Julkaistu numerossa 2/2013
Järkeä lääkehoitoon

Pitkäaikaispotilaiden lääkehoidon järkeistäminen palvelukeskuksessa

Lääkehoitosuunnitelma osana kokonaisvaltaista, yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, hyvä hoidon seuranta ja asiakaskeskeiset, moniammatilliset lääkityksen arvioinnit voivat parantaa pitkäaikaispotilaiden toimintakykyä ja alentaa lääkehoidon kustannuksia.

Normaaliin vanhenemiseen liittyvät muutokset vaikuttavat lääkkeiden tarpeeseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Ikääntymismuutokset, sairaudet ja niiden lääkehoidot altistavat ikäihmisiä lääkitysongelmille. Tavallisimpia ovat hallitsematon monilääkitys, liian suuret annokset, haitalliset yhteisvaikutukset, haittavaikutukset, liiallinen oireenmukainen hoito ja huono hoitoon sitoutuminen.

Ongelmien taustalla on usein hoidon pirstaleisuutta. Hoitopaikat ja lääkärit ovat vaihtuneet, jolloin kukaan ei ole riittävän kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti paneutunut potilaan lääkehoitoon. Edellä mainittujen ongelmien kasautuminen näkyy pitkäaikaispotilaiden lääkehoidoissa.

Kuopiossa Leväsen palvelukeskuksessa aloitettiin potilaiden lääkehoidon optimointiin tähtäävä projekti vuonna 2012. Mukaan otettiin kolme osastoa, joissa on yhteensä 50 pitkäaikaisasukasta. Tyypillinen asukas on iältään 65–85-vuotias ja tarvitsee jatkuvaa hoitoa sekä tukea arjessa selviytymiseen. Yleisimpiä sairauksia heillä ovat dementoivat sekä sydän- ja verisuonisairaudet.

Lääkehoitojen moniammatillinen järkeistäminen

Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa jokaiselle asukkaalle laadittiin yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka sisälsi lääkehoidon tavoitteet ja seurannan. Suunnitelman laadintaan osallistuivat lääkäri, hoitajat ja potilas tai omaiset. Samalla tarkennettiin ja tehostettiin hoitajien tekemää lääkehoidon vaikutusten seurantaa ja raportointia.

Keväällä 2012 palvelukeskus liittyi Fimean koordinoimaan ikäihmisten lääkehoidon kehittämisverkostoon ja sopi yhteistyöstä KYSin sairaala-apteekin kanssa. Syksyllä 2012 aloitettiin koneellinen lääkkeiden annosjakelu ja lääkehoitojen arviointipalaverit, joissa lääkäri, sairaanhoitaja ja proviisori selvittelivät yhdessä asukkaiden mahdollisia lääkitysongelmia (taulukko 1).

Lääkitysarvioinnin sisältö.

Tulokset

Hoidon suunnitelmallisuus ja seurannan tehostuminen ovat mahdollistaneet lääkehoitojen optimoinnin. Tarpeettomien lääkkeiden poistaminen ja annosten pienentäminen näkyivät osalla potilaista virkistymisenä ja toimintakyvyn parantumisena. Arviolta joka kolmannen potilaan voinnissa havaittiin merkittävä muutos parempaan. Useimpien (2/3) vointi ei muuttunut lääke- ja annosvähennyksistä huolimatta. Yksittäisten asukkaiden kohdalla jouduttiin palaamaan ainakin osittain aiempaan lääkitykseen.

Toinen merkittävä tulos oli lääkekustannusten aleneminen. Vuonna 2011 osastojen lääkemenot olivat yhteensä 65 471 € ja projektivuonna 41 405 €. Menot pienenivät 37 %. Asukkaiden määrissä ja lääkkeiden hinnoissa ei ollut vuosien välillä oleellista eroa.

Useimmin lääkevähennykset kohdistuivat keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin, varsinkin psykoosi-, masennus-, dementia- ja rauhoittaviin lääkkeisiin. Sydän- ja verisuonitautien lääkityksiin tehtiin runsaasti annostarkennuksia. Kivun arviointia ja hoitoa tehostettiin.

Potilasesimerkki

93-vuotias rouva sairasti verenpainetautia, sydämen vajaatoimintaa, eteisvärinää, glaukoomaa ja Alzheimerin tautia. Palvelukeskukseen tullessaan hän oli masentunut, puhumaton, syötettävä ja täysin vuodepotilas. Rouvalla oli käytössä sydän-, verenpaine-, masennus-, kipu- ja kolesterolilääkkeitä, yhteensä 18 tablettia päivässä.

Asukkaalle tehtiin yksilöllinen hoitosuunnitelma, ja lääkityksen järkeistäminen aloitettiin huolellisen voinnin seurannan ja arvioinnin ohessa. Lääkevähennysten tukena oli hyvä ja monipuolinen ruokavalio, laadukas kuntouttava hoitotyö ja kodinomainen ympäristö. Lääkelistalla on tällä hetkellä kuusi lääkettä: neljää erilaista sydän- ja verenpainelääkettä, ummetuslääke sekä silmätipat glaukooman hoitoon.

Rouvan vointi on parantunut huomattavasti. Hän syö omatoimisesti, istuu geriatrisessa tuolissa ja katselee mielellään televisiota. Rouva on kiinnostunut ympäristöstään, hän lukee lehtiä, juttelee ja hymyilee. Hänen elämälaatunsa on silminnähden parantunut.

Pohdinta

Pitkäaikaissairaiden laitospotilaiden kokonaisvaltaiseen hoitoon sisältyvät hyvä ravitsemus, terveelliset elämätavat, riittävä liikunta, turvallinen ympäristö, sosiaaliset verkostot ja asiallinen lääkitys. Parhaimmillaan hyvä lääkehoito parantaa ikäihmisen toimintakykyä ja elämänlaatua sekä säästää hoitohenkilökunnan, terveydenhuollon ja yhteiskunnan rajallisia resursseja. Epäonnistuessaan lääkehoito on vastaavasti merkittävä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikentäjä ja sairastavuuden lisääjä.

Kokemuksemme perusteella yksilöllisellä lääkehoitosuunnitelmalla, riittävällä lääkehoidon seurannalla ja dokumentoinnilla sekä asiakaskeskeisellä, moniammatillisella lääkityksen arvioinnilla voidaan parantaa ikäihmisten lääkehoidon laatua ja ylläpitää heidän toimintakykyään. Lääkehoidon arvioinnissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden asianmukaiseen käyttöön, sydän- ja verisuonilääkkeiden annostuksiin sekä kivun hoitoon.

Leväsen palvelukeskuksen motto

Pyrimme siihen, että asukkaiden loppuelämä olisi mahdollisimman hyvää ja arvokasta. Emme säilytä iäkästä, vaan hoidamme häntä yksilölliset voimavarat ja tarpeet huomioiden. Tavoitteena ei ole ikuinen elämä ja nuoruus vaan arvokas vanhuus ja loppuelämä.

Jouni Ahonen

Jouni Ahonen

Proviisori, FaT
KYSin sairaala-apteekki

Merja Karjalainen

Merja Karjalainen

Yleislääketieteen erikoislääkäri
Leväsen palvelukeskus, Kuopio

Anni Kuohukivi

Anni Kuohukivi

Sairaanhoitaja
Leväsen palvelukeskus, Kuopio

Raimo Ojala

Raimo Ojala

Erikoisproviisori
KYSin sairaala-apteekki