Julkaistu numerossa 2/2013
Suu ja lääke

Kuivan suun aiheuttajat ja hoito

Vanhusväestössä suun kuivuusoire on tavallinen, ja sen syynä voivat olla esimerkiksi reumatauti, diabetes tai Parkinsonin tauti. Lääkkeistä erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet sekä antikolinergiset psyykenlääkkeet aiheuttavat suun kuivuutta. Hoidossa on tärkeintä riittävä veden juonti ja hammashygieniasta huolehtiminen.

Sylki on keskeinen neste suun puolustusfunktioiden, hammasterveyden, makuaistin, nielemisen ja jopa puhumisen kannalta, ja se voitelee suun limakalvoja. Suun kuivuus heijastuu mitä moninaisimpina hankaluuksina ja oireina. Kuiva suu on altis suuinfektioille, hammasairauksille ja hiivainfektioille.

Suun kuivuudesta kärsivien täsmällistä määrää ei tiedetä. Julkaistun systemaattisen katsauksen mukaan oireesta kärsii väestöissä 1–65 %, joten epidemiologisen tutkimuksen tarve aiheesta on ilmeinen (Orellana ym. 2006).

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -tutkimuksessa suun kuivuusoiretta ei erikseen kysytty, mutta välillisesti siitä johtuvien nielemis- ja puhevaikeuksien sekä suupoltteen esiintyvyys vaihteli muutamasta prosentista yli 50 %:iin, viimeksi mainittu luku monilääkityillä vastaajilla (Suominen-Taipale ym. 2008). Lääkkeet ovatkin suurin syy suun kuivuuteen.

Kserostomia ja hyposalivaatio

Suun kuivuudesta puhuttaessa on syytä erottaa subjektiivinen kuivuuden tunne eli kserostomia sekä objektiivinen, mitattu hyposalivaatio. Nämä eivät aina kulje käsi kädessä, ja termistö on myös alan tutkimuksia tarkasteltaessa horjuvaa.

Sylkeä erittyy terveellä aikuisella noin 1–1,5 l vuorokaudessa, mutta yksilölliset vaihtelut ovat erittäin suuria. Kansainvälisesti hyväksytyt hyposalivaation diagnostiset raja-arvot ovat parafiinivahaa pureskelemalla stimuloidun syljenerityksen osalta < 0,7 ml/min ja leposyljen osalta < 0,1 ml/min.

Syljeneritys noudattaa diurnaalista rytmiä ja on enimmillään iltapäivällä, joten mittausajankohta on standardisoitava aina samaan kellonaikaan tapahtuvaksi (Meurman & Rantonen 1994). Koska yksittäisen henkilön syljeneritysnopeus voi vaihdella huomattavasti ja on sinänsä yksilöllistä, tulee hyposalivaatiota seurata potilaskohtaisesti eikä pelkästään edellä mainittujen raja-arvojen nojalla. ”Mukavaksi” koettu syljen määrä suussa on siis hyvin yksilöllinen.

Suun kuivuutta aiheuttavat lääkkeet

Vanhusväestössä suun kuivuusoire on tavallinen (Janket ym. 2003). Helsingin vanhustutkimuksessa, jossa mitattiin syljen eritysarvoja yli 76-vuotiailta, matalien eritysarvojen havaittiin selvästi liittyvän potilaan lääkitykseen: mitä useampaa lääkettä henkilö päivittäin käytti, sitä matalammat olivat sekä lepo- että stimuloidun syljen eritysarvot (kuvio 1). Suun kuivuus voi aiheutua monenlaisista lääkkeistä (kuvio 2).
Syljen erityksen aleneminen suhteessa potilaan käyttämien lääkkeiden lukumäärään (vaaka-akseli) riippumatta lääkkeiden luonteesta.Lääkityksestä johtuvia suun kuivuutta aiheuttavia mekanismeja.
Syljen eritys on monimutkainen autonomisen hermoston säätelemä tapahtuma, minkä vuoksi niin parasympaattiseen kuin sympaattiseen hermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksena suun kuivuutta. Käytännössä yleisimmät suun kuivuutta aiheuttavat lääkkeet ovat joko verenpainelääkkeitä tai psyykenlääkkeitä, koska niiden käyttö on tavallista (taulukko 1).
Kserostomiaa ja hyposalivaatiota aiheuttavia tekijöitä.
Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa sotaveteraanitutkimuksessa sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon käytetty lääkitys merkitsi kuivan suun vaarasuhdetta 2,82 (95 %:n luottamusväli 1,35–5,91) ja psyykenlääkitys vastaavasti 2,96 (1,21–7,26) (Janket ym. 2007). Kuopiolaisilla keskimäärin 82-vuotiailla henkilöillä psyykenlääkitys antoi kuivan suun subjektiivisen oireen vaarasuhteen 2,1 (1,2–3,5) (Pajukoski ym. 2001).

Hankalimpia suun kuivuusoireita tavataankin raskaan sarjan psykofarmakoita käyttävillä potilailla, joiden lääkityksessä on voimakas antikolinerginen komponentti. Hesperian sairaalassa suoritetussa avoimessa kyselytutkimuksessa 59 % potilaista ilmoitti kärsivänsä päivittäisestä suun kuivuudesta; tavallisinta se oli klassisia neurolepteja sekä manialääkkeitä käyttävien ryhmässä (Koski ym., julkaisematon tieto).

Suun kuivuutta aiheuttavat sairaudet

Lääkityksen lisäksi muita suun kuivuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat lukuisat sairaudet, kasvojen alueen sädehoito sekä menopaussi (taulukko 1). Reumataudeissa suun kuivuus on yleinen oire riippumatta taudin täsmällisestä diagnoosista, ja klassinen esimerkki on Sjögrenin sicca-oireet (Fox ym. 1984).

Heleniuksen ym. (2005) tapaus-verrokkitutkimuksessa spondylartropatiaa, ankyloivaa spondyliittia, reumatoidia artriittia ja sekamuotoista sidekudossairautta sairastavilla potilailla oli kaikilla kserostomiaa ja hyposalivaatiota merkitsevästi enemmän kuin kontrollihenkilöillä. Reumassa ja erityisesti Sjögrenin syndroomassa objektiivinen suun kuivuuden diagnostinen menetelmä on tavallisesti alahuulen sisäpinnan pienten sylkirauhasten biopsia, josta voidaan määrittää niin sanottu focus score sylkirauhasten tulehdusasteen arvioimiseksi.

Diabetespotilaatkin kärsivät usein suun kuivuudesta (Rayman ym. 2010). Varsinkin diabeettinen nefropatia tuntuu altistavan potilaat suun kuivuudelle ja kserostomialle, ja diabetesta sairastava saa herkemmin suun kuivuusoireita lääkitysten sivuvaikutuksena (Collin ym. 2000).

Myös Parkinsonin tautiin liittyy suun kuivuutta, vaikka potilailla tavataankin usein sairaudesta johtuvaa, motoriseen häiriöön liittyvää kuolaamista, jota voidaan pitää virheellisesti liiallisesta syljenerityksestä johtuvana. Parkinson-lääke levodopan pitoisuus veressä on näillä potilailla suorassa suhteessa matalaan syljen eritykseen (Proulx ym. 2005).

Jo vuodelepo sinänsä alentaa syljeneritystä, mikä on hiljattain jopa kokeellisesti osoitettu (Rai ym. 2011). Yleinen dehydraatio ymmärrettävästi heijastuu myös suun kuivuutena, ja jokaiselle lienee tuttua suun kuivuminen kuumeen aikana.

Sylkirauhasten alueelle annetusta sädehoidosta seuraa sädeannoksesta riippuen joko palautuva (~10 graytä) tai palautumaton (~40 graytä) syljen erityksen loppuminen. Nämä potilaat ovat kaikkein hankalahoitoisimpia kuivasta suusta kärsiviä potilaita. Heillä tavataan kaikki syljen puutteesta johtuvat ongelmat.

Menopaussi-ikäiset naiset

Hammaslääkärin vastaanotolla huomattava osa kuivasta suusta ja muista suuoireista valittavista potilaista on menopaussi-ikäisiä naisia. On ilmeistä, että vaihdevuosien hormonaaliset muutokset aiheuttavat moninaisia oireita myös suussa, sillä suun limakalvoilla ja sylkirauhasissa on estrogeenireseptoreita (Välimaa ym. 2004). Kuitenkaan suomalaisessa, menopaussi-ikäisillä naisilla tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu eroa syljen eritysarvoissa hormonikorvaushoitoa käyttävien ja muiden välillä (Tarkkila ym. 2012).

Kliininen kokemus on selvästi osoittanut, että monet naiset saavat vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoidosta apua myös suun kuivuussoireeseen. Sekin viittaa koetun syljen määrän ja siihen vaikuttavien tekijöiden yksilöllisyyteen. Syljen limakalvoja voiteleva vaikutus voidaan kokea hyvin erilaiseksi, vaikka objektiivisesti mitatuissa sylkiarvoissa ei eroja olisikaan.

Kuivan suun hoito

Tärkein neuvo suun kuivuudesta kärsiville on muistuttaa riittävän päivittäisen juomisen tärkeydestä. Aikuisen tulisi juoda 1,5–2 l nestettä vuorokaudessa. Vanhuksille, joilla luontainen janontarve on usein heikentynyt, neuvo on äärimmäisen tärkeä ja saattaa jo korjata kiusallisen suun kuivuuden tunteen tai ainakin lievittää sitä. Hammasterveyden kannalta vesi on paras juoma, sillä mehut ja virvoitusjuomat ovat happamia ja runsaasti nautittuina aiheuttavat hammaseroosiota.

Apteekista voi ostaa kuivan suun paikallishoitoon tarkoitettuja valmisteita, liuoksia, geelejä, imeskely- ja pureskelutabletteja ja pastilleja. Hammasterveyttä ajatellen on tärkeää, ettei käytettävä tuote sisällä fermentoituvia hiilihydraatteja (kariesriski) eikä ole liian hapan (eroosiovaara).

Limakalvojen voiteluun voi suositella myös ruokaöljyjä, joista oliiviöljy on ikivanha keino vaivan lievittämiseen. Joillekin potilaille myös hapanmaitotuotteet tuovat avun, varsinkin jos heitä suun kuivuuden ohella vaivaa suupolte. Pureskelun stimuloiminen lisää syljeneritystä, joten monasti esimerkiksi ksylitolipurukumia ja -pastilleja suositellaan oireen lievittämiseen. Akupunktuuriakin on kokeiltu. Se saattaa auttaa joitakin potilaita, vaikka tieteellinen näyttö puuttuu (Zhuang ym. 2012).

Farmakologisia keinoja sylkirauhasten erityksen piiskaamiseen ovat pilokarpiini, jota on Suomessa markkinoilla Salagen-nimisenä valmisteena (5 mg x 3–4), sekä sevimeliini (Evoxac, 30 mg x 3), jolla ei ole myyntilupaa. Monet Sjögren-potilaat sekä sädehoidetut potilaat hyötyvät näiden valmisteiden käytöstä silloin, kun parasympatomimeettien käytölle ei ole kontraindikaatioita eikä lääkkeen kalleus estä sen käyttöä.

Taulukkoon 2 on koottu kuivan suun hoito-ohjeita. Kirjallisuudessa ei ole satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia menetelmien paremmuudesta; vain kokeilemalla löytyy sopivin keino yksittäiselle potilaalle. Tulevaisuudessa geeniterapia saattaa tuoda täsmäavun tähänkin vaivaan (Baum ym. 2012). Koska polyfarmasia on tavallisin syy suun kuivuuteen, on tärkeää tarkistaa ja tarvittaessa purkaa vaivasta kärsivän potilaan lääkitystä.

Kuivan suun hoito.

Jukka H. Meurman

Jukka H. Meurman

LKT, HLT
Professori, Helsingin yliopisto, hammaslääketieteen laitos
Ylilääkäri, HYKS/Kirurginen sairaala, suu- ja leukasairauksien klinikka