Julkaistu numerossa 2/2013
Lääkkeiden haittavaikutukset

Lääkkeiden haittavaikutukset ikäihmisillä

75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ilmenneitä haittavaikutuksia ilmoitettiin Fimeaan vuosina 2007–2011 yhteensä 612 kertaa. Eniten ilmoituksia tuli hermostoon vaikuttavista lääkkeistä, ja ilmoitetuin lääkeaine oli dementialääke rivastigmiini. Toiseksi eniten ilmoitettiin virtsatieinfektiolääke nitrofurantoiinista, jolloin useimmiten kyse oli nitrofurantoiinikeuhkosta.

Fimeaan tuli vuosina 2007–2011 yhteensä 612 ilmoitusta, jotka koskivat 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla ilmenneitä haittavaikutuksia. Ilmoituksista 427 (70 %) sisälsi vakavia haittavaikutuksia. Rokotteiden haitat on jätetty käsittelyn ulkopuolelle.

Rekisterin ilmoitusten perusteella ei voida päätellä tietyn haittavaikutuksen yleisyyttä saati vertailla eri lääkeaineiden turvallisuutta keskenään. Ilmoitusten lukumäärään vaikuttavat monet seikat, kuten lääkettä käyttävien määrä. Myös uusista lääkkeistä ja otsikoissa olleista lääkeaineista voidaan ilmoittaa muita lääkkeitä useammin.

Ilmoituksista 63 % koski naisia ja 36 % miehiä (kuvio 1). Eniten ilmoituksia tuli ikäryhmän nuorimmista potilaista.

75-vuotiaita ja sitä vanhempia koskevat haittavaikutusilmoitukset vuosina 2007–2011 jaoteltuna ikäryhmän ja sukupuolen mukaan.

Yleisoireet olivat tavallisimpia haittoja

Ilmoituksissa oli mainittu yhteensä 1 482 haittavaikutusta, joten keskimäärin ilmoituksessa oli 2,4 haittavaikutusta. Useimmiten ilmoitettiin yleisoireista ja paikallisreaktioista sekä ruoansulatuselimistön, ihon ja hermoston oireista (kuvio 2).

Tavallisia yleisoireita olivat erilaiset turvotukset, huonovointisuus, väsymys, kuume ja yleistilan lasku. Lääkeyhteisvaikutuksista oli 18 ilmoitusta. Ruoansulatuselimistöön kohdistuneita oireita olivat muun muassa pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakivut ja ruoansulatuselimistön verenvuodot. Iho-oireista tavallisimpia olivat erilaiset ihottumat, nokkosrokko ja kutina. Tavallisimmat hermostoon kohdistuvat oireet olivat huimaus ja päänsärky.

75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla vuosina 2007–2011 ilmenneet haittavaikutukset kohde-elinryhmittäin.

Hermostoon vaikuttavista lääkkeistä ilmoitettiin eniten

Lääkeryhmistä eniten ilmoitettiin hermostoon vaikuttavista lääkkeistä, syöpälääkkeistä ja immuunivasteen muuntajista, systeemisesti vaikuttavista infektiolääkkeistä sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeistä (taulukko 1). Syöpälääkkeitä ja immuunivasteen muuntajia lukuun ottamatta samat lääkeryhmät olivat ikäihmisillä ilmoitetuimpia aiemmassa, vuosia 1973–2006 koskevassa katsauksessa (Kalliokoski 2007).

Eniten yksittäisiä lääkeaineita koskevia ilmoituksia tuli dementialääke rivastigmiinista, virtsatieinfektioiden hoitoon käytettävästä nitrofurantoiinista ja solunsalpaaja kapesitabiinista (taulukko 1).

. Ikäihmisten lääkehoitoon liittyvät haittavaikutusilmoitukset lääkeryhmittäin vuosina 2007–2011.

Hermostoon vaikuttavat lääkkeet

Epilepsialääke pregabaliinista saatiin kymmenen ilmoitusta, joista yhdeksässä oli mainittu käyttöaiheena (neuropaattinen) kipu. Kolmessa ilmoituksessa kuvattiin erilaisia turvotuksia; muita haittoja olivat muun muassa huimaus, näköharhat, iho-oireet ja verenkuvamuutokset. Fimean iäkkäiden lääkityksen tietokannan mukaan pregabaliini soveltuu varauksin ikäihmisille. Annosta pitää pienentää jo lievässä munuaisten vajaatoiminnassa.

Levodopa-karbidopaa koskevista ilmoituksista seitsemän koski Parkinsonin taudin loppuvaiheessa käytettävää Duodopa-valmistetta, joka on jatkuvaan enteraaliseen annosteluun tarkoitettu geeli. Sen haitat vaikuttivat liittyvän useimmiten annostelutapaan tai Parkinsonin taudin vaikeutumiseen.

Psykoosilääkkeistä risperidoni oli ilmoitetuin (kuusi ilmoitusta). Ekstrapyramidaalioireet olivat sen tavallisimpia haittoja.

Dementian hoidossa käytettävän asetyylikoliiniesteraasin estäjän rivastigmiinin (yhteensä 31 ilmoitusta) tavallisin haitta oli depotlaastarin kiinnityskohdan reaktio tai jokin muu ihoreaktio (kymmenen ilmoitusta). Jokin sydämeen tai verisuonistoon kohdistuva haitta, kuten rintakipu, eteisvärinä tai verenpaineen muutos, oli kuvattu viidessä ilmoituksessa. Donepetsiilistä oli kahdeksan ja galantamiinista viisi ilmoitusta.

Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjää duloksetiinia käytetään masennuksen ja perifeerisen diabeettisen neuropatian hoitoon Cymbalta-kauppanimellä ja ponnistusinkontinenssin hoitoon Yentreve-kauppanimellä. Cymbalta-valmisteen seitsemästä ilmoituksesta kolmessa mainittiin hyponatremia ja kolmessa ripuli. Cymbaltan valmisteyhteenvetotekstissä varoitetaan erityisesti iäkkäillä esiintyvästä hyponatremiasta, ja ripuli on Cymbaltan yleinen haittavaikutus.

Syöpälääkkeet ja immuunivasteen muuntajat

Kapesitabiini on suun kautta otettava solunsalpaaja, joka muuttuu elimistössä 5-fluorourasiiliksi. Sitä käytetään suolisto-, maha- ja rintasyövän hoitoon. Haittavaikutuksina (21 ilmoitusta) kuvattiin pääosin tunnettuja kapesitabiiniin liittyviä haittoja. Näitä olivat esimerkiksi ripuli, neutropenia ja siihen liittyvä sepsis sekä sydänoireet. Myös käsi-jalkaoireyhtymästä ilmoitettiin. Sen oireita ovat punoitus, kipu ja tuntoherkkyys kämmenien ja jalkapohjien iholla.

Rituksimabi on laskimoon annettava monoklonaalinen vasta-aine, jota käytetään lymfoomien ja nivelreuman hoitoon. Sen kymmenestä ilmoituksesta kahdessa kuvattiin progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML), toisessa ilmoituksessa epäiltyinä lääkkeinä oli useita solunsalpaajia. PML on immuunivastetta heikentävään lääkehoitoon liittyvä, kuolemaan tai vaikeaan toimintakyvyn menetykseen johtava oireyhtymä, joka johtuu polyoomavirus JCV:n aktivoitumisesta (Airola ja Kalliokoski 2012). Aikuisväestöstä jopa 92 % kantaa kyseistä virusta oireettomana.

Immunosuppressanttina käytetyn metotreksaatin tavallisimmat haitat olivat verisolumuutokset (kuusi ilmoitusta) ja keuhko-oireet, kuten keuhkoinfiltraatit (kolme ilmoitusta). Infliksimabin (yhteensä kuusi ilmoitusta) kahdessa ilmoituksessa mainittiin syöpä ja yhdessä keuhkotuberkuloosi.

Systeemisesti vaikuttavat infektiolääkkeet

Nitrofurantoiinin (yhteensä 22 ilmoitusta) haitat kohdistuivat tavallisimmin keuhkoihin (16 ilmoitusta) ja maksaan (kolme ilmoitusta). Nitrofurantoiinin teho vähenee munuaisten toiminnan hiipuessa, ja samalla haittavaikutusten, kuten perifeerisen neuropatian, mahdollisuus lisääntyy (Fimean iäkkäiden lääkityksen tietokanta). Tämän vuoksi 2:ta viikkoa pidempiä kuureja ei suositella yli 75-vuotiaille, eikä lääkettä saa käyttää lainkaan, jos munuaiskerästen suodatusnopeus (GFR) on alle 50 ml/min.

Levofloksasiinin tavallisin haitta oli akillesjänteen tulehdus tai repeämä (17 ilmoitusta 19:stä). Siprofloksasiiniin liittyviä akillesjännehaittoja ilmoitettiin kahdesti. Fluorokinoloneihin liittyvä jännevaurion vaara on ikäihmisillä suurempi kuin nuoremmilla, ja glukokortikoidien käyttö lisää vaaraa. Iäkkään kuntoutuminen jännevammasta voi kestää pitkään, ja toimintakyky voi huonontua pysyvästi. Siksi jännevaurion mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon mikrobilääkehoitoa aloitettaessa.

Levofloksasiinin, siprofloksasiinin ja moksifloksasiinin käytön yhteydessä ilmoitettiin keskushermostoon ja psyykeen kohdistuvista haitoista, kuten sekavuudesta, aggressiivisuudesta ja hallusinaatioista. Näiden haittojen mahdollisuus on hyvä muistaa erityisesti ikäihmisiä hoidettaessa.

Sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet

Simvastatiinin 18 ilmoituksesta yhdeksässä esiintyi erilaisia lihashaittoja, vaikeimmillaan hengenvaarallinen rabdomyolyysi. Kolmessa lihashaitan kuvanneessa ilmoituksessa toisena epäiltynä lääkkeenä oli podofyllotoksiini. Neljässä ilmoituksessa kuvattiin maksaan kohdistuneita haittoja. Yhdessä maksan vajaatoiminnan kuvanneessa ilmoituksessa epäiltynä lääkkeenä oli myös amiodaroni ja toisessa nitrofurantoiini.

Veritautien lääkkeet

Rivaroksabaania ja dabigatraania käytetään verenohennuslääkkeenä ortopedisten leikkausten ja eteisvärinän yhteydessä. Rivaroksabaanin 18 ilmoituksesta viidessä mainittiin jokin vuotokomplikaatio, ja kahdessa ilmoituksessa mainittiin tulehduskipulääkkeitä muina epäiltyinä lääkkeinä. Neljä haitoista vaikutti lähinnä ortopediseen leikkaukseen liittyvältä komplikaatiolta, kuten leikkaushaavan infektiolta. Kolmessa ilmoituksessa mainittiin keuhkoveritulppa. Dabigatraanin kahdeksasta ilmoituksesta viisi koski verenvuotoa, yhdessä niistä oli meleenan lisäksi mainittu myös keuhkoveritulppa.

Varfariinin 16 ilmoituksesta kymmenessä mainittiin verenvuoto, ja näistä neljässä oli haittana myös INR-arvon nousu. Lisäksi INR-arvon nousu oli mainittu ilman verenvuotoa kuudessa ilmoituksessa. Lääkeyhteisvaikutusta oli epäilty kahdeksassa ilmoituksessa. Muina epäiltyinä lääkkeinä olivat amfoterisiini B -imeskelytabletti, roksitromysiini, atsitromysiini, moksifloksasiini, efavirentsi (yhdessä abakaviiri-lamivudiiniyhdistelmävalmisteen kanssa), parasetamoli-kodeiiniyhdistelmävalmiste, buprenorfiini ja duloksetiini.

Myös klopidogreelin, enoksapariinin ja asetyylisalisyylihapon tavallisimmat haitat olivat verenvuotoja. Usein potilas oli käyttänyt samanaikaisesti muita veren hyytymiseen vaikuttavia lääkeaineita.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien lääkkeet

Etorikoksibin kymmenestä ilmoituksesta viidessä oli mainittu joko munuaisten vajaatoiminta tai sen vaikeutuminen tai kreatiniinin nousu. Lisäksi yhdessä ilmoituksissa mainittiin turvotus ja hengenahdistus ja toisessa sydämen vajaatoiminnan vaikeutuminen. Kahdelle potilaalle tuli ulkusvuoto; näistä toisella potilaalla oli käytössään etorikoksibin lisäksi ibuprofeeni ja toisella asetyylisalisyylihappo.

Alendronaatin 13 ilmoituksesta 11 kuvasi (epätyypillisen) murtuman, useimmiten reisiluussa. Epätyypillinen murtuma on bisfosfonaattien luokkavaikutus.

Ruuansulatuselinten sairauksien ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet

Diabeteslääkkeistä saatiin yhteensä 30 ilmoitusta. Sitagliptiinin (kahdeksan ilmoitusta) tavallisin haittavaikutus oli ihottuma. Glimepiridiin (viisi ilmoitusta) liitetty tavallisin haitta oli hypoglykemia. Yhdessä ilmoituksessa epäiltiin lääkeyhteisvaikutusta levofloksasiinin ja toisessa vorikonatsolin kanssa.

Erityisesti iäkkäillä ihmisillä munuaistoiminnan heikentyessä glimepiridin verensokeria laskeva vaikutus pitkittyy. Fluorokinolonit ja CYP2C9:n estäjät, kuten vorikonatsoli, flukonatsoli ja mikonatsoli, voivat edelleen pahentaa tilannetta.

Haitan syynä voi olla lääkitysvirhe

Joissakin ilmoituksissa haitat olivat syntyneet lääkitysvirheen vuoksi. 78-vuotias nainen joutui digoksiinimyrkytyksen vuoksi sairaalaan. Hänen lääkityksestään oli huolehtinut 72-vuotias sukulainen. Kumpikaan ei ollut pystynyt lukemaan lääkepakkauksen ohjeita.

Toisessa tapauksessa taas omaishoitajapuoliso oli epähuomiossa jakanut tablettivahvuuden muututtua 76-vuotiaalle miehelleen memantiinia sisältävää Ebixaa kaksi 20 mg:n tablettia vuorokaudessa eli yhteensä 40 mg vuorokaudessa. Valmisteen suurin vuorokausiannos on 20 mg. Väärä annostus jatkui noin 2 kuukauden ajan, jolloin ilmeni väsymistä ja neutropeniaa. Potilas toipui, kun memantiinia jatkettiin oikealla hoitoannoksella.

Myös koneellisen annosjakelun yhteydessä voi syntyä virheitä. 92-vuotiaalle naiselle oli jaettu furosemidiä 80 mg kahdesti vuorokaudessa, vaikka tarkoituksena oli ollut pienentää annoksesta 80 mg + 40 mg annokseen 40 mg kahdesti vuorokaudessa. Lääkäri oli allekirjoittanut virheellisen muutoksen, mutta myöhemmin tulleessa reseptissä annos oli oikein. Potilas oli joutunut sairaalaan dehydraation vuoksi käytettyään virheellistä annosta noin 3 viikon ajan.

Annikka Kalliokoski

Annikka Kalliokoski

LKT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea