Julkaistu numerossa 2/2012

Uutta lääkkeistä: Fidaksomisiini

Uutta lääkkeistä: Fidaksomisiini

Dificlir 200 mg tabletti, Astellas Pharma

Fidaksomisiinia voidaan käyttää aikuisten Clostridium difficilen aiheuttaman ripulin hoitoon erityisesti silloin, kun suun kautta annettavasta metronidatsolista tai vankomysiinista ei ole apua. Fidaksomisiinilla on samankaltaisia haittavaikutuksia kuin vankomysiinilla. Useimmiten ne kohdistuvat ruoansulatuskanavaan.

Clostridium difficile -bakteeri on yleinen antibioottiripulin aiheuttaja. C. difficile -epidemioita esiintyy erityisesti sellaisissa sairaaloissa ja laitoksissa, joissa hoidetaan iäkkäitä tai huonokuntoisia potilaita.



C. difficile -bakteeri tuottaa desinfektioaineita kestäviä itiöitä. Ne säilyvät pitkiä aikoja vuodevaatteissa, lattialla ja muilla huoneen pinnoilla. Itiöt kuoriutuvat elimistöön päästessään, ja bakteeri alkaa uudelleen lisääntyä sille suotuisissa elinolosuhteissa.



C. difficilen aiheuttama ripuli alkaa harvoin itsestään. Kaksi kolmesta tautitapauksesta alkaa antibioottikuurin aikana tai välittömästi sen jälkeen. Yleisimmät C. difficile -ripulia edeltäneet antibiootit ovat kefalosporiini, amoksisilliini, fluorokinolonit ja klindamysiini. Pienelle osalle ripulin saaneista kehittyy henkeä uhkaava tautimuoto, pseudomembranoottinen koliitti (paksunsuolen tulehdus).



2000-luvun alussa Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa alkoi levitä uusi, ärhäkkä C. difficile -kanta (027-kanta). Etelä-Suomen tämä kanta saavutti syksyllä 2007, ja se on levinnyt hitaasti kaikkialle maahan. Nykyään kuudesosa C. difficile -ripuleista on 027-kannan aiheuttamia.



C. difficilen aiheuttaman ripulin hoito pitää aloittaa mahdollisimman pian. Ensimmäinen toimenpide on lopettaa käytössä oleva antibioottihoito, mikäli se on mahdollista. Lääkehoitona annetaan metronidatsolitabletteja tai vankomysiinikapseleita 7 tai 10 päivän ajan. Potilaista 10–20 % saa oireet uudelleen joitakin päiviä lääkehoidon loppumisen jälkeen. Tällöin sama hoito voidaan uusia tai käyttää vaihtoehtoisia lääkkeitä, kuten fidaksomiinia.



Fidaksomiini on tarkoitettu aikuisten C. difficile -infektion hoitoon. Suositeltu annos on 200 mg (1 tabletti) kahdesti päivässä (12 tunnin välein) 10 päivän ajan.

Farmakologia

Fidaksomisiini on makrosyklisten bakteerilääkkeiden ryhmään kuuluva paikallisesti vaikuttava bakterisidinen lääke. Kyseessä on kapeakirjoinen mikrobilääke, joka tappaa C. difficile -bakteereja estämällä RNA-synteesiä bakteeri-RNA:n polymeraasin kautta.



Vain hyvin pieni osa fidaksomisiiniannoksesta imeytyy elimistöön. Fidaksomisiini on P-glykoproteiinin (P-gp) substraatti, eikä sen samanaikaista käyttöä P-gp:n estäjien kanssa suositella.

Teho

Fidaksomisiinin tehoa verrattuna vankomysiiniin C. difficile -ripulin hoidossa selvitettiin kahdessa vaiheen III satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa lumevertailututkimuksessa (yhteensä 1 147 potilasta). Ensisijainen päätetapahtuma oli niiden potilaiden määrä, joiden infektio parani 10 päivän hoidon jälkeen. Fidaksomisiini oli yhtä tehokas kuin vankomysiini: 92 % fidaksomisiinia saaneista ja 90 % vankomysiinia saaneista potilaista parani.



Toissijaisena päätetapahtumana arvioitiin uusiutumisten määrää hoidon jälkeisten 30 päivän aikana. Uusiutumisten määrä (relapsit mukaan lukien) oli pienempi fidaksomisiinia käytettäessä: 14 %:lle fidaksomisiinia ja 26 %:lle vankomysiinia saaneista tuli relapsi (95 %:n luottamusväli [-17 %, -7 %]).



Tutkimustuloksia fidaksomisiinin käytöstä lapsipotilaiden hoidossa ei toistaiseksi ole.

Haittavaikutukset

Fidaksomiinin haittavaikutukset ovat samanlaisia kuin vankomysiinin. Yleisimmät haitat ovat pahoinvointi, oksentelu ja ummetus, joita esiintyy yhdestä kymmeneen potilaalla sadasta.



Tutkimustietoa esimerkiksi maksa- tai munuaisongelmista kärsivien potilaiden hoidosta on vielä rajoitetusti. Siksi myyntiluvan haltijaa onkin kehotettu tekemään lisätutkimuksia kyseisille potilasryhmille.

Pohdinta

Hiljattain julkaistussa C. difficile -infektion hoitoa käsittelevässä katsauksessa todettiin, että primaarihoidossa metronidatsolin, vankomysiinin tai fidaksomiinin välillä ei ole eroa hoidon tehossa. Sen sijaan fidaksomiinihoidon jälkeen tauti uusii merkittävästi vähemmän kuin vankomysiinihoidon jälkeen.



Jos C. difficile -hoidon aikana joudutaan käyttämään antibioottihoitoa, näyttää fidaksomiini myös olevan tehokkaampi kuin vankomysiini sekä C. difficile -infektion hoidossa että estämään C. difficile -infektion relapseja.



Noin yhdellä potilaalla sadasta tauti uusii kerta toisensa jälkeen. Fidaksomiini tarjoaakin uuden vaihtoehdon muille hoidoille resistenttien C. difficile -infektion hoitoon.



Sitkeimmissä tautikierteissä voidaan käyttää myös tehokkaana hoitona lähiomaisen ulosteesta otettujen "terveiden" suolistobakteerien siirtämistä peräruiskeena tai tähystimen kautta (niin kutsuttu ulosteensiirto).

Karri Penttilä

LT, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri

Ylilääkäri, Fimea

Dificlir-lääkevalmistetta koskeva Euroopan julkinen arviointilausunto (EPAR) löytyy osoitteesta www.ema.europa.eu käyttämällä ”Search for medicines” -toimintoa. Tieteellinen arviointi löytyy välilehdeltä ”Assessment history” ja suomenkielinen valmisteyhteenveto välilehdeltä ”Product information”.