Julkaistu numerossa 3/2015
Teemat

Syöpälääkkeiden käyttökuntoon saattaminen vaatii runsaasti tietoa ja taitoa

[Lataa PDF]

Syövän hoidossa käytettävien solunsalpaajien ja monoklonaalisten vasta-aineiden käyttökuntoon saattaminen haastaa ammattilaisen. Valmiiden annosten säilyvyys, pitoisuusrajat, apuaineet ja erilaiset hoitoprotokollat edellyttävät yksittäisten valmisteiden perusteellista tuntemusta ja mahdollisia ongelmia ennakoivaa harkintaa.

Kuopion yliopistollisen sairaalan apteekissa käyttökuntoon saatetaan viikoittain noin 300 potila-kohtaista solunsalpaajan tai monoklonaalisen vasta-aineen annosta. Annosten käyttökuntoon saattaminen ei aina ole ongelmatonta, ja lähes viikoittain sairaala-apteekissa pohditaan erilaisia aiheeseen liittyviä ongelmia.

Valmisteen säilyvyys vaihtelee

Käyttökuntoon saatetun valmiin syöpälääkeannoksen säilyvyyteen vaikuttavat sekä mikrobiologiset että kemialliset ja fysikaaliset tekijät. Mikrobiologisen säilyvyyden osalta valmisteen säilyvyys riippuu paljon olosuhteista, joissa käyttökuntoon saattaminen on tehty. Kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys puolestaan riippuvat itse valmisteesta, annoksen pitoisuudesta, käytetystä laimentimesta sekä säilytysolosuhteista. Tekijöiden moninaisuuden vuoksi yksittäisen valmisteen säilyvyys voi vaihdella runsaastikin eri tilanteissa. Esimerkiksi paklitakselin valmisteyhteenvedossa mainittu kemiallinen ja fysikaalinen säilyvyys vaihtelee 72 tunnin ja 28 vuorokauden välillä.

Erot valmisteiden välillä ilmoitetussa fysikaalisessa ja kemiallisessa säilyvyydessä voivat johtua myös tutkitun tiedon rajallisuudesta. Valmistajan valmisteyhteenvedossa ilmoittamat säilyvyystiedot perustuvat kyseisellä valmisteella tehtyihin tutkimuksiin, joiden kesto on usein ollut vain parin päivän luokkaa. Joskus ilmoitettu fysikaalinen ja kemiallinen säilyvyys on kuitenkin hyvin pitkä. Tällöin käyttökuntoon saattamisessa rajoitteensa asettaa lopulta mikrobiologinen säilyvyys.

Useimmiten annokset saatetaan käyttökuntoon ja annetaan potilaille samana päivänä. Tällöin valmiin annoksen säilyvyys ei aiheuta erityisiä ongelmia sairaala-apteekille. Toisinaan voi kuitenkin olla tarve saada valmiille annokselle pidempi kestoaika esimerkiksi viikonlopun ylittävää hoitoa varten. Tällöin erityishaasteina ovat valmisteet, joiden valmiiden annosten säilyvyys on hyvin lyhyt. Esimerkiksi bendamustiinivalmisteet säilyvät huoneenlämmössä vain 3,5 tuntia, koska lääkeaine hajoaa nopeasti. Jääkaapissa bendamustiinivalmisteet puolestaan säilyvät 2 vuorokautta.

Pitoisuusrajoista tulisi poiketa vain harkitusti

Monelle solunsalpaajalle ja monoklonaaliselle vasta-aineelle on käyttökuntoon saattamista varten annettu pitoisuusrajat, joiden sisällä valmiin annoksen pitoisuuden tulee olla. Yleensä rajojen noudattaminen ei aiheuta ongelmia, mutta esimerkiksi pienissä altistusannoksissa tai pitkien antoaikojen yhteydessä joudutaan poikkeamaan annetusta pitoisuudesta. Tällöin olisi tärkeää tietää, mihin pitoisuusraja perustuu. Onko tutkimukset tehty vain kyseisillä pitoisuuksilla vai tapahtuuko pitoisuusrajojen ulkopuolella valmisteessa merkittäviä muutoksia? Esimerkiksi paklitakseli voi saostua määritettyä pitoisuusrajaa matalammilla pitoisuuksilla.

Hyvä apuaineiden tuntemus auttaa välttämään yllätyksiä

Valmisteiden apuaineet vaikuttavat osaltaan valmisteiden käyttökuntoon saattamiseen ja antamiseen potilaille. Samasta lääkeaineesta voi nimittäin olla markkinoilla useita valmisteita, jotka eivät apuaineiden osalta täysin vastaa toisiaan. Esimerkiksi dosetakselin alkuperäisvalmisteen apuaineina ovat polysorbaatti 80, vedetön etanoli ja sitruunahappo. Vastaavasti joissakin rinnakkaisvalmisteissa on apuaineena lisäksi povidonia, jonka sopivuudesta potilaalle tulee varmistua valmistetta vaihdettaessa.

On hyvä myös muistaa, että muutamat apuaineet, kuten makrogoliglyserolirisiinioleaatti (polyoksietyloitu risiiniöljy) ja polysorbaatti 80 voivat aiheuttaa pehmenninaine dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) liukenemisen polyvinyylikloridi- eli PVC-muovista. Näitä apuaineita sisältävien valmisteiden käyttökuntoon saattamisessa, säilyttämisessä ja annostelussa on käytettävä DEHP-vapaita infuusiopusseja ja antovälineitä, jotta minimoidaan potilaiden altistuminen DEHP:lle.

Syövän lääkehoidon kokonaisuus vaatii huomiota

Oman haasteensa käyttökuntoon saattamiseen tuovat syövän erilaisten hoitoprotokollien sanelemat annokset ja etenkin eri valmisteiden sekoittaminen samaan infuusioon. Esimerkiksi DA-EPOCH-hoidossa etoposidi, vinkristiini ja doksorubisiini annetaan samassa infuusiossa. Sekoitukset vaativat selvitystä kirjallisuudesta ja yhteistyötä osaston ja hoitavan lääkärin kanssa ennen käyttökuntoon saattamista. Osa valmisteista voi saostua tai hajota sekoitettaessa yhteensopimattomien valmisteiden tai laimentimien kanssa. Myös väärä pH voi estää sekoittamisen.

Lääkevalmisteiden käyttökuntoon saattamisen monitekijäisyys haastaa sairaala-apteekin. Syöpäpotilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen edellyttää, että sairaala-apteekissa tunnetaan perusteellisesti lääkevalmisteen säilyvyyteen vaikuttavat osatekijät, apuaineet ja pitoisuusrajat sekä syövän hoitosuunnitelmat. Aina ei ratkaisu kuitenkaan löydy kirjoista. Silloin käänteentekevää on ammattimainen taito soveltaa saatavilla olevaa tietoa – unohtamatta toimivaa yhteistyötä sairaala-apteekin ja osaston välillä.

Anni Vaskonen

Anni Vaskonen

Proviisori
Kuopion yliopistollinen sairaala

Juha-Matti Juntunen

Juha-Matti Juntunen

FaT
Erikoistutkija, Fimea