Julkaistu numerossa 1/2013
Teemat

Syöpälääkkeiden valikoima kasvaa

Syöpälääkkeissä on entistä enemmän vaihtoehtoja geneeristen valmisteiden tultua markkinoille. Geneeriset syöpälääkkeet ovat yhtä laadukkaita kuin alkuperäiset valmisteet, mutta eroja voi olla esimerkiksi käytetyissä apuaineissa.

 

Viime vuosina valikoima syöpälääkkeissä on lisääntynyt, sillä geneerisiä valmisteita eli rinnakkaislääkkeitä on tullut markkinoille runsaasti. Varsinaisten geneeristen valmisteiden lisäksi markkinoille on tullut hybridivalmisteita, jotka eivät täytä kaikkia geneerisen valmisteen määritelmiä vaan poikkeavat alkuperäisestä valmisteesta esimerkiksi käyttöaiheen, lääkemuodon tai valmisteen vahvuuden osalta.

ATC-ryhmä L eli syöpälääkkeet ja immuunivasteen muuntajat sisältää useita erityyppisiä ja eri tarkoituksiin käytettäviä lääkeaineita. Alaryhmä L01 koostuu syöpälääkkeinä käytetyistä solunsalpaajista.

Osa solunsalpaajista on lääkemuodoltaan suun kautta otettavia tabletteja tai kapseleita, mutta huomattava osa on parenteraalisia valmisteita. Pienet erot oraalisten valmisteiden apuainekoostumuksessa eivät vaikuta lääkevalmisteen käyttöön. Parenteraalisten valmisteiden ollessa kyseessä saattavat erot formulaatiossa kuitenkin olla suurempia ja aiheuttaa muutoksia esimerkiksi valmisteen säilytyksessä, käyttökuntoon saattamisessa tai jopa antoreiteissä.

Solunsalpaajia on monenlaisia

Solunsalpaajat eivät ole homogeeninen lääkeaineryhmä, vaan niihin kuuluu rakenteeltaan ja vaikutusmekanismiltaan hyvin erilaisia lääkeaineita. Solunsalpaajat (L01) jaetaan viiteen eri ryhmään: alkyloivat lääkeaineet (L01A), antimetaboliitit (L01B), kasvialkaloidit ja muut luonnontuotteet (L01C), sytotoksiset antibiootit ja vastaavat aineet (L01D) ja muut syöpälääkkeet (L01X).

Tällä hetkellä erilaisia vaikuttavia aineita solusalpaajien ryhmässä on 146, mutta kaikkia näitä sisältäviä lääkevalmisteita ei ole markkinoilla. Taulukossa 1 on lueteltu solunsalpaajia, joista on tällä hetkellä geneerisiä valmisteita.

Syöpälääkkeenä käytettäviä lääkeaineita, joista on geneerisiä valmisteita markkinoilla.

Parenteraalisten valmisteiden antoreitti ja käyttökuntoon saattaminen vaihtelevat

Parenteraalisissa valmisteissa erot eri valmisteiden välillä voivat olla suurempia kuin tableteissa ja kapseleissa. Nämä erot eivät kuitenkaan ole eroja lääkkeen laadussa, vaan sekä geneerinen että alkuperäinen valmiste ovat täyttäneet myyntilupaan edellytettävät laatuvaatimukset.

Samasta lääkeaineesta voi olla valmisteita erilaisille lääkkeenantoreiteille. Tietyt apuaineet ja säilytysaineet eivät sovellu esimerkiksi intratekaaliseen annosteluun. Parenteraalisten valmisteiden sisältämät apuaineet ja hyväksytyt antoreitit on ilmoitettu valmisteyhteenvedoissa ja myyntipäällysmerkinnöissä.

Lääkeaineesta voi olla useita erilaisia lääkemuotoja parenteraaliseen annosteluun. Esimerkiksi doksorubisiinista on markkinoilla injektioneste, infuusioneste, infuusiokonsentraatti ja injektiokuiva-aine. Koostumukseltaan nämä lääkemuodot eroavat toisistaan, ja niiden käyttökuntoon saattaminen tehdään eri tavalla.

"Solunsalpaajat eivät ole homogeeninen lääkeaineryhmä."

Parenteraalisten valmisteiden säilyvyydessä voi olla eroa valmisteiden välillä

Säilytysolosuhteet ja kestoajat saattavat poiketa toisistaan eri valmisteiden välillä. Esimerkiksi gemsitabiinistä on markkinoilla erilaisia infuusiokonsentraattivalmisteita, joissa liuottimena on vesi, etanoli tai makrogoli. Etanoli- ja makrogolipohjaiselle infuusiokonsentraatille ei ole mitään erityisiä säilytysolosuhteita, mutta vesipohjaista valmistetta säilytetään jääkaapissa.

Käytetyllä formulaatiolla on myös vaikutusta avaamattoman valmisteen säilyvyyteen. Monet hajoamisreaktiot tapahtuvat nopeammin vesiliuoksissa kuin esimerkiksi etanolissa. Kestoajat ovatkin vesipohjaisissa valmisteissa yleensä lyhyemmät kuin muuta liuotinta sisältävissä valmisteissa.

Mikrobiologinen säilyvyys

Parenteraalisille valmisteille ilmoitetaan käytönaikainen fysikaalinen ja kemiallinen säilyvyys. Vesipohjaisille säilytysaineettomille valmisteille ei ilmoiteta käytönaikaista mikrobiologista säilyvyyttä, koska se riippuu käyttäjästä ja olosuhteista. Mikrobiologiselta kannalta vesipohjaiset säilytysaineettomat valmisteet tulisikin käyttää heti.

Säilöntäainetta tai muuta liuotinta kuin vettä sisältävissä valmisteissa voi käytönaikainen säilytysaika olla pidempi. Näidenkin valmisteiden kohdalla pitää kuitenkin ottaa huomioon mikrobikontaminaation vaara, ja liian pitkiä säilytysaikoja on vältettävä. Käytönaikaiset säilytysajat eivät missään tapauksessa saa ylittää ilmoitettuja fysikaalisia, kemiallisia ja mikrobiologisia säilyvyysaikoja.

Valmisteiden käyttökuntoon saattaminen ja laimennus tulisi tehdä aseptisissa olosuhteissa, jotta mikrobikontaminaation riski pystyttäisiin minimoimaan. Ohjeet valmisteen käyttökuntoon saattamisesta kannattaa lukea tarkasti, sillä ohjeistuksissa saattaa olla eroja valmisteiden kesken.

Juha-Matti Juntunen

Juha-Matti Juntunen

FaT
Erikoistutkija, Fimea