Julkaistu numerossa 3/2012

Turvallisen lääkehoidon työkalupakki

Turvallisen lääkehoidon työkalupakki

Suomessa on jo vuosia tehty aktiivista tutkimusta ja kehitystyötä lääkehoitojen turvallisuuden parantamiseksi osana potilasturvallisuutta. Tulevaisuudessa korostuvat moniammatillinen yhteistyö sekä lääkitysturvallisuuden työkalujen ja resurssien tehokkaampi hyödyntäminen.

Lääkehoidossa tapahtuu usein erilaisia vaaratapahtumia, kuten poikkeamia, virheitä, lipsahduksia ja unohduksia (Erkkilä 2012). Yleisin poikkeamiin johtava tekijä on inhimillinen erehtyminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haittatapahtuman ilmetessä tulisi etsiä syyllistä.



Monet haittatapahtumista olisivat ehkäistävissä lääkehoitoprosesseja kehittämällä ja rakentamalla lääkehoidon suojauksia. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaankin työkaluja vaaratapahtumien tunnistamiseen, ehkäisemiseen ja analysointiin.



Suomessa kehitettyjä ja käytössä olevia lääkitysturvallisuutta edistäviä työkaluja on kuvattu taulukossa 1. Moni työkaluista soveltuu sekä sairaala- että avopuolelle. Jotkut työkalut on puolestaan kehitetty tiettyä sosiaali- ja terveydenhuollon sektoria varten tai apteekkien käyttöön. Myös potilailla on tärkeä rooli oman lääkehoitonsa turvallisuuden varmistamisessa.



Työkalujen käyttöönottoa pyritään tukemaan muun muassa THL:n Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman ja avohoidon apteekkien APILA-lääkitysturvallisuushankkeen avulla sekä osana Suomen Potilasturvallisuusyhdistyksen toimintaa.

Yhteinen käsitteistö ja kieli ovat tärkeitä

Turvallisen lääkehoidon tutkimus ja systemaattinen kehittämistyö edellyttävät yhteisesti hyväksyttyä käsitteistöä (Rohto ja Stakes 2006). Yhteisen kielen ja sanaston puute vaikeuttaa keskustelua ja aiheuttaa väärinkäsityksiä.



Näiden tarpeiden pohjalta on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkealan ammattilaisten käyttöön laadittu Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Sanasto luo käsitteistön pohjaksi kansalliselle lääkitysturvallisuustyölle.



Ajantasaista lääketietoa Terveysportin ja Fimean tietokannoista

Sosiaali - ja terveydenhuollossa sekä lääkealalla yleisimmin käytetty potilasturvallisuuden työkalu on suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ylläpitämä Terveysportti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Terveysportti sisältää perustiedon lääkkeistä sekä useita lääkehoidon erityistietokantoja.



Iäkkäiden lääkehoitoon liittyy useita turvallisuusriskejä. Fimean ylläpitämä iäkkäiden lääkityksen tietokanta tukee iäkkäiden potilaiden lääkehoitoa koskevaa kliinistä päätöksentekoa ja parantaa lääkitysturvallisuutta.

Työkaluja sairaaloissa ja hoitolaitoksissa työskenteleville ammattilaisille

Sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä turvallinen lääkehoito perustuu yksikössä laadittuun lääkehoitosuunnitelmaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005). Suunnitelma toimii työkaluna lääkehoidon osa-alueiden, kuten lääkkeiden jakamisen ja antamisen sekä henkilöstön koulutuksen määrittämisessä ja hallinnassa.



Lääkehoitosuunnitelman laatimisessa ja sen toteutumisen seurannassa voidaan hyödyntää tähän tarkoitukseen kehitettyä auditointityökalua (Celikkayalar ym. 2009). Yksiköiden lääkehoitosuunnitelmien lisäksi vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki edellyttää, että potilaille laaditaan yksilöllinen lääkehoitosuunnitelma osana muuta hoitosuunnitelmaa.



Ohjeistusten ja suunnitelmien lisäksi lääkitysturvallisuutta edistää hyvin suunniteltu moniammatillinen yhteistyö, jossa hyödynnetään tehokkaasti eri ammattiryhmien osaamista (Toppinen ym. 2008, Laaksonen 2009). Yhtenä esimerkkinä tästä on osastofarmasia, joka on vakiinnuttanut asemansa monissa suomalaisissa sairaaloissa.



Osastofarmaseutit osallistuvat lääkeneuvontaan, henkilökunnan koulutukseen ja perehdytykseen. Lisäksi he tekevät potilaiden lääkehoitojen arviointeja muun muassa osastolle tultaessa ja kotiutettaessa. Näin hoitajat ja lääkärit voivat hyödyntää farmaseuttista asiantuntemusta lääkehoidon ongelmien ratkaisussa.

Vaaratapahtumien ilmoittamisella parannetaan lääkitysturvallisuutta

Potilaan hoitoon liittyvien vaaratapahtumien ilmoitusjärjestelmät toimivat keskeisinä poikkeamista oppimisen välineenä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009).



Suomessa on ollut käytössä yksiköiden sisäinen Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä (HaiPro) vuodesta 2006 lähtien (Ruuhilehto ym. 2011). Järjestelmää käyttää tällä hetkellä yli 100 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkealan yksikköä.



HaiPro-raportointi perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja syyttelemättömään vaaratapahtumien ilmoittamiseen. Raportoidut vaaratapahtumat käsitellään ja analysoidaan yksiköissä. Saatujen tietojen pohjalta pyritään löytämään lääkehoitoprosessien toimimattomat kohdat sekä kohdistamaan niihin kehitystoimenpiteitä vastaavien vaaratapahtumien ehkäisemiseksi.



Suomen Apteekkariliitto puolestaan koordinoi avohoidon apteekkien valtakunnallista toimituspoikkeamien rekisteriä, joka perustuu apteekeissa dokumentoituihin tietoihin. Rekisterin avulla pyritään seuraamaan yhtäläisyyksiä toimituspoikkeamissa ja puuttumaan niiden ennaltaehkäisyyn valtakunnallisesti.

Avohoidon apteekeissa tuetaan lääkehoidon turvallisuutta

Apteekeissa turvallista lääkehoitoa tuetaan muun muassa lääkeneuvonnan avulla sekä seuraamalla pitkäaikaislääkityksessä olevien potilaiden vointia. Lisäksi apteekit vastaavat itsehoitolääkkeiden turvallisesta käytöstä ja ohjaavat tarvittaessa itsehoitoasiakkaat jatkotutkimuksiin lääkärille (Kurko ym. 2012).



Iäkkäät ja monia lääkkeitä käyttävät potilaat ovat erityisen alttiita lääkityspoikkeamille (Linden-Lahti ym. 2009). Heitä varten apteekeissa on kehitetty lääkitysturvallisuutta edistäviä ja suojaavia palveluja. Näihin lukeutuvat muun muassa lääkkeiden koneellinen annosjakelupalvelu yksittäisille potilaille, palvelutaloille ja kotisairaanhoitoon (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, Suomen Apteekkariliitto 2010). Palvelu on Kela-korvattavaa osalle potilaista.



Monissa apteekeissa on valmius tehdä lääkehoidon kokonaisarviointeja, jotka edellyttävät niitä tekeviltä farmaseuteilta tai proviisoreilta erityispätevyyskoulutusta (Leikola 2012). Rutiininomaisemmin apteekeissa tehdään potilaan lääkehoidon tarkistusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011).



Suomen Apteekkariliitto on kehittänyt lääkehoidon kokonaisarvioinnin ja tarkistuksen tueksi apteekeille tarkoitetun SALKO-tietokannan. Tietokannasta on haettavissa tiedot potilaan lääkkeiden liikennevaarallisuudesta, lääkeaineiden antikolinergisyydestä, serotonergisyydestä, sopivuudesta iäkkäille, sekä CYP-aktiivisuudesta. SALKO on tullut käyttöön apteekeissa vuoden 2012 aikana.

Lääkitysturvallisuuden itsearviointimittaristo apteekkien apuna

Apteekkien, kuten muidenkin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden, tulee arvioida ja kehittää omaa toimintaansa turvallisen lääkehoidon edistämiseksi. Tämän työn helpottamiseksi on apteekkien käyttöön kehitetty lääkitysturvallisuuden itsearviontimittaristo (Teinilä ym. 2011).



Itsearviointimittaristo sisältää useita turvallisen lääkehoidon kannalta keskeisiä toiminnan arviointialueita, kuten lääkeneuvonta tai lääkkeiden toimittaminen. Työkalun avulla voidaan tunnistaa apteekin omat lääkitysturvallisuuden vahvuudet sekä kehittämiskohteet. Apteekeilla on myös valmiudet avustaa sosiaalihuollon laitoksia lääkehoitosuunnitelmien laadinnassa.

Potilas mukaan turvallisen lääkehoidon varmistamiseen!

Lääkkeen käyttäjät vastaavat avohoidossa pääosin itse lääkehoitonsa toteutuksesta (Routasalo ym. 2009). Myös sairaalahoidossa potilaat voivat vaikuttaa monella tavalla lääkehoitonsa turvallisuuteen.



Potilaille on kehitetty muistilistoja terveydenhuollon yksiköissä asioimista varten (esimerkiksi lääkärissä käynti, sairaalassa olo, ja läheisen turvallisuudesta huolehtiminen silloin, kun hän ei itse siihen pysty). Erityinen Kysy ja kerro lääkehoidostasi -muistilista kiteyttää oleelliset lääkehoitoon liittyvät turvallisuusriskit, joita potilaat voivat omalla aktiivisuudellaan vähentää.



Potilaan kokonaislääkityksen hallitsemiseksi ja ajantasaisen lääkitystiedon siirtymiseksi on tärkeää, että potilailla on käytössään lääkityskortti. Hyvänä vaihtoehtona on potilaan itsensä ylläpitämä sähköinen lääkekortti (Lääketietokeskus 2012). Myös yleisimmin käytössä olevissa terveydenhuollon ja apteekkien tietojärjestelmissä on mahdollisuus tulostaa lääkityskortti potilaalle.

Taulukko 1. Eri käyttäjäryhmille tarkoitettuja turvallisen lääkehoidon työkaluja Suomessa.

Anna-Riia Holmström

Proviisori

Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Celikkayalar E, ym. Lääkitysturvallisuuden auditointi Satakunnan keskussairaalassa. TABU 2009: 17(2): 7–9.



Erkkilä R. Lääkkeisiin liittyvät vaaratapahtumat ja luokittelun yhteneväisyys Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmän (HaiPro) aineistossa 2007–2009. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 2012.



Kurko T, ym. Itsehoitoasiakas tarvitsee neuvontaa. Sic! 2012; 1(2): 21–5.



Laaksonen R. Pharmacists and life-long learning in the United Kingdom. Dosis 2009; 25(2): 94-8.



Leikola S. Development and Application of Comprehensive Medication Review Procedure to Community-Dwelling Elderly. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2012.



Linden-Lahti C, ym. Vakavat lääkityspoikkeamat potilasturvallisuuden haasteena. Suom Lääkäril 2009; 41: 3429–34.



Lääketietokeskus. Lääkekortti.fi. 2012.



Rohto ja Stakes. Potilas- ja lääkehoidon turvallisuussanasto. Stakesin työpapereita 28/2006.



Routasalo P, ym. Potilaan omahoidon tukeminen. Duodecim 2009; 125(21): 2351–9.



Ruuhilehto K, ym. HaiPro – millaisista vaaratapahtumista terveydenhuollon yksiköissä opittiin vuosina 2007– 2009? Duodecim 2011; 127(10): 1033–40.



Sosiaali- ja terveysministeriö.Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005: 32.



Sosiaali- ja terveysministeriö. Vanhusten turvallinen lääkehoito: kuntien velvoitteet. Kunta-info 6/2007.



Sosiaali- ja terveysministeriö. Miten potilasturvallisuutta edistetään? Kysely terveydenhuollon toimintayksiköille ja vanhainkodeille. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008: 4.



Sosiaali- ja terveysministeriö. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä. Suomalainen potilasturvallisuusstrategia 2009–2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: 3.



Sosiaali- ja terveysministeriö. Lääkepolitiikka 2020. Kohti tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja taloudellista lääkkeiden käyttöä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011: 2.



Suomen Apteekkariliitto. Lääkkeet annospusseissa apteekista. Apteekkariliiton jäsenkirjeet 2010.



Teinilä T, ym. Adapting the US Institute for Safe Medication Practices' Medication Safety Self Assessment tool for community pharmacies in Finland. Int J Pharm Pract 2012; 20(1): 15–24.



Toppinen L, ym. HUS-Apteekki: Osastofarmasia, Projektiraportti, Ihannesairaala-OP2. TEKES Dnro 2038/31/05, 2008.