Julkaistu numerossa 4/2014
Lääkkeiden haittavaikutukset

Jodia sisältäviin röntgentehosteaineisiin liittyvät yliherkkyysreaktiot

Yliherkkyysreaktio kehittyy 1–2 %:lle jodia sisältäviä tehosteaineita saaneista potilaista. Näiden tehosteaineiden haitoista on Fimean haittavaikutusrekisteriin saatu yhteensä 601 ilmoitusta vuosina 1973–2013. Tehosteaineita vaativien tutkimusten tarpeellisuus on arvioitava huolellisesti, ja mahdolliset haitat on tunnistettava ajoissa.

Jodia sisältäviä röntgentehosteaineita saaneista potilaista 1–2 %:lle kehittyy yliherkkyysreaktio (Pradubpongsa 2013). Oireet vaihtelevat lievistä ja paikallisista vaikeisiin yleisoireisiin (Brockow 2012).

Yliherkkyysreaktiot voivat olla välittömiä tai viivästyneitä. Esimerkiksi astmaoireet, nokkosihottuma ja anafylaksia ovat välittömiä reaktiota, kun taas makulopapulaarinen ihottuma sekä vaikeat lääkereaktiot (mm. Stevens-Johnsonin syndrooma) ovat esimerkkejä viivästyneistä yliherkkyysreaktioista.

Tarkastelimme jodia sisältävien tehosteaineiden (ATC-luokka V08A) käytön yhteydessä ilmenneitä haittavaikutuksia Fimean haittavaikutusrekisterin tietojen perusteella vuoden 1973 alusta vuoden 2013 loppuun.

Tavallisimmin ilmoitettiin iho-oireista

Kaikkiaan jodia sisältävien tehosteaineiden käytön yhteydessä ilmenneistä haittavaikutuksista oli 40 vuoden aikana tullut 601 ilmoitusta. Näistä 358 (60 %) koski naisia ja 242 (40 %) miehiä. Potilaiden ikä oli keskimäärin 52 vuotta (vaihteluväli 1–95 vuotta).

Koko seuranta-aikana ilmoituksia tuli vuodessa keskimäärin 15. Eniten ilmoituksia saatiin vuonna 2006 (yht. 66 ilmoitusta). Tehosteaineista eniten ilmoituksia tuli jomeprolista ja jobromidista (kuvio 1).

Ilmoitusten arviointia vaikeuttaa puuttuva tieto jodia sisältäviä tehosteaineita saaneiden määristä. Rekisteri ei myöskään kata kaikkia haittavaikutuksia, ja ilmoitusohjeissakin kehotetaan keskittymään erityisesti odottamattomien ja vakavien haittojen ilmoittamiseen.

Yhdessä ilmoituksessa on voitu raportoida useita haittavaikutuksia. Iho-oireista oli eniten ilmoituksia (kuvio 2). Akuutista urtikariasta oli 246 ilmoitusta; muita oireita olivat flush-tyyppinen ihon punoitus, paikallinen tai yleistynyt kutina, eryteema ja epäspesifit iho-oireet. Kolmella potilaalla kuvattiin viivästynyt bulloottinen ihottuma. Akuutista yleistyneestä eksantemaattisesta pustuloosista (AGEP) oli yksi ilmoitus.

Angioödeema kuvattiin yhteensä 72 ilmoituksessa, ja se esiintyi ihossa (71 haittavaikutusilmoitusta), kasvoissa (23) ja nielussa (39). Ruuansulatuselimistöön kohdistuvia oireita olivat esimerkiksi pahoinvointi ja oksentelu.

Hengitysteihin kohdistuvia oireita olivat hengenahdistus (48), yskä (39), nuha tai nenän tukkoisuus (26) sekä syanoosi (4). Verenkiertoelimistön oireita olivat hypotensio, hypertensio ja taky- tai bradykardia, ja sydänpysähdyksestä oli kuusi ilmoitusta. Osalla potilaista oirekuvaus jäi epäspesifiksi ja oireiksi mainittiin lähinnä yliherkkyys, allerginen reaktio tai anafylaktinen reaktio.

Haittavaikutusten kuvaukset olivat laadullisesti vaihtelevia. Kliiniset tiedot eivät riitä esimerkiksi varsinaiseen yliherkkyysreaktioiden riskitekijäanalyysiin, johon vaikuttavat sekä potilaaseen että tehosteaineeseen liittyvät tekijät.

Jodia sisältäviin röntgentehosteaineisiin liittyneet haittavaikutusilmoitukset v. 1973–2013.

Jodia sisältävien röntgentehosteaineiden haittavaikutusilmoituksissa mainitut oireet v. 1973–2013.

Uudemmat tehosteaineet turvallisempia?

Ensisijaisesti jodia sisältäviin tehosteaineisiin liittyviä yliherkkyysreaktioita on pidetty ei-IgE-välitteisinä osmolaliteettiin pohjautuvina. Osalla yliherkkyysreaktion saaneista potilaista on kuvattu kuitenkin positiivinen intradermaalinen testi tehosteaineelle, mikä viittaa mahdolliseen IgE-välitteiseen reaktioon. Siksi allergiatestausta suositellaan potilaalle, jolla on ollut aiemmin tehosteaineen aiheuttama yliherkkyysreaktio ja jolle suunnitellaan uutta tehosteainetutkimusta (Schopp 2013, Brockow 2009). Ihotesteissä eri tehosteaineiden välinen ristiallergia on ollut vähäistä varmistetuissa IgE-välitteisissä reaktioissa (Dewachter 2011, Goksel 2011).

Jodia sisältävät tehosteaineet ovat kehittyneet ionisoituvista hyperosmolaalisista matalaosmolaalisiin tehosteaineisiin, ja samalla yliherkkyysreaktioiden riski on vähentynyt (Goksel 2011, Torres 2012). Jodia sisältävät tehosteaineet jaetaan rakenteen mukaan neljään alaryhmään, joita ovat ionisoituvat monomeerit, ionisoituvat dimeerit, ei-ionisoituvat monomeerit ja ei-ionisoituvat dimeerit (Pasternak 2012). Vaikean anafylaksian prevalenssi on ilmoitettu selvästi korkeammaksi ionisoiduilla tehosteaineilla (0,1–0,4 %) kuin ei-ionisoiduilla tehosteaineilla (0,02–0,04 %). Siksi ei-ionisoitujen tehosteaineiden käyttöä on suositeltu potilaille, joilla on erityinen yliherkkyysreaktion riski (Brockow 2012).

Suuren riskin potilaille suositellaan esilääkitystä

Suuren riskin potilaille on laadittu suositus esilääkityksestä tilanteisiin, jolloin uusi tutkimus tehosteaineita käyttäen olisi välttämätöntä (Goksel 2011). Suositukset sisältävät profylaktisesti annettavan antihistamiinin ja kortikosterodin (Kopp 2008, Ho 1999). Kuitenkaan millään esilääkityksellä ei pystytä kokonaan estämään yliherkkyysreaktioita (Schopp 2013).

Aiemman jodia sisältäviin tehosteaineisiin liittyvän vakavan yliherkkyysreaktion jälkeen uuden tehosteainetutkimuksen tarve on arvioitava erityisen huolellisesti, ja ensisijaisesti pyritään käyttämään muita tutkimusmahdollisuuksia. Muutoin oleellista on tutkimuksesta vastaavan lääkärin valppaus ja yliherkkyysreaktioiden varhainen tunnistaminen ja hoito (Pasternak 2012, Schopp 2013).

Alexander Salava

Alexander Salava

LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri
HYKS, Iho- ja allergiasairaala, ihotautiyksikkö

Tiina Jaakkola

Tiina Jaakkola

LT
Ylilääkäri, Fimea

Paula Kauppi

Paula Kauppi

Dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri
HYKS, Iho- ja allergiasairaala, allergiayksikkö