Julkaistu numerossa 3/2013
Teemat

Lääkevalvonta kattaa lääkkeen koko elinkaaren

Lääkevalvonnan tavoitteena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta sekä varmistaa lääkkeiden asianmukainen valmistus ja saatavuus. Valvonta kattaa lääkkeen koko elinkaaren prekliinisistä tutkimuksista ja tutkimuslääkkeen valmistuksesta aina lääkkeiden markkinoilta poistumiseen asti.

Lääkkeiden valvonnassa viranomaisen rooli on historiallisista syistä paljon merkittävämpi kuin useimpien muiden terveydenhuollossa käytettävien välineiden valvonnassa. Lääkkeiden myyntilupajärjestelmä otettiin Yhdysvalloissa käyttöön syksyn 1937 tapahtumien seurauksena, kun yli 100 ihmistä kuoli dietyleeniglykolia sisältäneen sulfaniiliamidieliksiirin aiheuttamaan munuaisvaurioon. Vuoden 1961 talidomidikatastrofi johti myyntilupamenettelyn, haittavaikutusilmoitusjärjestelmien ja epämuodostumarekistereiden perustamiseen useimmissa teollisuusmaissa. Suomessa myyntilupamenettely alkoi vuonna 1964, ja haittavaikutusrekisterin ylläpito käynnistyi 1966.

Lääkevalvonta voidaan lääkkeen elinkaaren perusteella karkeasti jakaa ennakko- ja jälkivalvontaan, jolloin jakokohtana pidetään lääkkeen myyntilupaa (kuvio 1). Ennakkovalvonnan päätavoitteena on varmistaa, että lääkkeiden saadessa myyntiluvan niiden hyötyjen ja haittojen suhde on hyväksyttävä. Eri tutkimusvaiheiden ja valmistuksen valvonta puolestaan on tarpeen, jotta tutkimustuloksia ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä voidaan pitää luotettavina. Näin voidaan myös varmistaa kauppaan tuotavan ja toisaalta lääkkeen tehoa ja turvallisuutta kuvaavissa tutkimuksissa käytetyn valmisteen vertailtavuus.

Suurin osa Suomessa voimassa olevasta lääkkeiden valvontaa koskevasta säädöstöstä on osa EU:n harmonisoitua lainsäädäntöä (Kurki, tässä numerossa). Ainoastaan vähittäisjakelun osalta säädökset ovat puhtaasti kansallisia.

Lääkevalvonnan liittyminen lääkkeen elinkaareen.

Valvonta alkaa ennen myyntilupaa

Lääkevalvonta voidaan lääkkeen elinkaaren perusteella karkeasti jakaa ennakko- ja jälkivalvontaan, jolloin jakokohtana pidetään lääkkeen myyntilupaa.

Jo lääkkeen prekliinisessä tutkimusvaiheessa alkaa viranomaisvalvonta, kun siirrytään uuden lääke-ehdokkaan turvallisuustutkimusten tekemiseen: prekliiniset turvallisuustutkimukset tulee tehdä GLP:tä (Good Laboratory Practice, hyvä laboratoriokäytäntö) noudattaen GLP-sertifioidussa laboratoriossa.

Kliinisille lääketutkimuksille on saatava eettisen toimikunnan lupa. Lisäksi niistä on tehtävä ennakkoilmoitus Fimealle, joka sitten tarvittaessa voi pyytää lisäselvityksiä tai kieltää tutkimuksen aloittamisen. Suomessa ilmoituksia tehdään vuosittain 150–200, ja niiden käsittely on puhtaasti kansallista. Fimealle ilmoitetaan myös tutkimuksissa havaitut haittatapahtumat sekä raportoidaan tutkimustulokset.

Myyntiluvan voi saada useilla tavoilla

Lääkettä saa myydä vain, jos sillä on myyntilupa tai sen kulutukseen luovuttamiseen on myönnetty erityis- tai poikkeuslupa. Valtaosa uusista lääkekeksinnöistä saa EU:ssa myyntilupansa niin sanotussa keskitetyssä myyntilupamenettelyssä, jossa EU:n komissio päättää myyntiluvasta koko unionin alueelle Euroopan lääkeviraston (European Medicines Agency, EMA) lääkevalmistekomitean (Committee for Medicinal Products for Human Use, CHMP) lausunnon perusteella. CHMP:ssä on edustajat kaikista jäsenmaista, ja hakemusten varsinaisen arvioinnin tekevät kulloinkin raportoijaksi ja rinnakkaisraportoijaksi valittujen CHMP-jäsenten kotimaidensa virastoista muodostamat asiantuntijatiimit.

Myyntilupaa voi hakea EU:ssa myös suoraan yhden jäsenmaan lääkeviranomaiselta. Suomessa tällaiset puhtaasti kansalliset myyntilupahakemukset ovat käyneet harvinaisiksi: sellaisia haetaan vain kymmenkunta vuosittain.

Rinnakkaislääkkeiden myyntilupien pääväylä meillä on hajautettu myyntilupamenettely, jossa myyntilupaa hakeva yritys jättää hakemuksen yhtäaikaisesti useaan EU:n jäsenmaahan ja pyytää samalla yhden jäsenmaan virastoa varsinaiseksi hakemuksen arvioijaksi eli viitemaaksi. Tämän viitemaan laatimaa arviointilausuntoa voivat sitten prosessiin osallistuvat maat kommentoida sovitussa aikataulussa. Prosessi johtaa kaikissa siihen osallistuvissa maissa yhtenäiseen, mutta kunkin maan viranomaisen kansallisesti myöntämään myyntilupaan.

On myös mahdollista laajentaa yhdessä EU-maassa saatua myyntilupaa toisiin niin sanotussa tunnustamismenettelyssä, jossa jo myyntiluvan myöntänyt jäsenmaa toimii viitejäsenvaltiona. Osallistuvilla jäsenmailla on tässä hajautettua menettelyä vastaava mahdollisuus vaikuttaa prosessissa syntyvän lupapäätöksen sisältöön. Lopputuloksena tässäkin on kunkin jäsenmaan viranomaisen myöntämä, sisällöltään yhtenäinen myyntilupa.

Lupamenettelyä ohjaavat EU:n sisällä yhtenäiset tehon, turvallisuuden ja hyväksyttävän laadun kriteerit sekä tarkoin kuvatut menettelytavat.

Riskit hallintaan

Myyntiluvan saanutta uutta lääkettä on yleensä tutkittu enimmillään muutamalla tuhannella potilaalla. Harvinaisista haitta- ja yhteisvaikutuksista sekä erilaisten liitännäissairauksien vaikutuksista on tästä syystä vielä niukasti tietoja. Siksi uuden lääkkeen myyntilupahakemuksen pakollisena osana on riskinhallintasuunnitelma, jossa myyntiluvan hakija kuvaa jo havaitut ja potentiaaliset riskit sekä tutkimustiedossa olevat aukkopaikat. Suunnitelmassa esitetään toimet tietoaukkojen täydentämiseksi sekä jo havaittujen riskien minimoimiseksi. Lääkkeen turvallisuutta koskeva tieto täydentyy suunnitelman mukaisesti kutakin ongelmaa varten suunniteltujen tutkimusten sekä haittavaikutusraporttien tuottaman tiedon avulla.

Vaikka myyntiluvan haltijalla on päävastuu tuotteensa turvallisuudesta, on lääkeviranomaisilla merkittävä aktiivinen rooli turvallisuustietojen jatkuvassa tuottamisessa ja arvioinnissa. EU:n lääkelainsäädännön muutosten tultua voimaan lääketurva-asioiden hoito on suurelta osin koordinoitua riippumatta siitä, millä tavalla lääke on saanut myyntiluvan (Loikkanen, tässä numerossa).

Kaikki EU:ssa käytössä olevat lääkeaineet on jaettu eri jäsenmaiden viranomaisten valvontavastuulle siten, että kukin analysoi kuukausittain EU:n yhteisestä haittavaikutustietokannasta vastuullaan olevia lääkkeitä koskevat turvallisuussignaalit. Fimea käsittelee ja arvioi lisäksi kaikki Suomesta tulleet haittavaikutusilmoitukset (Karonen, tässä numerossa).

EMAan on viime vuonna perustettu lääketurva-asioita varten erillinen lääketurvakomitea (Pharmacovigilance Risk Assessment Committee, PRAC). Se käsittelee kaikki merkittävät lääketurvallisuusongelmat ja antaa niistä lausuntonsa.

Uusi turvallisuustieto voi johtaa valmisteyhteenvedon muuttamiseen, esimerkiksi uusien varoitusten tai vasta-aiheiden lisäämiseen, annostusten muutoksiin tai äärimmäisessä tapauksessa lääkkeen markkinoilta poistoon. Tavoitteena on aina suunnata lääkehoito niille potilaille, joilla hyötyjen ja haittojen suhde on edullisin.

Markkinointia valvotaan

Lääkkeiden markkinoinnilla on omat, lääkedirektiivin yhtenäistämät sääntönsä. Kaiken markkinoinnin tulee perustua myyntiluvan myöntämisen yhteydessä hyväksyttyyn valmisteyhteenvetoon (Pellas, tässä numerossa). Fimea voi tarvittaessa puuttua markkinointiin kieltämällä säädösten vastaisen markkinoinnin jatkamisen ja tehostaa tätä kieltoa uhkasakolla.

Valmistus ja jakelu tarvitsevat luvat

Lääkkeiden teollinen valmistus edellyttää Fimean lupaa, samoin lääkkeiden tukkukauppa, sairaala-apteekki ja lääkekeskus. Apteekkien ja sivuapteekkien perustamisesta, lakkauttamisesta tai siirtämisestä päättää niin ikään Fimea. Apteekkari voi lisäksi hakea Fimealta lupaa palvelupisteen perustamiselle. Lupajärjestelmän tavoitteena on varmistaa jakeluverkon riittävä kattavuus. Apteekkiluvan vapautuessa se tulee laillistettujen proviisoreiden haettavaksi, ja Fimea myöntää apteekkiluvan lääkelain mukaiset kriteerit parhaiten täyttävälle hakijalle.

Lääkkeiden turvallisuus on jatkuvasti muuttuva asia: uutta tutkimustietoa saadaan, uudet lääkkeet saattavat tehdä yhteisvaikutuksen kautta vanhasta tutusta lääkkeestä aiempaa vaarallisemman, uudet samaan tarkoitukseen käytettävät lääkkeet voivat olla vähemmän haitallisia kuin vanhemmat.

Laboratorio valvoo laatua

Fimean laboratorio valvoo markkinoilla olevien lääkkeiden laatua pistokokein. Eurooppalaisten laadunvalvontalaboratorioiden verkosto koordinoi toimintaa siten, että vältetään päällekkäinen työ ja eri laboratorioiden erityisosaamista voidaan hyödyntää (Wikberg, tässä numerossa).

Tarkastuksilla varmistetaan laatujärjestelmien toimivuutta ja tutkimustulosten luotettavuutta

Lääkkeiden turvallisuus on jatkuvasti muuttuva asia: uutta tutkimustietoa saadaan, uudet lääkkeet saattavat tehdä yhteisvaikutuksen kautta vanhasta tutusta lääkkeestä aiempaa vaarallisemman, uudet samaan tarkoitukseen käytettävät lääkkeet voivat olla vähemmän haitallisia kuin vanhemmat.

Fimea tarkastaa säännöllisesti kaikki Suomessa toimivat toimilupien haltijat (lääketehtaat, lääketukkukaupat) sekä sairaala-apteekit ja apteekit. Prekliinisiä turvallisuustutkimuksia tekevien laboratorioiden sertifiointi ja tarkastukset ovat niin ikään Fimean tehtäviä.

Kliinisten lääketutkimusten tulosten luotettavuuden varmistamiseksi näitä tutkimuksia tarkastetaan ja varmistutaan hyvän kliinisen tutkimustavan (Good Clinical Practice, GCP) noudattamisesta. Myös myyntiluvan haltijoiden lääketurvatoiminta on Fimean tarkastusten kohteena.

Tarkastustoiminnalla on erityisesti lääketehtaiden tarkastusten osalta vahva globaali ulottuvuus: Fimean tarkastajat käyvät EU:n yhteisen työnjaon mukaisesti EU:n ulkopuolisissa maissa tarkastamassa meille tuotavien lääkkeiden valmistuksen asianmukaisuutta (Pelkonen sekä Haikala ja Puranen, tässä numerossa).

Valvonta ja sen ympäristö muuttuu koko ajan

Lääkkeiden turvallisuus on jatkuvasti muuttuva asia: uutta tutkimustietoa saadaan, uudet lääkkeet saattavat tehdä yhteisvaikutuksen kautta vanhasta tutusta lääkkeestä aiempaa vaarallisemman, uudet samaan tarkoitukseen käytettävät lääkkeet voivat olla vähemmän haitallisia kuin vanhemmat. Hyötyjen ja haittojen tasapaino on sidoksissa muuhun hoitoon ja siinä tapahtuvaan kehitykseen.

Tutkimus tuottaa koko ajan uutta tietoa biologisista ilmiöistä ja avaa mahdollisuuksia vaikuttaa niihin lääkkein, ja jo tuttujen lääkkeiden vaikutuksista opitaan lisää. Tämä tieto vaikuttaa lääkevalvonnassa tehtävien päätösten lisäksi myös valvonnan menetelmiin ja viranomaisvaatimuksiin. Tällöin joudutaan myös jatkuvasti hakemaan tasapainoa tiedon hyväksyttävän varmuustason sekä uusien lääkkeiden saatavuuden ja kustannusten välillä.

Erkki Palva

Erkki Palva

LKT
Johtaja, Lääkevalmisteiden arviointi, Fimea