Julkaistu numerossa 1/2016
Teemat

Digitaalisen lääkeinformaation lupaus

©iStock/Neustockimages
©iStock/Neustockimages

Vaikuttavan lääkeinformaation edellytys on ajantasainen tieto potilaan voimassa olevasta lääkityksestä. Yksilöllistetyssä lääkehoidossa lääkkeen valinta ja annostelu perustuvat kaikkiin potilastietoihin, joita analysoidaan lääketietokantojen ja päätöksentukisovellusten avulla.

Potilastietojärjestelmien, Kanta-arkiston lääkityslistan ja uudenlaisten tietämyskantojen yhdistäminen avaa uusia mahdollisuuksia.

Terveydenhuollon ammattilaiset avaavat Terveysportin lääketietokannoista yli 20 miljoonaa artikkelia vuodessa. Kansalaiset etsivät lääketietoa ahkerasti Internetistä mutta löytävät usein vain pakkausselosteita, Wikipedian sekä lyhyitä Potilaan lääkeoppaan artikkeleita. Nykyisten potilastietojärjestelmien, Kanta-arkistossa olevan potilaan lääkityslistan ja uudenlaisten tietämyskantojen yhdistäminen tuo kuitenkin mukanaan uusia tulevaisuuden lupauksia. Lääkkeen määräämisestä tulee osa näyttöön perustuvaa hoitosuunnitelmaa, jossa huomioidaan myös lääkkeettömät hoitokeinot ja potilaan omat valinnat.

Lääkityslista ajan tasalle!

Terveydenhuollon ammattilaiselle yksi tärkeimmistä päätöksentekoon vaikuttavista tiedoista on henkilön todellisuudessa käyttämä lääkitys. Sähköinen lääkemääräys ja Reseptikeskuksessa saatavilla olevat tiedot ovat jo helpottaneet muualla määrättyjen lääkkeiden selvittelyä, mutta potilaan ajantasaisen kokonaislääkityksen mysteeri ei vielä näillä toimilla ole ratkennut. Reseptikeskuksesta ei näe potilaan reseptittä hankkimia lääkkeitä, eivätkä tiedot lääkkeen lopettamisesta, tauottamisesta tai annosmuutoksista päädy Reseptikeskukseen. Monissa potilastietojärjestelmissä niiden omankin lääkityslistan päivittäminen on työlästä.

Kansallisten, sähköisten Kanta- ja Omakanta-palvelujen ja potilastietojärjestelmien toiminnallisuuden kehittämisessä ykkösprioriteettina tulee olla voimassa olevan lääkityslistan ylläpito. Kun tekninen alusta saadaan kuntoon, lääkityslistan ylläpitämisestä tulee ammattilaisten velvollisuus ja laadukkaan lääkehoidon itsestään selvä osa. Kansalaisilla tulisi vastaavasti olla mahdollisuus tarkistaa oma lääkityksensä ja ilmoittaa lääkityksensä muutoksista yksinkertaisilla käyttöliittymillä.

Vaikuttavan aineen mukaan vai kauppanimellä?

Ajantasaiseen lääkitystietoon liitetään ajantasainen lääkeinformaatio. Informaatioon tulee päästä suoraan sekä ammattilaisen että kansalaisen lääkitysnäkymästä, ja sen avulla tulee voida arvioida lääkityksen vaikuttavuus ja turvallisuus.

Lääkkeiden valmisteyhteenvedot tuotetaan nykyään lääkevalmisteittain, eivätkä samaa lääkeainetta kuvaavat yhteenvedot ole identtisiä. Samasta vaikuttavasta aineesta voi olla tarjolla jopa yli 40 valmistevaihtoehtoa. Lääkemääräystä tehdessään lääkäri voi etsiä sopivaa lääkettä tietokannoista vaikuttavan aineen nimellä, mutta lopullinen määrättävän lääkkeen valinta tehdään lähes aina lääkkeen kauppanimellä. Tämä teettää päällekkäistä työtä ja hidastaa lääkkeen määräämistä.

Itse lääkemääräys on silti mahdollista tehdä pelkän vaikuttavan aineen nimellä. Pakollisia tietoja ovat tällöin lääkeaineen (ja sen ATC-koodin) lisäksi vain vahvuus ja lääkemuoto. Tätä lääkemääräykseen liittyvää mahdollisuutta käytetään kuitenkin vähän, koska lääkkeen määräämisessä ja toimittamisessa sovellettavat ohjelmat ja lääketietokannat tukevat toimintatapaa huonosti. Tähän toisi selvää parannusta se, että saatavilla oleva lääkeinformaatio, lääkeaineita kuvaavat yhteenvedot, lääkehoitoa tukevat tietokannat ja sovellukset, sähköinen lääkemääräys ja Kanta-arkistoon tuleva lääkityslista näyttäisivät ensisijaisesti vaikuttavan aineen nimen. Lääkevalmisteen kauppanimi ja lääkepakkauksen koodi voisivat tuolloin tulla lääkemääräykseen mukaan vasta lääkettä apteekissa toimitettaessa. Tällöin ne päätyisivät Reseptikeskuksen toimitustietoihin ja Kanta-arkiston lääkityslistalle lääkkeen vaikuttavan aineen rinnalle.

Lääkityksen kokonaisarvio ja hoitosuunnitelma tukevat ammattilaisen työtä

Massachusettsissa arvioitiin 4 200 sairaalapotilaan estettävissä olevat lääkehaitat potilaskertomustietojen perusteella. 10 %:lla potilaista esiintyi lääkehaittoja, ja näistä 81 % olisi periaatteessa ollut estettävissä tietokoneavusteisella päätöksentuella (taulukko 1).

Taulukko 1. Eri päätöksentukitoimintoja ja arvio niiden osuuksista lääkehaittojen estossa.

Potilaskertomuksiin liitetty lääkityksen kokonaisarviotyökalu analysoi sähköiset potilastiedot automaattisesti ja antaa lääkkeen määrääjälle tutkimusnäyttöön perustuvaa, järkevään lääkehoidon kokonaisuuteen tähtäävää palautetta. Vuoden alusta sovellus on ollut saatavilla Terveysportissa, jolloin se on myös apteekkien käytettävissä. Tulevaisuudessa työkalu tarvitaan Kanta-arkiston lääkityslistanäkymään.

Lääkityksen kokonaisarvion vaikuttavuutta tutkitaan parhaillaan neljässä Euroopan maassa. Kyseessä on satunnaistettu tutkimus, jonka ensisijaisena tavoitteena on selvittää monilääkityksen vähentämisen vaikutuksia ja toteutumista käytännössä (www.prima-eds.eu). Kahden vuoden kuluttua päättyvässä tutkimuksessa on mukana 4 000 yli 75-vuotiasta, vähintään kahdeksaa eri lääkettä käyttävää avohoitopotilasta. Tutkimusryhmän lääkäreillä on käytössään Duodecimin lääkityksen kokonaisarviotyökalu, joka on räätälöity tutkimukseen liittämällä siihen suosituksia tutkimuskonsortion tekemien systemaattisten katsausten perusteella. Tukena on käytetty myös EU(7)-PIM-listaa, joka on tuorein lista iäkkäille sopimattomista lääkkeistä.

Päävastuu kokonaislääkityksen asianmukaisuudesta on perusterveydenhuollossa. Potilaan hoitoa koordinoivan lääkärin ja hänen hoitajatyöparinsa yhteistyö on tässä avainasemassa. Lääkityksen kokonaisarvio on mahdollista tehdä samalla, kun potilaalle laaditaan hoitosuunnitelma. Tällöin suunniteltaisiin myös potilaan lääkkeettömät hoidot, ja potilas itse määrittelisi lääkehoidon tarpeensa ja tavoitteensa terveyshyötymallin (www.potkuhanke.fi/fi/terveyshyotymalli) mukaisesti. Näin myös potilas sitoutuisi omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon ja sen toteutukseen.

Mitä lääkkeen määrääminen voisi olla tulevaisuudessa?

Sähköisten työkalujen avulla lääkkeen määrääjä voi tulevaisuudessa yhä useammin tehdä lääkehoidon riski- ja vaikuttavuusarvion automaattisesti potilaan tietojen ja erilaisten riskilaskureiden perusteella.

Lääkkeen hyöty riippuu siitä, kuinka suuri on todennäköisyys, että potilas saa ilman lääkehoitoa sen tapahtuman, jonka estämiseksi lääke määrätään. FINRISKI-laskuri soveltuu kardiovaskulaarisen riskin arviointiin ja CHADS2-VASc-pisteytys antikoagulaatiohoidon tarpeellisuuden arviointiin eteisvärinässä. Sähköisten työkalujen avulla lääkkeen määrääjä voi tulevaisuudessa yhä useammin tehdä lääkehoidon riski- ja vaikuttavuusarvion automaattisesti potilaan tietojen ja erilaisten riskilaskureiden perusteella. Myös lääkkeen korvattavuuden perusteena voidaan tulevaisuudessa käyttää yksilöllistä kustannusvaikuttavuuden arviota. Potilaita varten tuotetaan päätöksenteon apuneuvoja (decision aids), jotka havainnollistavat potilaille lääkehoidon hyötyjä, haittoja ja käytännön toteutusta.

Digitaalisen lääkeinformaation lupaukseen liittyy muitakin mahdollisuuksia. Lääkkeen määrääminen voisi tulevaisuudessa olla vaikka seuraavanlaista: Ensin lääkäri nimeää potilaan diagnoosin tai hoidon tarpeen. Tietokoneen ruudulle tulee lista lääke- ja muista hoidoista, joiden hyödystä on tilanteeseen sovellettavissa olevaa näyttöä. Näytön perusteella lääkkeet on luokiteltu ensi- ja toissijaisiin lääkehoitoihin kyseisessä käyttöaiheessa. Tämän jälkeen päätöksentukisovellus merkitsee kunkin lääkkeen kohdalle seikat, jotka eivät puolla kyseisen lääkkeen valintaa tai jotka tulee ottaa huomioon lääkkeen annostelussa (taulukko 2). Lääkärin valittavaksi ehdotetaan ensisijaislääkkeitä, jotka sopivat potilaalle parhaiten. Ehdotus annostelusta, lääkityksen kestosta ja seurannasta tuotetaan automaattisesti. Järjestelmä muistuttaa potilasta seurannan tarpeesta.

Taulukko 2. Päätöksentuen avulla tehtävät automaattiset tarkistukset, joiden perusteella voidaan valita potilaalle sopivin lääke sopivimmalla annoksella.

Lisäksi kaikkia lääkkeitä käyttäviä potilaita voitaisiin seurata tietojärjestelmällä, johon potilaat voivat itse raportoida vointinsa ja oireensa. Jos potilaan tilanne muuttuu tai uusia hoitosuosituksia ilmestyy, löydetään helposti ne potilaat, joiden hoitoa tulee muuttaa. Kertyvästä massadatasta tuotetaan uutta tietämystä lääkkeiden vaikuttavuudesta.

Ilkka Kunnamo

Ilkka Kunnamo

Dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri
Päätoimittaja, EBMeDS-päätöksentukipalvelu, Kustannus Oy Duodecim