Julkaistu numerossa 3/2012

Muista myös apuaineiden haitat

Muista myös apuaineiden aiheuttamat haitat!

Lääkevalmisteiden turvallinen käyttö edellyttää apuaineiden mahdollisten haittavaikutusten kertomista lääkkeen käyttäjälle. Useimmiten varoitetaan allergisista reaktioista ja paikallisista ärsytysreaktioista. Antimikrobiset säilöntäaineet ovat suurin haittavaikutuksia aiheuttava apuaineryhmä.

Lääkevalmisteet sisältävät lääkeaineen lisäksi erilaisia apuaineita, jotka ovat välttämättömiä helposti annettavan lääkemuodon valmistamiseksi. Apuaineilla voidaan parantaa lääkevalmisteen säilyvyyttä ja makua sekä muokata lääkeaineen liukenemista ja imeytymistä elimistössä. Niiden käytön turvallisuus arvioidaan osana lääkevalmisteen myyntilupahakemusta.



Apuaineilla ei yleensä ole farmakologista vaikutusta, mutta ne voivat aiheuttaa haittavaikutuksia. Lääkevalmisteiden turvallinen käyttö edellyttää apuaineiden haittavaikutusten tuntemista ja niiden kertomista valmisteyhteenvedossa ja pakkausselosteessa käyttäjälle ymmärrettävällä tavalla.

Varoitukset riippuvat antoreitistä ja vuorokausiannoksesta

Euroopan komissio on julkaissut ohjeen apuaineista, jotka on mainittava mahdollisten haittavaikutustensa takia lääkevalmisteiden turvallisuustiedoissa (Notice to Applicants, Volume 3B, July 2003). Ohje sisältää ainekohtaiset valmisteen tietoihin lisättävät varoitukset. Varoituksen tarve riippuu antoreitistä ja apuaineen vuorokausiannoksesta.



Useimmiten valmisteissa täytyy varoittaa apuaineiden aiheuttamista allergisista reaktioista, jotka ovat mahdollisia lääkettä suun kautta, paikallisesti tai parenteraalisesti käytettäessä. Maapähkinä- ja soijaöljy voivat aiheuttaa allergisen reaktion kaikilla antotavoilla.



Atsoväriaineita ei saa käyttää lapsille tarkoitetuissa suun kautta otettavissa valmisteissa allergisten reaktioiden riskin vuoksi. Vehnälle allergisten on vältettävä vehnätärkkelystä. Harvinaisten ja vakavien allergisten reaktioiden riskistä varoitetaan seesamiöljyn, säilöntäaineiden sulfiittien ja metabisulfiittien yhteydessä sekä parenteraalisissa valmisteissa käytetyn makrogoliglyserolirisiinioleaatin (Cremophor®) yhteydessä.



Paikallisista haittavaikutuksista yleisimpiä ovat ihoreaktiot, kuten kosketusihottuma, sekä iho-, silmä tai limakalvoärsytys. Kosketusihottumaa voivat aiheuttaa säilöntäaineet tiomersaali ja sorbiinihappo, antioksidantit butyylihydroksianisoli ja -tolueeni sekä voiteissa käytetyt propyleeniglykoli, lanoliini ja setostearyyli-, setyyli- ja stearyylialkoholit.

Säilöntäaineita käytetään mahdollisimman vähän

Antimikrobiset säilöntäaineet ovat suurin haittavaikutuksia aiheuttava apuaineryhmä. Niiden mikrobeja tuhoava vaikutus perustuu reaktiivisiin kemiallisiin ryhmiin, jotka voivat olla myös haittavaikutusten syinä. Lääkevalmisteissa niiden määrä rajoitetaan pienimpään tehokkaaseen pitoisuuteen.



Bentsalkoniumkloridia, bentsoehappoa ja natriumbentsoaattia sisältävät valmisteet voivat ärsyttää silmiä, ihoa tai limakalvoa, ja paljon käytetyt parahydroksibentsoaatit voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Hengitysteihin annosteltaviin bentsalkoniumkloridia, parahydroksibentsoaatteja tai sulfiitteja sisältäviin valmisteisiin liittyy bronkospasmien riski.



Bentsyylialkoholia sisältäviä parenteraalisia valmisteita ei saa käyttää keskosten ja vastasyntyneiden hoidossa. Toksisten ja allergisten reaktioiden riskin vuoksi myös imeväisten ja alle 3-vuotiaiden lasten hoito on kielletty valmisteilla, jotka sisältävät bentsyylialkoholia 90 mg/kg tai enemmän vuorokausiannoksessa.



Euroopan lääkeviraston ihmislääkekomitea (CHMP) on arvioinut rokotteissa käytetyn elohopeayhdisteen tiomersaalin hyöty/haitta-suhdetta useaan otteeseen. Vuonna 2007 julkaistun arvion mukaan rokotuksesta saatu hyöty on tiomersaalin riskejä suurempi, mutta tiomersaalia sisältävien rokotteiden turvallisuustiedoissa on aina varoitettava allergisen reaktion tai yliherkkyysreaktion mahdollisuudesta.

Sokereita ja makeutusaineita on usein lääkkeissä

Suun kautta otettavat lääkevalmisteet sisältävät usein makeutus- tai täyteaineena sokereita, kuten fruktoosia, glukoosia, laktoosia tai sakkaroosia. Näiden määrä on joskus otettava huomioon, kun hoidetaan diabetesta sairastavia. Jos valmisteen sisältämä sokerimäärä ylittää 5 g annosta kohden laskettuna, sokerin määrä on ilmoitettava valmisteen tiedoissa.



Täyteaineena käytetyn laktoosin määrät ovat useimmiten niin pieniä, etteivät ne aiheuta vaivoja laktoosi-intoleranssia poteville. Lääkkeen käyttämättä jättäminen on monesti haittavaikutuksia suurempi riski.



Makeutusaineena käytetyillä maltitolilla, mannitolilla, sorbitolilla ja ksylitolilla on todettu laksatiivista vaikutusta suurina annoksina suun kautta otettaessa. Harvinaista aineenvaihduntasairautta fenyyliketonuriaa sairastavien henkilöiden on vältettävä aspartaamia sisältäviä lääkevalmisteita.

Apuaineiden turvallisuutta selvitetään

Euroopan lääkeviraston ihmislääkekomitea (CHMP) on käynnistänyt nykyisen ohjeiston päivityksen, jonka tarkoituksena on päivittää ohjeessa mainittujen apuaineiden turvallisuustiedot ja lisätä sinne eräitä apuaineita. Lisäksi selvitetään apuaineiden turvallisuutta lapsille ja raskaana oleville naisille.



Niina Makkonen

FaT

Erikoistutkija, Fimea


Notice to Applicants, Volume 3B, Excipients in the label and package leaflet of medicinal products for human use, July 2003.



CHMP Position paper on thiomersal implementation of the warning statement relating sensitization, EMEA/CHMP/VWP/19541/2007, 11 January 2007.



Concept paper on the need for revision of the guideline on excipients in the label and package leaflet of the medicinal products for human use (CPMP/463/00), 6 February 2012



Rowe RC, Sheskey PJ, Quinn ME, Handbook of Pharmaceutical Excipients, Pharmaceutical Press and American Pharmacists Association 2009.