Julkaistu numerossa 4/2013
Suu ja lääke

Akuutit sairaalahoitoa vaativat hammasperäiset infektiot

[Lataa PDF]

Hammasperäiset infektiot voivat levitä paikallisesti ja muualle elimistöön systeemisesti. Suun infektion lähde on tavallisesti krooninen ja usein oireeton. Paikallisesti leviävien infektioiden hoito on vakiintunutta, ja se sisältää kirurgisen hoidon ja mikrobilääkkeen. Systeemisesti leviävien infektioiden kulku taas voi olla yllättävä ja ennuste huono.

Valtaosa suun infektioista on lähtöisin kroonisista tulehduksista. Nämä usein varsin oireettomat tulehdukset aiheuttavat paikallisesti levitessään absesseja eli märkäpesäkkeitä sekä selluliitteja, ihonalaisen sidekudoksen eteneviä bakteeritulehduksia. Infektio voi levitä myös muualle elimistöön systeemisesti veren välityksellä ja aiheuttaa sepsiksen tai etäinfektioita.

Lisäksi suun mikrobit vaikuttavat tavallisimpien yleissairauksiemme riskiin ja epäsuotuisaan kehitykseen. Näitä ovat esimerkiksi diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tulehdukselliset suolistosairaudet sekä reumasairaudet.

"Tärkein ja ehdottomasti kustannustehokkain tapa ehkäistä hammasperäisiä infektioita on terve suu."

Suun mikrobisto on monimuotoista

Suuontelo tarjoaa poikkeuksellisen monipuolisen kasvuympäristön erilaisille mikro-organismeille. Hampaiden uusiutumattomat pinnat mahdollistavat biofilmin (mikrobiyhteisö) kehityksen. Tämä mikrobiston monimuotoisuus antaa vahvan suojan ulkomaailman mikrobeja vastaan. Suusta onkin tunnistettu PCR-menetelmillä noin 19 000 eri lajitasoista fylotyyppiä, sukulaisuuden mukaan luokiteltua bakteerilajia.

Tietämys suun mikrobeista perustuu pitkälti viljeltäviin bakteereihin, joita pystytään nykymenetelmin eristämään ja kasvattamaan noin 300 eri lajia. Terveessä suussa vallitsevat aerobiset olosuhteet, jolloin aerobiset grampositiiviset kokkibakteerit, kuten streptokokit, esiintyvät valtakasvuna. Kroonisissa tulehduksissa olosuhteet muuttuvat anaerobisiksi, jolloin valtakasvuksi nousevat anaerobiset gramnegatiiviset sauvabakteerit, kuten prevotellat ja fusobakteerit.

"Tärkein ja ehdottomasti kustannustehokkain tapa ehkäistä hammasperäisiä

infektioita on terve suu."

Suomalaisten suun terveydessä on parantamisen varaa

Suomalaisten suun terveyttä tarkasteltiin kattavasti Terveys 2000 -tutkimuksessa. Suun infektiot ovat edelleen hyvin yleisiä, vaikka suun terveydenhoitotottumukset ovat parantuneet.

Syventyneitä ientaskuja todettiin kahdella kolmesta ja kariesta joka kolmannella tutkitulla. Röntgenologisesti todettavia tulehduksia todettiin joka kolmannella tutkitulla. Huono suun terveys altistaa infektion komplikaatioille sekä paikallisissa että systeemisissä hammasperäisissä infektioissa.

Paikallisten infektioiden hoito on vakiintunutta

Akuutit hammasperäiset paikalliset infektiot ovat sekainfektioita, joissa muutama bakteerilaji esiintyy valtakasvuna. Terve immuunipuolustus rajaa infektion hampaan vieruskudokseen tai kudosaitioihin muodostaen absessin tai selluliitin. Paikallisten infektioiden hoito on vakiintunutta ja sisältää kirurgisen intervention ja antibioottihoidon.

Jos paikalliseen infektioon ei liity yleisoireita, hoidosta vastaa hammaslääkäri. Ne potilaat, joilla on yleissairauksia, ohjataan herkemmin sairaalapäivystykseen arvioon.

Leukakirurgit hoitavat sairaalassa paikallisesti etenevät ja yleisoireita aiheuttavat infektiot, joiden hoito vaatii suonensisäistä antibiootti- ja tukihoitoa sekä kirurgista interventiota leikkaussaliolosuhteissa. Tällöin paikallinen infektio on usein aiheuttanut sepsiksen. Ennuste on kuitenkin pääosin hyvä, ja kuolemantapaukset ovat Suomessa harvinaisia.

Systeemisten hammasperäisten infektioiden piirteet

Hammasperäisten systeemi-infektioiden kliiniset piirteet vaihtelevat varsin paljon. Erityisesti immunosuppressiiviset tilat altistavat systeemiselle leviämiselle, jolloin kliiniset tulehduksen merkit voivat puuttua hampaistosta ja kehosta kokonaan.

Puutteellisesti toimiva immuunijärjestelmä ei kykene rajaamaan infektiota vaan sallii sen leviämisen veren välityksellä. Endokardiitti on näistä tutkituin etäinfektio. Muiden etäinfektioiden, kuten spondylodiskiitin, aivoabsessien ja vierasesineinfektioiden riskitekijöistä tiedetään edelleen varsin vähän. Potilaat hoidetaan eri klinikoilla infektion kliinisten oireiden mukaan, jolloin hammasperäinen syy-yhteys voi jäädä epäselväksi.

Hampaiston tavallisia tulehduksia.

Riskipotilaiden hammastoimenpiteet

Kaikki hammastoimenpiteet aiheuttavat bakteremiaa. Potilasryhmäkohtaiset riskitekijät hammastoimenpiteissä jaetaan Käypä hoito -suosituksessa infektioriskin perusteella suurentuneeseen, keskisuureen ja suureen riskiluokkaan.

Valtaosalla potilaista, joiden yleissairaus edellyttää lääketieteellistä toimenpidettä tai hoitoa, on myös suun kroonisia infektioita. Näillä potilailla hampaiston tulehdusten leviäminen on pyrittävä estämään muuta hoitoa edeltävällä suun infektiofokussaneerauksella sekä antibioottiprofylaksilla Käypä hoito -suosituksen mukaisesti.

Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan maksansiirtopotilailla, joiden hampaita ei ehditty hoitaa ennen maksansiirtoa, oli ennen leikkausta hoidettuihin potilaisiin verrattuna suurentunut riski systeemi-infektioihin, kuten sepsikseen, keuhkokuumeeseen ja kolangiittiin (Helenius-Hietala ym. 2013).

Voidaanko infektioita ehkäistä?

Hoitamattomat hampaiston tulehdukset lisäävät sairastavuutta sekä yksilö- että yhteisötasolla ja aiheuttavat hallitsemattomia taloudellisia kustannuksia julkisen terveydenhuollon rajallisissa resursseissa. Lisäksi hammastoimenpiteet ja antibiootit voivat aiheuttaa komplikaatioita.

Valitettavasti julkisen terveydenhuollon resurssit painottuvat pääasiassa sairauksien hoitoon terveyden ylläpitämisen sijaan. Tärkein ja ehdottomasti kustannustehokkain tapa ehkäistä hammasperäisiä infektioita on terve suu.
 

Lotta Grönholm

Lotta Grönholm

LT, HLL
Bakteriologian ja immunologian osasto, Haartman-instituutti, Helsingin yliopisto