Julkaistu numerossa 3/2014
Ex tempore

Fluorokinolonien kulutuksessa on sairaanhoitopiirien välisiä eroja

Fluorokinolonit ovat tärkeitä mikrobilääkkeitä tietyissä tilanteissa. Niiden kulutus on pysynyt viime vuosina melko tasaisena. Sairaanhoitopiirien välillä vaikuttaa kuitenkin olevan eroja sekä fluorokinolonien kokonaiskäytössä että lääkkeen valinnassa ryhmän sisällä.

 

Suomessa on käytössä viisi fluorokinoloniryhmään kuuluvaa mikrobilääkettä: ofloksasiini ja sen aktiivinen isomeeri levofloksasiini, siprofloksasiini, norfloksasiini ja moksifloksasiini.

Fluorokinoloneja käytetään etenkin gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon. Tällaisia ovat muun muassa kuumeinen virtsatieinfektio (pyelonefriitti) ja salmonellan aiheuttama suolistotulehdus. Levofloksasiinia tai moksifloksasiinia tarvitaan myös tiettyjen hengitystieinfektioiden hoitoon.

Gramnegatiivisissa bakteereissa fluorokinolonien vaikutus perustuu DNA-gyraasiin (topoisomeraasi II) estoon, jolloin bakteerin DNA ei pääse kahdentumaan. Vaikutukseltaan fluorokinolonit ovat bakterisidisiä eli bakteereita tappavia.

Fluorokinolonien mahdollisiin haittavaikutuksiin lukeutuvat muun muassa vatsavaivat, keskushermosto-oireet ja jännevauriot. Fluorokinolonien käytöllä voi myös olla vaikutusta Clostridium difficile -infektioiden ilmaantuvuuteen (Kanerva ja Lyytikäinen 2014).

Vuonna 2013 systeemisten bakteerilääkkeiden (J01) kokonaiskulutus oli 20,9 DDD / 1 000 as / vrk. Ryhmän ylivoimaisesti käytetyimpiä lääkkeitä (noin puolet kokonaiskulutuksesta) olivat beetalaktaamirakenteiset bakteerilääkkeet, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit. Seuraavaksi eniten käytettiin tetrasykliinejä (4,52 DDD / 1 000 as / vrk). Muiden mikrobilääkkeiden kulutus on selvästi vähäisempää.

Fluorokinoloneista eniten käytetään siprofloksasiinia

Vuosina 2003–2013 fluorokinolonien kokonaiskulutus on ollut noin 1,2 DDD / 1 000 asukasta / vrk, ja vuonna 2013 se oli 1,13 DDD / 1 000 as / vrk (kuvio 1). Viime vuosina käytetyin fluorokinoloni on ollut siprofloksasiini, joka myös on ollut markkinoilla pisimmän ajan. Toiseksi eniten on käytetty levofloksasiinia. Muita ryhmän aineita on käytetty selvästi vähemmän.

Fluorokinolonien kulutus Suomessa v. 2003–2013.

Viime vuonna kaikkien fluorokinolonien kulutuksesta 26 % tapahtui laitoksissa ja loput avohoidossa. Siprofloksasiinin kulutuksesta 20 % ja levofloksasiinin kulutuksesta 39 % oli laitoskulutusta.

Alueelliset vertailut ovat mielenkiintoisia

Alueittain tarkasteltuna (kuvio 2) vuonna 2013 fluorokinolonien kulutuksessä kärjessä olleen sairaanhoitopiirin kulutus oli kaksinkertainen verrattuna vähäisimmän kulutuksen sairaanhoitopiiriin (vaihteluväli 0,73–1,48 DDD / 1 000 as / vrk).

Fluorokinolonien kulutus Suomessa sairaanhoitopiireittäin v. 2013.

Sairaanhoitopiirien välillä on myös eroja esimerkiksi siprofloksasiinin ja levofloksasiinin osuudessa kulutuksesta. Vuonna 2013 koko maan kulutuksesta siprofloksasiinin osuus oli 55 % ja levofloksasiinin osuus 27 %. Vastaavat osuudet olivat esimerkiksi Kainuussa 71 ja 6 % ja Varsinais-Suomessa 39 ja 41 %.

Kaikkien lääkkeiden, myös mikrobilääkkeiden, kulutustiedot julkaistaan Fimean verkkosivuilla (www.fimea.fi > Lääketieto > Kulutustiedot). Ainakaan toistaiseksi tietoja ei ole esitetty sairaanhoitopiireittäin. Siten alueelliset vertailut eivät ole mahdollisia, vaikka ne voisivat olla hyödyllisiä hoidon ohjaamisessa (Kanerva ja Lyytikäinen 2014).

Annikka Kalliokoski

Annikka Kalliokoski

LKT, kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea