Julkaistu numerossa 1/2014
Lääkehoitojen arviointi

Iäkkäiden lääkityksen tietokanta on työkalu lääkehoidon soveltuvuuden arviointiin

[Lataa PDF]

Iäkkäiden lääkityksen tietokannan tarkoituksena on tukea 75 vuotta täyttäneiden lääkehoitoa koskevaa päätöksentekoa ja parantaa perusterveydenhuollon lääkitysturvallisuutta. Tietokanta on tarkoitettu etenkin terveydenhuollon ammattilaisten apuvälineeksi.

Ikääntymiseen liittyvät elimistön toiminnan muutokset ja lisääntynyt sairastavuus tekevät iäkkäistä herkkiä lääkehoidon aiheuttamille haitoille. Munuaisten toiminta heikkenee ikääntyessä, jolloin lääkkeiden erittyminen virtsaan hidastuu ja munuaisten kautta erittyvien lääkkeiden annostelua on muutettava. Iäkkäät ovat herkkiä muun muassa kipulääkkeiden ja antikolinergisten valmisteiden vaikutuksille sekä verenpainetta alentaville ja keskushermostoon vaikuttaville lääkkeille.

Muutama vuosi sitten luodun kansallisen tietokannan tarkoituksena on tukea iäkkäiden lääkehoitoa koskevaa päätöksentekoa ja parantaa lääkitysturvallisuutta perusterveydenhuollossa. Tietokanta on tarkoitettu ensisijaisesti lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön.

Luokka kertoo lääkkeen soveltuvuudesta

Iäkkäiden lääkitystietokannassa lääkeaineet on luokiteltu muista terveydenhuollon tietokannoista tuttuihin A-, B-, C- ja D-luokkiin (taulukko 1). Luokka kuvaa lääkeaineen soveltuvuutta 75 vuotta täyttäneiden käyttöön. Luokittelu on rakennettu kliinistä, moniammatillista asiantuntemusta hyödyntävällä konsensusperiaatteella.

Suomessa iäkkäillä on usein käytössään lääkkeitä, joita heidän oikeastaan tulisi välttää. Kelan reseptirekisterin mukaan joka neljäs 75 vuotta täyttänyt (n. 104 000 henkilöä) oli ostanut vähintään yhden iäkkäillä vältettävän lääkeaineen vuonna 2009.

Kuopiossa tehdyssä väestötutkimuksessa (n = 781) taas lähes joka kolmannella iäkkäällä oli käytössään vähintään yksi iäkkäillä vältettävä lääke. Vältettävien lääkkeiden käytön havaittiin olevan yhteydessä heikentyneeseen fyysiseen ja kognitiiviseen toimintakykyyn.

On kuitenkin muistettava, että potilaan lääkehoito on aina yksilöllistä. Niinpä yksittäisen potilaan kohdalla saatetaan joutua käyttämään D-luokkaan kuuluvia eli iäkkäillä vältettäviä lääkevalmisteita. Tällöinkin lääkehoito tulee aina aloittaa ja lopettaa lääkärin valvonnassa, eikä sitä pidä myöskään muuttaa omin päin.

Iäkkäiden tietokantaan kuuluvien lääkkeiden luokittelu A-, B-, C- ja D-luokkiin.

Tietokannan päivityksestä vastaa asiantuntijaryhmä

Ikääntyneiden lääkityksen tietokannan valmistelu aloitettiin Lääkehoidon kehittämiskeskuksen (ROHTO) asettamassa työryhmässä vuonna 2008, ja se valmistui elokuussa 2010.

Tietokantaa päivittää parhaillaan Fimean koordinoima, iäkkäiden lääkehoidon asiantuntijoista koostuva työryhmä, joka tarkistaa jokaisen lääkeaineen luokan ja selitetekstin. Päivityksen ensimmäinen osa julkaistiin joulukuussa 2013, ja siihen on tarkistettu noin sata D-luokkaan kuuluvaa lääkeainetta.

Työryhmä jatkaa muiden tietokantaan sisältyvien lääkeaineiden päivitystä, jolloin D-luokkaan saattaa tulla vielä lisää uusia lääkeaineita. Päivityskierroksen valmistuttua tietokanta sisältää luokittelun ja suosituksen yli 400 lääkeaineen tai niiden yhdistelmien käytöstä iäkkäille.

Saatavuus laajenee

Iäkkäiden lääkityksen tietokanta on käytettävissä Fimean verkkosivuilla. Tietokanta on maksutta myös sovelluskehittäjien saatavilla. Tietokantaa hyödyntävät Apteekkariliitto, Lääketietokeskus ja Pharmadata. Lisäksi uusia lisensointisopimuksia ollaan solmimassa.

Tällä hetkellä tietokanta on saatavilla vain suomen kielellä. Päivityksen valmistuttua kokonaisuudessaan se julkaistaan myös ruotsin- ja englanninkielisenä.

"On kuitenkin muistettava, että potilaan lääkehoito on aina yksilöllistä."

Tietokannasta apua potilastapaukseen

Lääkärin vastaanotolle saapui 85-vuotias rouva sekavuuden, heikotuksen ja kivun takia. Hän kärsi hankalasta unettomuudesta, jonka hoidoksi oli kokeiltu bentsodiatsepiinia. Rouvan vointi oli kuitenkin huonontunut nopeasti, minkä vuoksi bentsodiatsepiinin käytöstä oli luovuttu. Unettomuuteen oli nyt käytössä levomepromatsiini ja tarvittaessa hydroksitsiini. Unettomuus oli korjaantunut mutta yleisvointi edelleen huonontunut.

Unettomuuden lisäksi rouvalla oli todettu dementia, diabetes, hypertonia, eteisvärinä ja polvikipu. Verenpaine oli istualtaan mitattuna 128/80 mmHg, sydämen syke 80 (epätasainen), eGFR 40 ml/min ja MMSE 18. Laboratoriotesteissä viitearvoista poikkesivat B-Hb 110 g/l, E-MCV 72 fl ja HbA1c 8,4 %.

Potilaalla oli päivittäisessä käytössä kymmenen eri lääkettä (taulukko 2). Tarvittaessa käytettäviksi määrättyjä lääkkeitä oli viime aikoina otettu päivittäin. Ibuprofeenia rouva oli käyttänyt noin 2 viikon ajan itsehoitolääkkeenä kipuun.

Iäkkäiden lääkityksen tietokannan perusteella lääkkeistä viisi sopii käytettäväksi sellaisenaan (A-luokka), viisi sopii käytettäviksi varauksin (C-luokka) ja kolmen lääkkeen käyttöä iäkkäille tulisi välttää (D-luokka) (taulukko 2).

Vältettävistä lääkkeistä antikolinergisesti vaikuttavat levomepromatsiini ja hydroksitsiini heikensivät donepetsiilin tehoa. Lisäksi niiden antikolinerginen vaikutus saattoi pahentaa rouvalla havaittua sekavuutta, takykardiaa ja ummetusta. Litalginissa olevalla pitofenonilla oli niin ikään antikolinergista vaikutusta.

4-MDRD-kaavan mukaan määritettynä rouvalla oli kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (eGFR 40 ml/min). Tällaisessa tapauksessa iäkkäiden lääkityksen tietokanta suosittelee metformiinin, tramadolin ja ramipriilin annosten laskemista. Lisäksi tietokanta suosittelee ibuprofeenia ainoastaan lyhytaikaiseen käyttöön muun muassa munuaisten toiminnan heikkenemisen takia.

Iäkkäiden lääkityksen tietokannan perusteella potilaalla oli käytössä useita verenvuotoriskiä lisääviä valmisteita: varfariini, ibuprofeeni ja metamitsoli. Potilaalla havaittu anemia johtui mahdollisesti näiden yhteisvaikutuksista. Sekavuutta saattoivat aiheuttaa tramadoli, levomepromatsiini, hydroksitsiini ja pitofenoni.

Unettomuus saattoi johtua donepetsiilin ilta-annostelusta. Myös puutteellinen kivunhoito voi pahentaa unettomuutta. Potilaan kivunhoitoa heikensi levomepromatsiinin tramadolin aktiivisen metaboliitin muodostumista jarruttava vaikutus, jolloin tramadolin opioidivaikutus heikkeni. Tietokanta varoittaa myös ramipriilin ja tulehduskipulääkkeiden yhteiskäytön mahdollisesti aiheuttamista munuaisen vajaatoimintaan liittyvistä ongelmista.

Esimerkkipotilaan lääkitys ja iäkkäiden lääkityksen tietokannan huomioita käytetyistä lääkkeistä ja oireista.

Risto Huupponen

Risto Huupponen

Professori, Turun yliopisto

Johanna Jyrkkä

Johanna Jyrkkä

FaT
Tutkija, Fimea

Jouni Ahonen

Jouni Ahonen

FaT
Sairaalaproviisori, Kuopion yliopistollinen sairaala