Julkaistu numerossa 3/2014
Teemat

Henkilökunnan influenssarokotus on suositus – potilaan suojaaminen on velvoite

[Lataa PDF]

Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön rokottamisessa influenssaa vastaan on kolme tärkeää näkökohtaa: potilasturvallisuus, työnantajan vastuu työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä sekä rokotettavan itsensä ja hänen lähipiirinsä saama suoja. Työntekijän influenssarokotus on suositus, mutta potilaan suojaaminen influenssalle altistumiselta on velvoite.

Influenssa on jokavuotinen vitsaus, joka testaa terveydenhuollon toimivuutta. Potilasmäärät lisääntyvät, vastaanotot ruuhkautuvat ja henkilöstöä joutuu sairauslomalle.

Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstö saa maksuttoman kausi-influenssarokotteen, mutta rokotuskattavuudet ovat erityisesti pitkäaikaislaitoksissa olleet matalia. Henkilökunnan influenssarokotusten potilasta suojaavasta vaikutuksesta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Rokotukset ovat myös työntekijän ja työnantajan etu.

Henkilöstön rokotusmyöntyvyyttä voidaan lisätä antamalla riittävästi tietoa rokotteesta ja korostamalla potilaiden suojaamista tartunnalta. Rokotuksen saannin tulee olla työntekijälle helppoa. Kansainvälisten kokemusten perusteella henkilöstön korkeaa, yli 80 %:n rokotuskattavuutta ei kuitenkaan saavuteta pelkillä kansallisilla suosituksilla.

Rokottamaton henkilö ei saisi työskennellä vakaville influenssakomplikaatioille alttiiden potilaiden läheisyydessä. Mikäli työntekijää ei ole suojattu rokotteella, tulisi lähipotilastyössä käyttää maskia eli kirurgista suu-nenäsuojainta.

Rokote estää influenssakuolemia

Influenssaepidemia saapuu Suomeen joka talvi. Epidemian aikana väestöstä arviolta 300 000–800 000 ihmistä sairastuu ja 500–2 000 kuolee (Ruutu ym. 2009). Terveelle työikäiselle influenssa on yleensä harmiton, joskin epämiellyttävä tauti. Sen sijaan pitkäaikaissairaille ja ikääntyneille tauti on vakava.

Rokotukset ovat tärkein keino ehkäistä influenssaa ja sen jälkitauteja, kuten keuhkokuumetta. Tuoreen kanadalaistutkimuksen mukaan influenssarokotus vähentää merkitsevästi sydän- ja aivoinfarkteja sekä sydänkuolemia (Udell ym. 2013). Siitä huolimatta väestön ja terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön influenssarokotuskattavuudet eivät ole parantuneet riittävästi. Sairaaloissa ja pitkäaikaislaitoksissa todetaan joka vuosi influenssaepidemioita, joihin liittyy myös potilaskuolemia.

"Influenssa on jokavuotinen vitsaus, joka testaa terveydenhuollon toimivuutta."

Henkilökunnan influenssarokotuksille on vahvat perusteet

Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille suositellaan vuosittain influenssarokotetta, joka on maksuton ja vapaaehtoinen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013). Terveydenhuollossa henkilökunta on merkittävä influenssatartunnan lähde. Sairaalassa influenssatartunnan riski on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin samaan aikaan muualla yhteiskunnassa. Noin 30 % terveydenhuollon työntekijöistä sairastaa influenssan oireettomana eli on tartuttava tietämättään. Toisaalta influenssaan sairastunut tartuttaa jo ennen mahdollisten oireiden alkua.

Yksi jatkuvan keskustelun aiheista on ollut kysymys siitä, onko henkilökunnan influenssarokotuksista hyötyä potilaille, työntekijöille vai molemmille osapuolille. Influenssarokotteen teho vaihtelee eri vuosina, mutta parhaimmillaan terveen työikäisen rokottaminen estää noin seitsemän influenssaa kymmenestä. Pitkäaikaissairailla ja ikäihmisillä influenssarokotteen suojateho on kuitenkin selvästi heikompi.

Terveydenhuollon henkilöstön influenssarokotukset vähentävät huomattavasti potilaiden sairastumisia (Salgado ym. 2002). Sairaaloissa epidemiat vähenevät ja potilaskuolleisuus pienenee merkitsevästi. Näin käy etenkin pitkäaikaislaitoksissa ja vanhainkodeissa. Pitkäaikaislaitoksia koskevassa tutkimuksessa on arvioitu, että rokottamalla kahdeksan työntekijää voidaan parhaimmillaan estää yksi potilaskuolema ja rokottamalla viisi työntekijää estetään yhden potilaan sairastuminen influenssan kaltaiseen tautiin (Hayward ym. 2006).

Viimeisin vahvistus henkilöstön influenssarokotusten hyödyistä saatiin vuonna 2014 julkaistun meta-analyysin perusteella: henkilökunnan influenssarokotuksilla potilaiden influenssan kaltaiseen tautiin sairastuminen väheni 42 % ja kuolleisuus laski 29 % (Ahmed ym. 2014).

Rokotuksen lisäksi influenssatartunnan ehkäisystä ja torjunnasta on tullut tarkennettua tietoa. Kirurgisen suu-nenäsuojaimen käyttö yhdessä hyvän käsihygienian kanssa estää tehokkaasti influenssan leviämistä (Cowling ym. 2009).

Influenssarokotukset ovat tärkeä osa potilasturvallisuutta

Terveydenhuollon henkilöstön eettinen tehtävä on potilaiden sairauksien ehkäiseminen. Potilaat eivät voi sairaalassa ollessaan valita ympäristönsä taudinaiheuttajia, ja siksi heidän tautiriskinsä tulee minimoida.

Potilasturvallisuuden osana sairaalat ja laitokset ovat velvollisia suojaamaan potilaita tartunnalta käytettävissä olevin keinoin. Terveydenhuoltolaki velvoittaa julkisen terveydenhuollon yksiköt laatimaan suunnitelman työn laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta.

Sairaanhoitopiirien ja kuntien tulisi huomioida nämä tavoitteet panostamalla laajalti henkilöstön influenssarokotuskattavuuden nostamiseen terveyden- ja sosiaalihuollossa: julkisella ja yksityisellä puolella sairaaloissa, terveyskeskuksissa, pitkäaikaislaitoksissa, vanhainkodeissa, kotisairaanhoidossa ja kotipalvelussa.

Työntekijän ja työnantajan yhteinen etu

Työturvallisuuslain perusteella työnantajan tehtävänä on huolehtia henkilöstönsä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Influenssarokote suojaa työntekijää influenssatartunnalta ja sairastumiselta. Samalla se estää välillisesti tartunnan riskiä myös työntekijän omassa lähipiirissä, jossa voi olla vakavalle influenssalle altis henkilö, kuten yli 65-vuotias, pitkäaikaissairas, raskaana oleva tai imeväisikäinen.

Influenssarokotuksen saaneet työntekijät ovat sairaana keskimäärin kaksi työpäivää vähemmän kuin rokottamattomat, ja työstä poissaolo vähenee neljännespäivän verran henkilöä kohti (Saxén ja Virtanen 1999). Tällöin sairaalat pysyvät toimintakykyisinä ja sijaisjärjestelyt helpottuvat.

"Terveydenhuollon henkilöstön eettinen tehtävä on potilaiden sairauksien ehkäiseminen."

Influenssarokotteen ottaminen on sekä suositus että velvoite

Euroopan maista yli 90 %, Suomi mukaan lukien, suosittelee henkilöstölle kausi-influenssarokotetta, mutta Tanskassa rokote on pakollinen*. Pelkällä suosituksella työntekijöiden rokotuskattavuudet ovat eri maissa jääneet vaihtelevan mataliksi, 6–54 %. Rokotuskattavuus on noussut jopa 80 %:iin, mikäli rokotusten ottamiseksi on järjestetty tiedotuskampanjoita ja rokotteen saaminen työpaikalla on ollut helppoa ja vaivatonta (ks. Broas ym., tässä numerossa).

Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa terveydenhuollon henkilöstön kausi-influenssarokotukset ovat pakollisia, jolloin on saavutettu lähes 100 %:n rokotuskattavuus. Rokotuksesta on voinut kieltäytyä ainoastaan lääketieteellisestä, uskonnollisesta tai filosofisesta syystä.

Toisena vaihtoehtona Yhdysvalloissa ja Kanadassa rokotuskattavuutta on pyritty nostamaan niin sanotulla vahvalla suosituksella. Tällöin työntekijä joutuu allekirjoittamaan lomakkeen, jossa hän rokotteesta kieltäytyessään ilmoittaa tiedostavansa hoitamiensa potilaiden influenssaan sairastumisen riskit ja sitoutuu influenssakautena käyttämään potilastyössä maskia.

Mitä tehdä rokotuskattavuuden parantamiseksi?

Suomessa kansallisella, suositukseen perustuvalla ohjeella työntekijöiden influenssarokotuskattavuudet ovat useimmiten jääneet reilusti alle 60 %:n, kuten muuallakin Euroopassa. Parin viime vuoden aikana sairaaloiden infektioyksiköt ja kuntien perusterveydenhuollon toimijat ovat yhdessä työterveyshuollon kanssa jalkautuneet aktiivisesti henkilöstönsä pariin rokotuskattavuuden nostamiseksi.

Kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) influenssarokotusohjelma henkilökunnalle käynnistyi vuonna 2010, rokotettavia ei ollut ruuhkaksi saakka. Vuosi vuodelta HUS:n henkilökunta on kuitenkin entistä laajemmin omaksunut rokotteen ottamisen sekä työntekijää itseään että potilaita suojaavan vaikutuksen vuoksi. Tämän eteen on tehty paljon työtä.

HUS:n infektiolääkärit ja hygieniahoitajat kertovat osastoilla vuosittain rokottamisen hyödyistä ja korostavat kaikkien ammattiryhmien rokottamista, mukaan lukien laitoshuoltajat, toimistotyöntekijät, erityistyöntekijät, hoitohenkilöstö ja lääkärit. HUS:n johdon ja esimiestason tuki on ollut ensiarvoisen tärkeää.

Influenssakauden alussa ja sen aikana rokottamisesta tiedotetaan näkyvästi. Henkilöstöä rokotetaan osastoilla, mutta rokotusten ottamista on helpotettu järjestämällä joukkorokotuspisteitä esimerkiksi henkilöstöruokaloiden yhteyteen.

Influenssakaudella 2013–2014 HUS:n koko henkilöstön rokotuskattavuus jäi yhä alle tavoitteen mutta oli silti 2000-luvun korkein, 54 % (kuvio 1). Rokotteen otti noin 12 000 työntekijää, mikä oli 2 400 työntekijää enemmän kuin edelliskaudella. Yli 80 %:n rokotuskattavuustavoitteeseen päästiin useilla osastoilla, joilla hoidetaan vakavalle influenssalle alttiita potilaita, kuten teho- ja valvontayksiköissä, ikääntyneitä ja syöpäpotilaita hoitavissa sekä vastasyntyneiden ja synnyttäjien yksiköissä. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna lääkäreiden rokotuskattavuus on muita selvästi korkeampi (v. 2013: 71 %), kun taas hoitohenkilökunnan rokotuskattavuus on jo vuosien ajan ollut matala (v. 2013: 49 %) (kuvio 2).

HUS:n henkilöstön influenssarokotuskattavuudet 2000-luvulla.

HUS:n henkilöstön influenssarokotuskattavuudet ammattiryhmittäin v. 2010–2013.

Maski tai rokote, potilaan suojaaminen influenssatartunnalta on pääasia

Kausi-influenssa on jokavuotinen riesamme, eikä sitä mielletä tappavaksi taudiksi. Asenteisiin ja korkean rokotuskattavuuden tavoitteeseen ei kyetä vaikuttamaan pelkästään influenssarokotuksen suosituksella. Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön täytyy saada influenssarokotus työpaikalla helposti ja joustavasti.

On kansallisen päätöksen aika: rokottamaton henkilö ei saisi työskennellä vakavalle influenssalle alttiiden potilaiden läheisyydessä. Ellei työntekijä ota rokotetta, hänen tulisi influenssakauden aikana käyttää potilastyössä maskia, joka suojaa häntä itseään ja potilasta. Terveydenhuollossa maskin käyttö yhdessä käsihygienian kanssa kuuluu normaaliin infektioiden torjuntaan.

 

* Lisäys 19.1.2015: Tieto Tanskan käytännöstä perustuu VENICE II -raporttiin ”Seasonal influenza vaccination in EU/EEA, influenza season 2011–12”.

Eeva Ruotsalainen

Eeva Ruotsalainen

LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, infektiosairauksien klinikka