Julkaistu numerossa 4/2014
Teemat

Uusien lääkkeiden korkeat hinnat – mistä on kyse?

[Lataa PDF]

Uudet lääkkeet ovat kalliita. Ainakin hoitojen rahoittajat joutuvat pohtimaan, saadaanko valmisteen käytöllä riittävästi terveyshyötyjä suhteessa siitä syntyviin kustannuksiin. Suomi oli Euroopassa ensimmäisiä maita, joissa terveystaloudelliset selvitykset otettiin käyttöön päätettäessä lääkkeiden korvattavuudesta.

 

Lääkekorvausjärjestelmään hyväksyttiin viime vuonna 19 uutta lääkeainetta (taulukko 1). Uusien valmisteiden vuorokausiannosten hinnat vaihtelivat vain hieman yli 10 sentistä lähes 200 euroon. Etenkin biologisten lääkkeiden, vakavien ja vaikeiden sairauksien lääkkeiden sekä pienten potilasryhmien lääkkeiden hinnat näyttäisivät olevan korkeita.

Uudet lääkkeet ovat yleensä vanhoja kalliimpia, joten lääkehoitojen uusiutuessa yleensä myös lääkekustannukset kasvavat. Esimerkiksi erityiskorvattujen diabeteslääkkeiden kustannus oli Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan vuonna 2013 potilasta kohden keskimäärin 690 euroa, kun se 10 vuotta aiemmin oli 480 euroa. Kroonisten hyytymishäiriöiden lääkehoidon kustannus on vastaavasti noussut noin 53 500 eurosta 79 000 euroon.

Korkeisiin hintoihin on monia syitä

Miksi uudet lääkkeet sitten ovat varsin usein vanhoja valmisteita kalliimpia, vaikka viranomaiset useissa maissa, myös Suomessa, tekevät parhaansa pitääkseen lääkekustannusten kasvun kurissa? Useimmiten vastaukseksi on esitetty lääkkeiden kehittämisen korkeita kustannuksia. Tarkkoja tietoja näiden kustannusten suuruudesta ei ole, ja arviot vaihtelevatkin suuresti valmisteesta ja arvion tekijästä riippuen (Morgan ym. 2011). Kehittämiskustannuksista puhuttaessa viitataan kuitenkin usein DiMasin ym. vuonna 2003 ilmestyneeseen tutkimukseen, jonka mukaan kustannukset olivat keskimäärin 802 miljoonaa dollaria (vuoden 2000 rahanarvossa) lääkevalmistetta kohden. Nykyisin kehittämiskustannukset lienevät vielä tätäkin selvästi korkeammat.

Hintoja nostavia tekijöitä on toki muitakin. Uudet lääkkeet on usein tarkoitettu pienen potilasjoukon käyttöön, jolloin niiden myyntimäärät jäävät vähäisiksi, minkä vuoksi näille lääkkeille hyväksytään usein hyvinkin korkeat hinnat.

Lääkeyritysten tuotto-odotukset eivät nykyisin ole ainakaan vähäisemmät kuin aikaisemmin, ja se, että vanhojen valmisteiden hinnat ovat monissa maissa laskeneet muun muassa geneerisen hintakilpailun vuoksi, on lisännyt uusiin valmisteisiin kohdistuvia odotuksia. Uusia lääkkeitä markkinoille tuo suhteellisen pieni joukko yrityksiä, minkä vuoksi kilpailu on lääkemarkkinoilla vähäisempää kuin monilla muilla aloilla. Myös yleinen vaurastuminen ja terveydelle annettava, ehkä aikaisempaakin suurempi arvo on lisännyt niin yhteiskunnan kuin yksityisten kansalaisten maksuhalukkuutta.

Uutta lääkeainetta sisältäneet, peruskorvattavuuden vuonna 2013 saaneet valmisteet, niiden käyttöaiheet ja valmisteyhteenvetojen mukaisten tyypillisten tai suositeltujen vuorokausiannosten kustannukset.

Laatupainotettujen elinvuosien avulla mitataan lääkkeiden vaikuttavuutta

Koska uudet markkinoille tulevat lääkkeet ovat yleensä kalliita, joudutaan tarkoin pohtimaan, saadaanko valmisteen käytöllä riittävästi terveyshyötyjä suhteessa siitä syntyviin kustannuksiin. Tämä tehdään usein terveystaloudellisen arvioinnin keinoin.

Lääkkeiden vaikuttavuutta mitataan arvioinneissa useimmiten laatupainotettuina elinvuosina (quality adjusted life years, QALY), jotka ottavat huomioon sekä elämän pituuden että sen laadun. Useimmissa maissa, Suomi mukaan luettuna, ei ole määritelty rajaa sille, mitä yhdestä hoidolla saavutettavasta laatupainotetusta lisäelinvuodesta ollaan enimmillään valmiita maksamaan. Englannin ja Walesin arviointiviranomainen National Institute for Health and Care Excellence (NICE) käyttää omissa arvioissaan yleensä raja-arvona 20 000–30 000:ta puntaa (noin 25 500–38 200 euroa) lukuun ottamatta elämän loppuvaiheen hoitoja, joissa raja voi olla korkeampi (NICE 2008 ja 2009).

Saadaanko uusista lääkkeistä hyötyä?

Vaikka lääkehoidot kokonaisuutena kehittyvät, uudet valmisteet yksittäisenä askeleena tarjoavat usein vain vähäisesti lisähyötyä. Erityisesti syöpälääkkeiden kustannuksista ja hyödyistä on keskusteltu paljon.

Skotlannissa on koostettu tietoa lääkeyritysten esittämistä arvioista uusien lääkkeiden hyödyistä (Paterson 2010). Lääkeyritysten toimittamien arvioiden mukaan kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään tarjottujen uusien syöpälääkkeiden käytöllä saavutettavien laatupainotettujen lisäelinvuosien mediaani oli edenneessä taudissa 0,26 ja taudin aikaisemmissa vaiheissa tai liitännäishoidoissa 0,37. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 6 kuukauden lisäelinaikaa elämänlaadun ollessa noin 30 % terveen ihmisen elämänlaatua alhaisempi. Esitetyt lisähyödyt olivat useissa muissa sairauksissa vielä alhaisemmat, ja noin 22 % valmisteista ei tarjonnut lainkaan lisähyötyjä. Toisaalta osalla syöpälääkkeistä odotettavissa oleva lisähyöty oli merkittävä: 1,8–2,4 laatupainotettua lisäelinvuotta.

Suomi oli Euroopassa ensimmäisiä maita, joissa terveystaloudelliset selvitykset otettiin käyttöön päätettäessä lääkkeiden korvattavuudesta. Nyt terveystaloudellisia selvityksiä on meillä käytetty jo liki 17 vuoden ajan uusia lääkeaineita koskevan päätöksenteon tukena. Myös sairaalassa käytettävien valmisteiden kustannusvaikuttavuutta arvioidaan nykyään lisääntyvässä määrin.

Hanna Koskinen

Hanna Koskinen

TtM
Tutkija
Kansaneläkelaitos, tutkimusosasto

Timo Maljanen

Timo Maljanen

VTM
Johtava tutkija
Kansaneläkelaitos, tutkimusosasto

Jaana Martikainen

Jaana Martikainen

FaT
Lääketutkimuspäällikkö
Kansaneläkelaitos, tutkimusosasto