Julkaistu numerossa 4/2012
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Lääkehoitojen kehittyminen on vaikuttanut lasten terveyteen ratkaisevasti. Maailma näyttäisi hyvin toisenlaiselta ilman antibiootteja ja rokotteita. Vanhojen lääkkeiden osaava käyttö sekä uudet lääkekeksinnöt ovat vaikuttaneet suuresti myös lasten pitkäaikaissairauksien kuten lastenreuman hoitoon (Lahdenne, tässä numerossa).

Lasten lääkehoitoihin liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita lähtien pikkupotilaiden oireiden kartoittamisesta. Useiden lapsille käytettävien lääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole vankkaa lapsipotilaita koskevaa tieteellistä näyttöä.

Aikuisille tarkoitettujen lääkkeiden käyttö lapsille (niin kutsuttu off label -käyttö) on hyvin tavallista. Hoito perustuu tällöin käytännön kokemuksen kautta kertyneeseen tietoon. Jos lapsille kehitettyä valmistetta ei ole saatavilla, joudutaan turvautumaan aikuisten lääkkeen muokkaamiseen. Tähän liittyy käytännössä monenlaisia haasteita (Paavola ja Santamäki ym., tässä numerossa).

Parasta olisi, että lapsille käytettäisiin omassa ikäryhmässään tutkittuja lääkkeitä. Tutkimuksia tarvitaan, jotta lääkkeiden hyötyjen ja haittojen suhdetta voitaisiin luotettavasti tässä haavoittuvassa potilasryhmässä arvioida.

Euroopan unionissa vuonna 2007 voimaan tulleen lastenlääkeasetuksen (EY/1901/2006) tavoitteena on saada lisää lapsille tarkoitettuja lääkkeitä ja uusia lääkemuotoja. Lääketeollisuutta houkutellaan kehittämään lastenlääkkeitä erilaisin kannustimin. Vaikuttaa siltä, että tavoitetta ollaan saavuttamassa, mutta sangen hitaasti (Euroopan lääkeviraston EMA:n ja sen pediatrisen komitean 5-vuotisraportti Euroopan komissiolle).

Viime vuosien aikana noin puolelle 0–15-vuotiaiden lasten ikäluokasta oli maksettu sairausvakuutuskorvausta lääkkeistä. Lisäksi lapset käyttävät itsehoitolääkkeitä ja vaihtoehtoisia valmisteita. Lasten lääkitykseen liittyvät kysymykset koskevat siis merkittävää väestönosaa.

Lasten vanhempien ajatukset ja käsitykset ovat tärkeitä lasten lääkehoidossa. Vanhemmat luonnollisesti punnitsevat lääkehoitojen mahdollisia hyötyjä ja haittoja juuri oman lapsensa kohdalla. Heidän on saatava riittävästi tietoa, jotta motivaatio lääkehoidon oikeaan toteuttamiseen löytyy. Terveydenhuollon henkilöstöä pidetään luotettavina ja tärkeinä lääketiedon lähteinä (Hämeen-Anttila ym., tässä numerossa). Siksi heidän asenteensa ja ohjauksensa ovat tärkeitä lasten lääkehoidon onnistumiselle.

Myös lapset tarvitsevat lääketietoa. Siksi Fimea avaa tammikuun 2013 alussa peruskoulujen opettajille suunnatun lääkekasvatussivuston (Norros, tässä numerossa). Myöhemmin saadaan myös suoraan lapsille tehtyä sisältöä.

Kiitän lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille hyvää tulevaa vuotta!