Julkaistu numerossa 2/2015
Teemat

Lääkkeiden haittavaikutusilmoitukset vuonna 2014

[Lataa PDF]

Vuonna 2014 Fimeaan ilmoitettujen haittavaikutusten määrä ja kirjo oli pitkälti aiempien vuosien kaltainen. Kuluttajien tekemien ilmoitusten osuus kasvoi hiukan. Yksilötason hyöty-haittatasapainon pohdinta kuuluu potilaan ja lääkärin väliseen hoitosuhteeseen, kun taas Fimean tehtävä on valvoa lääkkeiden turvallisuutta väestötasolla.

Lääkehoidon aloituksen yhteydessä tulee aina punnita sekä potilaalle odotettavissa oleva hyöty että mahdolliset haitat. Arvion tekee lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Itsehoitolääkkeiden osalta potilas arvioi hyöty-haittasuhteen itse, apteekkien neuvontaa hyödyntäen.

Fimea on lääkkeiden, veri- ja kudosvalmisteiden sekä lääkealan toimijoiden lupa- ja valvontaviranomainen. Se toimii myös osana Euroopan lääkevalvonnan viranomaisverkostoa. Fimealla on velvollisuus ylläpitää järjestelmää lääkkeen käytöstä aiheutuvien haittavaikutustietojen keräämiseksi.

Haittavaikutusrekisteriin tallennetaan kaikki Fimeaan ilmoitetut, lääkkeen aiheuttamaksi epäillyt tai todetut haittavaikutukset. Fimea lähettää jokaisesta ilmoituksesta tiedot lääkkeen myyntiluvan haltijalle ja Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) haittavaikutusrekisteriin. Vakavista haittavaikutuksista Fimea ilmoittaa myös Euroopan lääkevirastolle (European Medicines Agency, EMA).

Haittavaikutuksista ilmoittaminen on vapaaehtoista, eikä ilmoituksen tekeminen korvaa mahdollista hoidon tarpeen ja lääkityksen arviointia, joka tulee tehdä oman hoitavan tahon kanssa. Ilmoitusjärjestelmä ei myöskään ole kytköksissä mahdollisiin lääke- tai potilasvahingon käsittely- ja korvausmenettelyihin.

Haittavaikutusilmoitusjärjestelmän tarkoitus on havaita signaaleja eli merkkejä mahdollisista uusista, tutkimusvaiheessa havaitsematta jääneistä haittavaikutuksista. Koska ilmoitusmenettely perustuu vapaaehtoisuuteen ja kohdistuu ennen kaikkea uusiin haittoihin, ei sillä saada oikeaa kuvaa haitan esiintyvyydestä. Esiintyvyyttä voidaan pyrkiä selvittämään paremmin esimerkiksi kliinisillä lääketutkimuksilla tai epidemiologisilla tutkimuksilla. Näistä lähteistä kertyneen tiedon valossa punnitaan lääkkeen hyöty-haittatasapainoa väestötasolla.

Ilmoitukset vuonna 2014

Vuonna 2014 Fimea sai 1 847 ilmoitusta lääkkeiden haittavaikutuksista, pois lukien rokotehaitat. Samalla ajanjaksolla tukkumyynnin perusteella arvioituna lääkekulutus oli noin 9,6 miljoonaa vuorokausiannosta vuoden jokaisena päivänä.

Haittavaikutusilmoituksista noin 62 % oli peräisin lääkäreiltä, 10 % apteekkihenkilökunnalta, 9 % terveyden- tai sairaanhoitajilta ja 19 % lääkkeiden käyttäjiltä. Epäiltyjä vaikuttavia aineita oli yhteensä 492, joista 92 %:sta saatiin enintään kymmenen ja 67 %:sta enintään kolme ilmoitusta.

Epäiltyjä haittavaikutuksia oli yhteensä 6 540. Yhdessä ilmoituksessa kerrottiin siis keskimäärin 3,5 haittavaikutuksesta, joskin määrä vaihteli suuresti. Ilmoituksista 78 %:ssa ainakin yksi kuvatuista haittavaikutuksista oli luokiteltu vakavaksi. Eniten ilmoitettiin yleisoireista, lääkkeen antopaikkaan kohdistuvista oireista sekä hermostoon kohdistuvista haitoista.

Eniten ilmoituksia saatiin psykoosilääkkeistä (klotsapiini ja olantsapiini) sekä syöpälääkkeistä ja immuunivasteen muuntajista (mm. rituksimabi, bevasitsumabi, kapesitabiini, fingolimodi, infliksimabi ja etanersepti). Lisäksi yksittäisistä lääkeaineista yli 20 ilmoitusta saatiin levonorgestreelikierukasta, osteoporoosilääke denosumabista, suoleen annosteltavasta levodopa-karbidopavalmisteesta, antikoagulantti rivaroksabaanista, neuropaattisen kivun, epilepsian ja ahdistuneisuushäiriön hoitoon käytettävästä pregabaliinista, korvaushoidossa käytettävästä buprenorfiinista ja -naloksonista, rtg-varjoaine iomeprolista ja levofloksasiini-antibiootista (taulukko 1).

Haittavaikutusilmoituksissa useimmiten esiintyneet lääkeaineet v. 2014.

Kuluttajailmoituksia oli 19 % kaikista ilmoituksista, vuotta aiemmin 14 %. Eniten kuluttajailmoituksia kertyi lääkeaineista, jotka muutenkin olivat ilmoitetuimpien joukossa: fingolimodista 15, pregabaliinista 14 ja levonorgestreelikierukasta 13 ilmoitusta. Näiden jälkeen yleisimpiä terapia-alueita kuluttajailmoituksissa olivat osteoporoosilääkkeet (16 ilmoitusta) ja nivelreuman ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon käytettävät biologiset lääkkeet (12 ilmoitusta). Näistä ei noussut esiin uusia signaaleja.

Syöpälääkkeet ja immuunivasteen muuntajat

Rituksimabia (Mabthera, 37 ilmoitusta) käytetään eräiden lymfoomien ja leukemioiden sekä nivelreuman ja polyangiitin hoidossa, ja siihen liittyy vakavien infektioiden, sydänhaittojen ja verenkuvamuutosten lisääntynyt riski. Käyttöaiheena oli 14 ilmoituksessa nivelreuma, kymmenessä lymfooma tai leukemia ja kuudessa vaskuliitti tai polyangiitti. Ilmoituksista 19 koski potilaita, joilla oli infektio, usein myös leukopeniaa tai neutropeniaa ja muita haittoja. Kahdella potilaalla todettiin progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML).

Bevasitsumabi (Avastin, 33 ilmoitusta) on verisuonten endoteelikasvutekijän vasta-aine erilaisten syöpien hoitoon. Eniten ilmoituksissa kuvattiin perustaudin etenemiseen liittyviä ongelmia sekä mahasuolikanavaan kohdistuvia haittoja, kuten perforaatioita tai fisteleitä. Verenpaineen nousua kuvattiin yhdeksässä ilmoituksessa.

Kapesitabiiniä (Xeloda ja geneeriset valmisteet, 21 ilmoitusta) käytetään esimerkiksi paksu- ja peräsuolisyövän, mahasyövän ja rintasyövän hoitoon. Ilmoituksissa esiintyi useimmiten neutropeenisia verenkuvamuutoksia ja vaikeita infektioita.

Fingolimodi (Gilenya, 41 ilmoitusta) on suun kautta annosteltava lääke MS-taudin hoitoon. Se vaikuttaa lymfosyyttien uudelleenjakautumiseen imusolmukkeista vähentämällä niiden infiltraatiota keskushermostoon. Sen aloitukseen liittyy ohimenevä bradyarytmian riski ja käyttöön muun muassa infektioiden, maksa-arvojen nousun ja makulaturvotuksen riski. Ilmoituksista yhdeksässä oli mukana maksa-arvojen nousua, kuudessa sydämen rytmihäiriöitä ja kolmessa makulaturvotusta. Ilmoituksista 15 tuli suoraan lääkkeen käyttäjiltä, ja niissä kuvattiin samankaltaisia haittoja kuin muissakin ilmoituksissa. Infliksimabista (Remicade ja biosimilaarit, 24 ilmoitusta) ja etanerseptistä (Enbrel, 20 ilmoitusta) ilmoitettiin muun muassa infektioita.

Psykoosilääkkeet

Klotsapiini (mm. Leponex, Froidir, 60 ilmoitusta) edellyttää säännöllistä valkosoluarvojen seurantaa agranulosytoosiriskin vuoksi. Ilmoituksista 35:ssä kuvattiin agranulosytoosi tai leukopenia/neutropenia, useimmiten myös muita oireita ja infektioita.

Olantsapiiniin liittyvistä 36 ilmoituksesta 30 koski sen pitkävaikutteista injektiomuotoa (Zypadhera). Näistä 13:ssa kuvattiin injektion jälkeisen oireyhtymän tyyppisiä oireita, kuten sekavuutta, uneliaisuutta, ekstrapyramidaalioireita ja deliriumia.

Muut lääkeaineet

Levonorgestreelikierukka Mirenaan liittyvistä 57 ilmoituksesta valtaosa koski raskaustapauksia, kierukan asettamiseen tai poistoon liittyviä komplikaatioita tai vuotoja. Ilmoituksista 13 tuli suoraan kuluttajilta, ja niissä kuvattiin pääosin edellä mainittuja haittoja.

Denosumabia (40 ilmoitusta) käytetään osteoporoosin hoidon (Prolia) lisäksi patologisten murtumien ehkäisemiseen potilailla, joilla on luustometastaaseja (Xgeva). Sen yleisimmin ilmoitettu haitta oli leukaluun luukuolio, valtaosin jälkimmäisessä käyttöaiheessa.

Pregabaliinin (Lyrica, 32 ilmoitusta) käyttöaiheita ovat neuropaattinen kipu, epilepsia ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ilmoituksista 14 eli lähes puolet oli kuluttajien tekemiä. Yleisimmin kuvattiin erilaista huimausta ja tasapainohäiriöitä sekä psyykkisiä oireita, kuten sekavuutta ja ahdistuneisuutta. Itsemurha-ajatuksia tai suisidaalisuutta esiintyi kuudessa ilmoituksessa.

Pitkälle edenneen Parkinsonin taudin hoidossa käytettävää, enteraalisesti annosteltavaa levodopa-karbidopavalmistetta (Duodopa) koskevissa 35 ilmoituksessa kuvattiin sekalaisia haittoja, muun muassa lääkkeen antotapaan liittyviä ongelmia ja taudin etenemiseen liittyviä komplikaatioita.

Suoran hyytymistekijä X:n estäjää rivaroksabaania (Xarelto) koskevissa 35 ilmoituksessa kuvattiin useimmiten vuotokomplikaatioita sekä laskimotukoksia. Mukana oli myös muutamia maksa-arvojen poikkeamia.

Buprenorfiinia (Subutex) ja buprenorfiini-naloksonia (Suboxone) käytetään opioidiriippuvuuden korvaushoidossa. Viime vuonna ilmoituksia kertyi markkinointitutkimuksen puitteissa. Potilas oli käyttänyt Suboxonea 27 tapauksessa, joista 25:ssä käytössä oli ollut myös Subutex. Yhdessä tapauksessa potilas oli käyttänyt pelkkää Subutexia. Tutkimuksen luonteen vuoksi ilmoitukset kerryttivät tietoa opioidiriippuvuuteen liittyvistä C-hepatiitista ja lääkkeiden väärinkäyttöongelmasta.

Jodia sisältävästä varjoaineesta jomeprolista (Iomeron, 24 ilmoitusta) raportoitiin varjoaineen antoon liittyviä reaktioita, jotka vaihtelivat lievästä pahoinvoinnista ja urtikariasta anafylaktiseen reaktioon. Ilmoituksista yhdeksän oli röntgenhoitajien, loput lääkäreiden tekemiä.

Fluorokinoloniantibiootti levofloksasiinia (mm. Tavanic) koskevissa 20 ilmoituksessa kerrottiin pääasiassa jännehaitoista, erityisesti akillesjänteen tulehduksesta ja repeämästä. Kuluttajilta saatiin seitsemän ilmoitusta, joissa kuvattiin jännehaittojen lisäksi muun muassa unettomuutta, sydämentykytystä, väsymystä sekä yksi haimatulehdus.

Tiina Karonen

Tiina Karonen

LT
Ylilääkäri, Fimea