Julkaistu numerossa 2/2013
Eläinlääkkeet

Kannattaako koira rokottaa borrelioosia vastaan?

Ensimmäinen eläimille tarkoitettu borrelioosirokote sai hiljattain myyntiluvan Suomessa. Rokote sisältää inaktivoituja Borrelia-bakteereita. Se saa aikaan vasta-ainetason nousun, mutta sen tehoa kliinisen taudin kehittymisen ehkäisyssä ei ole tutkittu. Rokotteen hyöty kannattaa yksittäisen eläimen osalta arvioida tarkkaan.

Borrelioosi eli Lymen tauti on yksi maailman yleisimmistä vektorivälitteisistä bakteeritaudeista. Puutiaiset levittävät taudin aiheuttavaa Borrelia burgdorferi -spirokeettaa pureman kautta ihmisiin, koiriin sekä eräisiin muihin eläinlajeihin. Osa eläimistä, kuten luonnonvaraiset eläimet, eivät tartunnasta huolimatta sairastu oireiseen tautiin.

Borrelioosia esiintyy Suomessa lähes koko maassa. Tartuntoja on todettu eniten Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla, muuten tartunnat ovat keskittyneet Länsi- ja Itä-Suomeen.

Eurooppassa yleisimmät infektion aiheuttajat ihmisille ja eläimille ovat B. bugdorferi sensu lato -bakteerin alalajit B. afzelii, B. garinii tai harvemmin B. burgdoreferi sensu stricto. Yhdysvalloissa taudinaiheuttaja on lähes poikkeuksetta B. burgdoreferi sensu stricto.

Borrelian diagnoosi perustuu taudinkuvaan ja esitietoihin

Borrelioosin taudinkuva voi ihmisillä ja eläimillä olla hyvin monimuotoinen ja kroonisessa vaiheessa jopa kuolemaan johtava. Tyypillisiä myöhäisvaiheen oireita ovat nivel-. hermo-, sydän-, lihas- ja silmäoireet sekä ihmisten varhaisvaiheen oiretta muistuttava ihottuma. Tarkempaa tietoa eläinten taudinkuvasta saa esimerkiksi Eviran verkkosivuilta.

Taudin toteaminen ihmisillä ja eläimillä perustuu kliiniseen taudinkuvaan ja esitietoihin. Bakteeriviljely on vaikeaa. Vasta-aineita voidaan mitata verinäytteistä ELISA-testillä noin 3 viikon kuluttua puutiaisen puremasta, mutta tutkimustuloksia on vaikea tulkita, koska negatiiviset mittaustulokset eivät sulje pois infektiota. Positiiviset tulokset eivät puolestaan välttämättä merkitse sairastumista oireiseen borrelioosiin. Korkea vasta-ainetaso yhdistettynä tyypilliseen taudinkuvaan mahdollistaa kuitenkin suhteellisen luotettavan diagnoosin.

Borrelioosin esiintyvyys Suomessa

Suomessa borrelioosin esiintyvyyttä eläimillä on seurattu koirien ja hevosten vasta-ainemittauksilla. Vuosina 2000–2010 tutkituista koirista vasta-ainepositiivisten osuus on vaihdellut 3–13 %:n välillä (Eläintautidiagnostiikkatutkimukset, Evira). Hevosilla vasta-aineita on todettu vuosittain 13 %:lla tutkituista eläimistä (Suomen zoonoosikeskus).

Tutkittujen näytteiden pienen lukumäärän takia näistä ei kuitenkaan voi päätellä borrelioosin todellista esiintyvyyttä koirissa ja hevosissa. Tarkempaa tietoa Suomessa vuosittain borrelioosiin kliinisesti sairastuneista eläimistä ei myöskään tiettävästi ole kerätty. Borrelioosin merkityksen kartoittamista eläinten tautina hankaloittaa lisäksi se, ettei kliinisen taudinkuvan ja todettujen vasta-aineiden välistä selkeää yhteyttä ole voitu osoittaa.

Koirien Borrelia-rokotteen vaikutusmekanismi

Koirien Borrelia-rokotteiden teho perustuu tavallisesti Borrelia-bakteerin ulkokalvon OspA-proteiinia vastaan rokottamalla aikaansaatuihin vasta-aineisiin. Puutiaisen imiessä verta isännästään veressä olevat vasta-aineet tarttuvat bakteerin pintaan estäen taudinaiheuttajan pääsyn puutiaisen suolistosta sylkirauhasiin ja siten bakteerin kulkeutumisen isäntään.

Tämän vuoden keväällä myönnettiin myyntilupa Trilyme-rokotteelle, joka on tarkoitettu koirien aktiiviseen immunisaatioon anti-OspA-vasteen tuottamiseksi Borrelia spp. -bakteeria (B. afzelii, B. garinii tai B. burgdoreferi sensu stricto) vastaan. Rokote on kokosolurokote, jossa adjuvanttina on alumiinihydroksidi.

Borrelia-rokotteella tehdyt tutkimukset

Trilyme-rokotteen turvallisuustutkimuksissa eläinmäärät olivat pienet, eikä valmisteella ole tehty laajaa kenttätutkimusta. Tutkimustulosten perusteella rokote on turvallinen. Yleisinä haittavaikutuksina todettiin ohimenevää lämmönnousua ja turvotusta pistoskohdassa. Harvinaisissa tapauksissa eläimelle voi kehittyä yliherkkyysreaktio.

Rokotteen tehoa on tutkittu laboratorio-olosuhteissa puutiaisaltistuksella. Puutiaiset oli kerätty Saksan Baijerista ja Tšekin Etelä-Böömistä. Epidemiologisten selvitysten mukaan alueen puutiaisista yli 12 % kantaa Borrelia-bakteeria. Jakauma eri alalajien suhteen oli seuraava: Borrelia afzelii 61,7 %, Borrelia garinii 25,8 % ja Borrelia burgdorferi sensu stricto 8,2 %. Ennen altistusta osasta puutiaisia varmistettiin Borrelia-bakteeri PCR-tekniikalla, ja tulokset vastasivat epidemiologisten selvitysten tietoja.

Kaikille rokotusohjelman mukaisesti rokotetuille sekä rokottamattomille tutkimuseläimille kiinnitettiin rinnan alueelle puutiaisia sisältäviä kammioita altistusta varten. Puutiaisten kiinnittymisestä koirien ihoon varmistuttiin seurannalla, ja kammiot poistettiin noin kuukauden kuluttua. Säännöllisin väliajoin otetuista verinäytteistä tutkittiin ELISA-testillä OspA-vasta-aineet. Punkkien kiinnittymiskohdan ihosta otetut biopsiat tutkittiin neljänä ajankohtana PCR-tekniikalla Borrelia-bakteerin varalta.

Kaikilla rokotetuilla koirilla todettiin OspA-vasta-aineita rokotteen kolmea komponenttia vastaan. Yhdelläkään rokottamattomalla koiralla vasta-aineita ei todettu. Olennaisimmat tulokset tehon kannalta saatiin ihobiopsioita tutkimalla. Ihonäytteet olivat rokotetuilla koirilla puhtaita Borrelia-bakteereista. Sen sijaan kaikkien rokottamattomien koirien ihonäytteistä löydettiin Borrelia-bakteerin DNA:ta. Voidaan olettaa, että riski sairastua borrelioosiin on pienentynyt, kun Borrelia-bakteeria ei löydy ihonäytteistä ihon ollessa bakteerin ensimmäinen kontakti eläimeen.

Suojaako rokote koiraa borrelioosia vastaan?

Aikaväli Borrelia-altistuksen ja oireiden ilmaantumisen välillä voi olla hyvinkin pitkä. Kliininen tauti kehittyy koirilla todennäköisesti harvemmin kuin ihmisillä. Trilyme-valmisteen tutkimuksen aikana ei kliinistä tautia todettu rokottamattomilla eläimillä, jotka oli altistettu Borrelia-bakteeria kantaville punkeille. Rokote sai aikaan vasta-aineita, mutta suojaavaa vasta-ainetasoa ei ole määritelty. Siten korrelaatiota tietyn vasta-ainetason ja kliinisten oireiden välillä ei voida osoittaa. Näin ollen rokotteen tehoa kliinisen borrelioosin ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi ei ole tutkimuksissa osoitettu.

Borrelia-bakteerin siirtymisen vähenemistä puutiaisesta rokotettuun koiraan ei ole määritetty, eikä tietyn vasta-ainetason ja Borrelia-bakteerin siirtymisen vähenemisen välistä korrelaatiota ole osoitettu. Rokotteen tehoa kuvaa epäsuorana parametrina ainoastaan rokotettujen eläinten ihonäytteiden puhtaus Borrelia-bakteerien DNA:sta.

Tarkempien tietojen puuttuessa on vaikeaa arvioida, missä määrin koirat sairastuvat kliiniseen tautiin Borrelia-bakteeria kantavan puutiaisen pureman jälkeen. Lisää tietoa kaivattaisiin myös taudin merkityksestä populaatiotasolla.

Rokottamisesta saatava hyöty kannattaa arvioida huolella. Alueilla, joilla borrelioosia esiintyy runsaasti, rokottaminen päivittäisen puutiaistarkastuksen ja puutiaisten ennaltaehkäisyyn tarkoitettujen valmisteiden käytön ohella saattaa vähentää riskiä sairastua.

Kristina Lehmann

Kristina Lehmann

ELT, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri
Eläinlääkäri, Fimea