Julkaistu numerossa 4/2012
Teemat

Antibioottien käyttö on lisääntynyt kouluikäisillä

Bakteerilääkkeiden käyttö yleistyi erityisesti 11–15-vuotiailla lapsilla vuosina 2010 ja 2011. Amoksisilliinia sisältävät lääkkeet kattoivat puolet lapsille määrätyistä bakteerilääkeresepteistä. Rekisteriaineisto ei anna selitystä kokonaiskäytön lisäykselle. Makrolidien käytön lisääntyminen kouluikäisillä saattaa olla yhteydessä mykoplasmaepidemiaan.

Systeemisesti vaikuttavien bakteerilääkkeiden (ATC-luokan J01) harkittu käyttö on suotavaa muun muassa bakteerien mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi. Bakteerilääkkeiden kulutus avohoidossa on kuitenkin kääntynyt parina viime vuotena kasvuun Fimean lääkemyyntirekisterissä.

Bakteerilääkkeiden avohoidon kulutus pysyi 2000-luvun alun vuodet varsin vakaana ollen keskimäärin hieman yli 18 määriteltyä vuorokausiannosta (DDD)/1000 asukasta/vrk. Vuoden 2010 kulutus oli 19 ja vuoden 2011 kulutus 20 DDD/1 000 asukasta/vrk, eli kasvua oli lähes 10 % aiemmin vallinneesta tilanteesta.

Työikäisiin nähden pikkulapsia on pidetty antibioottien suurkuluttajina. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan erityisesti lasten bakteerilääkkeiden käytön mahdollisia muutoksia hyödyntäen Kelan reseptirekisterin vuosien 2006–2011 ostotietoja.

Amoksisilliinia määrätään edelleen useimmin

Vuoden 2011 aikana 352 520:lle alle 16-vuotiaalle lapselle (37 % kaikista lapsista) ostettiin yhteensä 691 256 antibioottikuuria. Amoksisilliini yksin ja yhdessä klavulaanihapon kanssa kattoi miltei puolet lasten kaikista bakteerilääkeostoista (kuvio 1), yhteensä runsaat 336 000 ostoa.

Toiseksi eniten (19 %) ostettiin makrolideja, joista atsitromysiinillä oli 103 000 ostoa ja klaritromysiinillä lähes 24 000 ostoa. Kolmantena tulivat kefalosporiinien (1. ja 2. sukupolven valmisteet yhdessä) reseptit, joista valtaosa oli kefaleksiinia. Neljäntenä olivat sulfonamidit ja trimetopriimi enää kymmenyksen osuudella.

Vuoden 2011 aikana lapsille ostetut systeemiset bakteerilääkkeet (yhteensä 691 256 reseptiä).

Bakteerilääkkeiden käyttö yleistyi erityisesti kouluikäisillä

Systeemisistä bakteerilääkkeistä korvausta saaneiden lasten osuus ikäisistään suureni 6 % neljässä vuodessa oltuaan 35 % vuonna 2008. Kiinnostava havainto oli, että kyseinen antibiootteja ostaneiden väestöosuus suureni 20 % 11–15-vuotiailla ja 4 % 6–10-vuotiailla, kun nuorimmilla osuus pieneni 2 % (kuvio 2). Vanhimman ikäryhmän lasten eli 10–15-vuotiaiden määrä suureni 11 % (9 200 lapsella).

Toisaalta kuviosta 2 havaitaan, että 12–13-vuotiaista lapsista vain 20–25 % sai yhden tai useamman bakteerilääkekuurin vuodessa, kun 1–2-vuotiaiden lasten vastaava osuus oli 57–60 %. Sen sijaan bakteerilääkeostojen määrä korvausta saanutta kohden ei muuttunut olennaisesti seuranta-ajan kuluessa vaan pysyi likimain kahtena ostona vuodessa, nuorimmassa ikäryhmässä keskimäärin 2,3 ja vanhimmassa 1,4 ostona.

Käytettävissä olleet tiedot eivät mahdollistaneet annosvahvuuksien eivätkä hoitojaksojen kestojen analysointia. On kuitenkin epätodennäköistä, että kulutuksen kasvu olisi seuraus antibioottikuurien pidentymisestä, sillä niitä on pikemminkin pyritty lyhentämään monissa käyttöaiheissa.

Bakteerilääkkeistä Kela-korvausta saaneiden 0–20-vuotiaiden osuus ikäluokasta vuosina 2008 ja 2011.

Myös makrolidien ja tetrasykliinien käyttö lisääntyi

Jaksolta 2006–2007 jaksolle 2010–2011 kasvoivat sekä amoksisilliinin (11 %) että erityisesti amoksisilliinin ja klavulaanihapon yhdistelmän ostomäärät (26 %). V-penisilliinin ostot puolestaan vähenivät 3 % (kuvio 3).

Kokonaisuutena kefalosporiinien ja makrolidien ostoissa oli vain vähäistä kasvua, mutta 11–15-vuotiaiden ryhmässä oli voimakasta kasvua sekä makrolidien (38 %) että tetrasykliinien (33 %), erityisesti doksisykliinin, ostoissa jaksolta 2008–2009 jaksolle 2010–2011.

Lasten bakteerilääkkeiden ostot vuosina 2006–2011. Vuosittaisen satunnaisvaihtelun tasaamiseksi ostoluvut on esitetty parivuosien keskiarvoina. Ostojen määrää ei ole suhteutettu 0–15-vuotiaiden väestöosuuteen, koska tarkastelujakson kuluessa eri vuosien väestökohortit pienenivät vain 500–1 000 lapsella vuotta kohden.

Amoksisilliini-klavulaanihapon lisääntyneelle käytölle ei ole perusteita

Suun kautta annettavien avohoidon bakteerilääkkeiden tavallisin käyttöaihe on hengitystieinfektioiden hoito. Poikkeuksellinen infektiotilanne, kuten influenssaepidemia, saattaa aiheuttaa vaihtelua bakteerilääkkeiden eri vuosien kulutukseen, eikä amoksisilliinin lisääntynyt käyttö siten välttämättä ole ristiriidassa Käypä hoito -suositusten kanssa. Sen sijaan amoksisilliinin ja klavulaanihapon yhdistelmän käytön jatkuvalle lisääntymiselle ei näytä olevan selkeää perustetta viime vuosien mikrobilääkeresistenssitilanteen valossa.

V-penisilliinin vähenevä käyttö on huolestuttavaa. Peruspenisilliiniä tulee edelleen määrätä nielutulehduksiin ja useammin myös äkilliseen bakteeriperäiseen keuhkoputkentulehdukseen.

Mykoplasman aiheuttama keuhkokuume suositetaan hoitamaan makrolideilla ja yli 10-vuotiailla myös tetrasykliineillä. Vanhemmilla lapsilla kummankin lääkeryhmän lisääntynyt käyttö saattaakin olla yhteydessä vuosien 2010–2011 mykoplasmaepidemiaan.

Bakteerilääkkeitä kannattaa käyttää harkiten

Virusperäisiksi epäiltäviin infektioihin ei tule määrätä niihin tehoamattomia bakteerilääkkeitä. Niiden epäasianmukaisen käytön välttämistä puoltaa pelko patogeenisten bakteerien resistenssin yleistymisestä.

Lisäksi bakteerilääkkeiden runsas käyttö saattaa altistaa joidenkin kroonisten sairauksien ilmaantumiseen. Esimerkiksi kefalosporiinien toistuvat ostot saattavat olla yhteydessä lasten suolistotulehduksen, Crohnin taudin, selvään yleistymiseen Suomessa.

Lauri Virta

Lauri Virta

LKT, dosentti
Johtava tutkijalääkäri, Kelan tutkimusosasto