoon käytettävät lääkehiilivalmisteet voivat vähentää suun kautta otettavien lääkkeiden, kuten ehkäisytablettien, tehoa.

Flukonatsolikapselin pakkausselosteen mukaiseen käyttöön ei liity vaarallisia yhteisvaikutuksia

Hiivasienen aiheuttaman emätintulehduksen itsehoitoon on saatavana 150 mg flukonatsolia sisältävä kapseli, jota käytetään kerta-annoksena. Käyttö on rajattu niihin 16–50-vuotiaisiin naisiin, joilla on aiemmin ollut lääkärin toteama hiivatulehdus.

Flukonatsolin jatkuva käyttö voi aiheuttaa CYP2C-entsyymien eston seurauksena vaarallisia yhteisvaikutuksia lukuisten eri lääkkeiden kanssa. Itsehoitovalmisteena saatavan flukonatsolivalmisteen pakkausselosteessa mainitaan liuta tällaisia lääkkeitä.

Flukonatsoli-itsehoidon vasta-aiheina on muun muassa samanaikainen sisapridin, kinidiinin ja pimotsidin käyttö. Näistä ainoastaan kinidiiniä sisältävä valmiste on kaupan myyntiluvallisena ja pimotsidilla on määräaikainen erityislupa. Sisapridia määrätään erityisluvalla lähinnä pikkulasten vaikeaoireiseen refluksitautiin.

Jos asiakas toimii pakkausselosteen ohjeen mukaan, hän kysyy neuvoa joko apteekkihenkilökunnalta tai lääkäriltä, mikäli hänellä on käytössään jokin mainituista lääkkeistä tai jokin pitkäaikaissairaus. Mikäli hiivatulehduksen oireet eivät häviä kolmessa päivässä, on mentävä lääkäriin.

Yhteisvaikutustutkimuksissa flukonatsolia on otettu yleensä useamman päivän ajan ennen tutkittavan lääkkeen ottoa. Kerta-annoksena otetun flukonatsolin yhteisvaikutusriski on pieni. Ongelmia voi tulla, jos asiakas käyttää omin päin flukonatsolia toistuvasti. Itsehoitoon tarkoitetun flukonatsolivalmisteen korkea hinta estänee osaltaan epäasianmukaista käyttöä.

Annikka Kalliokoski

Annikka Kalliokoski

LKT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea