Julkaistu numerossa 1/2013
Pääkirjoitukset

Rinnakkaislääkkeet ovat tulleet jäädäkseen

Tällä hetkellä Suomessa voimassa olevista myyntiluvista noin puolet on myönnetty rinnakkaislääkkeille (Helle, tässä numerossa). Rinnakkaislääkkeiden osuus lääkemarkkinamme myydyistä pakkauksista on alle puolet, mikä vastaa myynnin arvossa alle viidennestä. Rinnakkaislääkkeet ovat siis tärkeä osa lääkehoitoa myös Suomessa.

Lääkevaihto otettiin käyttöön 2003 ja viitehintajärjestelmä 2009. Nämä toimenpiteet ovat lisänneet rinnakkaislääkkeiden tuloa markkinoillemme. Kuluneen kymmenen vuoden aikana sekä lääkevaihdon periaate että rinnakkaislääkkeet ovat tulleet tutuiksi terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille. Satunnaisesti on tullut esiin joitakin epäselvyyksiä esimerkiksi rinnakkaislääkkeiden laadusta tai biologisen samanarvoisuuden käsitteestä. Näitä seikkoja pyrimme selventämään tämän Sic!-lehden numeron eri artikkeleissa.

Rinnakkaislääkkeiden käytön ja lääkevaihdon hyödyt ovat mittavat. Reseptilääkkeiden kustannusten kasvua on pystytty hillitsemään merkittävästi (Martikainen ym., tässä numerossa). Rinnakkaislääkkeiden ja lääkevaihdon ansiosta säästynyttä rahaa tarvitaan, kun käyttöön on jatkuvasti tulossa uusia, kalliita alkuperäislääkkeitä. Joskus voi käydä niinkin, että alkuperäisvalmiste on jo poistunut markkinoilta ja saatavilla on vain rinnakkaislääkkeitä.

Voidaan ajatella, että rinnakkaislääkkeet ovat nykyään luonnollinen osa lääkkeen elinkaarta. Yhä useammilla alkuperäislääkkeitä valmistavilla yrityksillä on myös omaa rinnakkaislääketuotantoa. Näin lääkeyritykset pystyvät hallitsemaan lääkkeen koko elinkaarta patenttisuojatusta alusta lähtien. Toisaalta patenttisuojan loppuminen tuo painetta myydä lääkettä mahdollisimman kalliilla hinnalla patenttisuojan aikana.

Biologisia lääkkeitä on tullut yhä useampien sairauksien hoitoon. Niiden kehittäminen ja valmistus vaatii korkeaa teknologista osaamista. Biologisia lääkkeitä ei voi täysin kopioida, mutta biologisesti samankaltaisia lääkkeitä, biosimilaareja, on mahdollista valmistaa. Biosimilaarit voivat osaltaan hillitä lääkekustannusten kasvua (Ekman ja Kurki, tässä numerossa). Biosimilaareja on otettu käyttöön nihkeästi, mikä voi johtua samanlaisesta epävarmuudesta kuin aikanaan liitettiin rinnakkaislääkkeisiin. Mielenkiintoista on seurata, kuinka biosimilaarien asema tulee kehittymään tulevina vuosina.

Sic!-lehti on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisten luotettavaksi lääketiedon lähteeksi. Viime vuoden lopussa teimme lukijatutkimuksen, koska haluamme lehtemme sisällön vastaavan lukijoidemme tietotarpeisiin. Tutkimuksen tuloksista kerrotaan tarkemmin sivulla 58. Kiitän kaikkia tutkimukseen osallistuneita!

Sinikka Rajaniemi

Sinikka Rajaniemi

Ylijohtaja, Fimea