Julkaistu numerossa 1/2012
Uutta lääkkeistä

Uutta lääkkeistä: Telavansiini

Vibativ 250mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, Astellas Pharma Europe B.V.

Telavansiini on aikuisille tarkoitettu laskimoon annosteltava bakteerilääke metisilliinille vastustuskykyisen Staphylococcus aureuksen (MRSA) aiheuttaman sairaalakeuhkokuumeen hoitoon. Tähän asti potilaita on hoidettu vankomysiinillä, linetsolidilla tai teikoplaniinilla. Uusi lääke on vaihtoehto melko harvinaisen, hengenvaarallisen sairauden hoitoon.

Metisilliinille resistentti S. aureus (MRSA) tunnistettiin ensimmäisen kerran 50 vuotta sitten, minkä jälkeen sen aiheuttamia epidemioita on esiintynyt eri puolilla maailmaa. MRSA-kannat ovat vastustuskykyisiä useille antibiooteille, mukaan lukien stafylokokkipenisilliinit, beetalaktaamiantibiootit, kefalosporiinit ja karbapeneemit. Osaan kannoista ei tepsi myöskään klindamysiini, erytromysiini, aminoglykosidit, fluorokinolonit tai edes vankomysiini.

MRSA voi herkän S. aureuksen tavoin esiintyä iholla ja limakalvolla ilman kliinisiä oireita tai aiheuttaa muun muassa iho- ja pehmytosainfektioita. Etenkin iäkkäille tai puolustuskyvyltään heikoille MRSA voi aiheuttaa vaikeita infektioita, kuten yleistynyttä infektiota (septikemiaa), endokardiittia (sydämen sisäkalvon tulehdus), leikkaushaavainfektioita ja keuhkokuumeita.

MRSA-kantajia on viime vuosina löytynyt Suomessa 1 300–1 700 vuosittain. MRSA-kantojen osuus S. aureus -veriviljelylöydöksistä on suurentunut meillä 1990-luvun alle yhdestä prosentista pariin kolmeen prosenttiin (30–40 tapausta vuosittain). Ruotsissa, Norjassa ja Virossa tilanne on parempi, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa S. aureus -kannoista metisilliiniresistenttejä on jopa 10–50 %.

Farmakologia

Telavansiini on niin sanottu lipoglykopeptidi, jolla on gram-positiivisiin kokkeihin bakterisidinen vaikutus. Se estää bakteerin seinämän peptidoglykaanisynteesiä. Lisäksi se depolarisoi bakteerin solukalvoa lisäten sen läpäisevyyttä, mikä lopettaa bakteerin proteiini-, RNA- ja lipidisynteesin. Telavansiini on vankomysiinijohdos, jossa vankomysiinimolekyyliin on lisätty lipofiilinen sivuketju, joka pidentää lääkkeen puoliintumisaikaa elimistössä ja auttaa lääkemolekyyliä ankkuroitumaan bakteerin solukalvoon.

Suositeltu telavansiinin annos aikuisille on 10 mg/kg infuusiona kerran päivässä 7–21 päivän ajan. Lääkkeen tehoa ja turvallisuutta ei ole varmistettu alle 18-vuotiaille. Telavansiini eliminoituu pääasiassa munuaisten kautta muuttumattomana. Lääke on vasta-aiheinen akuutissa munuaisten vajaatoiminnassa ja vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Munuaisten vajaatoiminnassa annosta tulee pienentää.

Teho

Telavansiini tehoaa laboratorio-olosuhteissa (in vitro) laajasti gram-positiivisiin kokkeihin. Se ei tehoa vankomysiinille vastustuskykyisiin S.aureus-kantoihin eikä vankomysiinille ja teikoplaniinille vastustuskykyisiin enterokokkeihin.

Lääke tuli ensin markkinoille Yhdysvalloissa ja Kanadassa vaikeiden iho- ja pehmytkudosinfektioiden hoitoon. Sen sijaan EU:n alueella lääkkeen hyöty-haitta-suhde iho- ja pehmytkudosinfektioiden hoidossa arvioitiin negatiiviseksi.

Hyväksytty käyttöaihe on aikuisten sairaalakeuhkokuumeen (mukaan lukien hengityskonehoitoon liittyvä keuhkokuume) hoito silloin, kun sen aiheuttajan tiedetään tai epäillään olevan MRSA. Sairaalakeuhkokuumeella tarkoitetaan keuhkokuumetta, joka alkaa sairaalassa muusta syystä johtuvan hoidon aikana esimerkiksi aerosolitartunnan, yleistyneen bakteeritulehduksen tai piilevän infektion aktivoitumisen seurauksena.

Kliinisissä tutkimuksissa telavansiinia on saanut 2 264 henkilöä, joista sairaalakeuhkokuumetta potevia oli 751. Grampositiivisen sairaalakeuhkokuumeen hoidossa telavansiinia verrattiin vankomysiiniin kahdessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa. Molemmilla lääkkeillä keuhkokuume parani noin 60 %:lla potilaista ja kuolleisuus oli noin 20 %.

Haittavaikutukset

Tavallisimmat haitat telavansiinihoidon aikana ovat makuaistin häiriöt ja pahoinvointi. Telavansiini lisäsi kuolleisuutta akuuttia munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla verrattuna vankomysiiniin, vaikka munuaistoiminnan ollessa normaali kuolleisuuseroa ei ollut. Telavansiini aiheuttaa lisäksi enemmän munuaishaittavaikutuksia kuin vankomysiini, joten seerumin kreatiniinin ja virtsamäärien seuranta on hoidon aikana tärkeää.

Vankomysiinin tapaan telavansiiniin on liittynyt erytrodermian kaltaisia infuusioreaktioita sekä sisäkorvaan kohdistuvia haittoja, kuten kuuroutta ja korvien soimista (tinnitus).

Telavansiinihoidon aikana voi kehittyä pseudomembranoottinen koliitti tai superinfektio. Koska telavansiini tehoaa ainoastaan grampositiivisiin bakteereihin, sekainfektioissa hoitoon tulee yhdistää muu sopiva mikrobilääkitys. Telavansiini ei lisää vuotoriskiä, mutta se häiritsee INR- ja APTT-arvojen mittauksia, jotka on siksi ajoitettava juuri ennen infuusiota.

Eläinkokeissa on havaittu muun muassa sikiöiden varpaiden ja raajojen epämuodostumia ja aivokammioiden laajenemista. Telavansiini on vasta-aiheinen raskauden aikana, joten naisille, jotka voivat tulla raskaaksi, on tehtävä raskaustesti ennen lääkkeen antoa.

Pohdinta

Telavansiini on ensimmäinen meillä markkinoille tullut lipoglykopeptidiryhmän lääke. Lääke on tärkeä vaihtoehto MRSA-keuhkokuumeessa, kun muut antibiootit eivät sovi tai tehoa.

Myyntiluvan haltija on sitoutunut varmistamaan, että kaikki telavansiinia määräävät tai käyttävät lääkärit saavat koulutuspaketin. Tarkoituksena on antaa neuvoja muun muassa munuaistoksisuudesta sekä varoittaa käyttämästä telavansiinia muihin kuin hyväksyttyyn käyttöaiheeseen.

Eeva Sofia Leinonen

Eeva Sofia Leinonen

LT, sisätautien erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea