Julkaistu numerossa 2/2012

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset

Alkoholin samanaikainen käyttö keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa on vaarallista. Alkoholi voi tehostaa liiallisesti verensokeria alentavien lääkkeiden vaikutusta ja lisätä metformiiniin liittyvän maitohappoasidoosin vaaraa. Antabusreaktio liittyy disulfiraamiin, muiden lääkkeiden kohdalla se lienee harvinaista.

Alkoholin kulutus lisääntyy kesäisin. Alkoholin kohtuullinen käyttö, kuten satunnainen saunaolut tai viinilasillinen aterian yhteydessä, ei yleensä vaikuta lääkkeiden tehoon tai aiheuta haittavaikutuksia. Alkoholilla voi kuitenkin olla sekä farmakodynaamisia että -kineettisiä yhteisvaikutuksia silloin, kun sitä käytetään suurempia määriä tai jatkuvasti (taulukko 1).



Alkoholin suurkulutus voi olla ongelma melkein kaikkien lääkkeiden kanssa. Esimerkiksi parasetamolin maksahaitat ja tulehduskipulääkkeiden ruuansulatuskanavaan kohdistuvat haitat voivat voimistua. Verenohennuslääkkeiden käyttö voi olla vaarallista alkoholistille muun muassa lääkkeenoton epäsäännöllisyyksien ja suurentuneen onnettomuusvaaran vuoksi.



Pitkäaikainen alkoholinkäyttö indusoi CYP2E1-entsyymiä. Parasetamolin maksatoksinen metaboliitti syntyy pääosin juuri CYP2E1-välitteisesti (Nurminen 2012). Siksi alkoholia säännöllisesti käyttävällä on suurentunut vaara saada parasetamoliin liittyvä maksavaurio. Alkoholin aiheuttaman CYP2E1-induktion ei tiedetä merkittävästi muuttavan muiden lääkkeiden vaikutuksia.

Mahdollisia lääkkeiden yhteisvaikutuksia alkoholin kanssa.

Keskushermostoa lamaavien lääkkeiden vaikutus voi tehostua

Tavallisimpiin alkoholin farmakodynaamisiin yhteisvaikutuksiin kuuluu keskushermostoa lamaavien lääkkeiden vaikutuksen tehostuminen. Keskushermostolamaa aiheuttavien lääkkeiden käyttäjien ei kannattaisi käyttää alkoholia lainkaan, koska seurauksena voi olla sekavuutta, joka puolestaan johtaa onnettomuusriskin suurenemiseen.



Uni- ja nukahtamislääkkeinä käytetyt bentsodiatsepiinit ja niitä muistuttavat lääkkeet aiheuttavat yksinään vain harvoin kuolemaan johtavia myrkytyksiä. Vakavissa myrkytyksissä alkoholi on yleensä ollut mukana. Alkoholin nauttiminen lisää keskushermostolamaa ja seurauksena voi olla hengityspysähdys.



Alkoholi lisää myös väsyttävien psykoosilääkkeiden myrkyllisyyttä. Kipulääkkeinä käytettävien opioidien hengitystä lamaava vaikutus voi myös korostua alkoholin käytön yhteydessä. Oksikodonia sisältävän depotvalmisteen käytön aikana kielletään kokonaan alkoholin käyttö, koska se nopeuttaa oksikodonin vapautumista lääkevalmisteesta. Myös lihasrelaksanttien käyttö samanaikaisesti alkoholin kanssa lisää keskushermostolaman vaaraa.

Varovaisuutta myös diabetes- ja verenpainelääkkeiden kanssa

Alkoholinkäytön yhteydessä verensokeria alentavien lääkkeiden vaikutus voi tehostua liiallisesti. Erityisesti tulevat kyseeseen insuliinit, sulfonyyliureat (kuten glimepiridi ja repaglinidi). Alkoholi on ollut Fimeaan ilmoitettujen metformiinin maitohappoasidoosien tavallisin altistava tekijä yhdessä munuaisten tai maksan vajaatoiminnan kanssa (Kalliokoski 2011).



Alkoholia runsaasti käyttävillä verenpaine on korkeampi kuin vähän juovilla tai kokonaan raittiilla. Alkoholi voi joko tehostaa tai heikentää verenpainelääkkeen vaikutusta. Alkoholi lisää ortostaattisen hypotension vaaraa myös henkilöillä, jotka käyttävät sepelvaltimotaudin hoitoon nitraatteja.

Antabusreaktio

Alkoholi hajoaa alkoholidehydrogenaasin välityksellä ensin asetaldehydiksi ja edelleen aldehydidehydrogenaasin välityksellä etikkahapoksi. Disulfiraami (Antabus) estää aldehydidehydrogenaasia, jolloin elimistöön kertyy ylimäärin asetaldehydiä. Tämän seurauksena syntyvät antabusreaktion oireet (taulukko 1). Vaikutus voi kestää 1−2 viikkoa hoidon loppumisen jälkeen.



Yleensä antibioottikuurien aikana voi käyttää alkoholia kohtuullisesti. Poikkeuksena on mainittu metronidatsoli (Flagyl ja Trikozol), jonka käytön yhteydessä on ilmoitettu antabusreaktion kaltaisia oireita ja siksi metronidatsolikuurin aikana kehotetaan olemaan käyttämättä alkoholia. Terveillä vapaahtoisilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa ei löytynyt tukea ilmiölle (Jang ja Harris 2007).



Viisainta lienee kuitenkin olla käyttämättä alkoholia metronidatsolihoidon aikana valmisteyhteenvedon ohjeiden mukaisesti. Valmisteyhteenvedot ovat muutenkin hyvä tietolähde, kun selvitellään, soveltuuko alkoholi lääkityksen kanssa yhdessä käytettäväksi. Terveysportin Sfinx-yhteisvaikutustietokannasta löytyy myös joitakin alkoholi–lääke-yhteisvaikutuksia.

Annikka Kalliokoski

LKT, kliinisen farmakologian erikoislääkäri

Ylilääkäri, Fimea


Jang GR ja Harris RZ. Drug interactions involving ethanol and alcoholic beverages. Expert Opin Drug Metab Toxicol 2007; 3(5): 719–31.



Kalliokoski A. Metformiini ja maitohappoasidoosi – varo viinaa! Sic!-verkkolehti 1/2011 (julkaistu 10.3.2011).



Nurminen ML. Hyvä paha parasetamoli. Sic! 2012; 2(1): 37–8.