Julkaistu numerossa 1/2016
Lääkehoitojen arviointi

Luotettavan lääketiedon rooli korostuu informaatiotulvassa

Puoli vuosisataa sitten potilas ei saanut lääkkeestään juuri mitään tietoa, vaan lääkepurkin kyljessä oli pelkkä annosohje. Sittemmin moni asia on muuttunut niin lääketiedon tarjonnassa kuin potilaan roolissakin. Lääkehoidon onnistuminen vaatii luotettavaa lääketietoa ja sen tunnettuuden lisäämistä.

Tänä päivänä tiedetään, että oman lääkehoidon tuntemus on avain lääkkeen järkevän käytön toteutumiselle – ja myös potilaan lakisääteinen oikeus. Lääkkeiden käyttäjät saavat lääketietoa paitsi terveydenhuollon ammattilaisilta myös esimerkiksi pakkausselosteista ja internetistä. Vielä muutama vuosikymmen sitten kirjallista tietoa ei ollut saatavilla, internetistä puhumattakaan, eikä apteekkien farmaseuttisella henkilöstöllä ollut oikeutta antaa lääkeneuvontaa. Lääkärit olivatkin potilaiden ainoa lääketiedon lähde.

Tarjolla olevan lääkeinformaation muutos on tapahtunut vaiheittain, ja uusia tiedonlähteitä on tullut erityisesti 1990-luvulta lähtien. Lääkevalmisteiden pakkausselosteiden sisältämä informaatio on muovautunut EU-lainsäädännön toimeenpanon tuloksena. Lisäksi kansalliset lääkepoliittiset linjaukset ja hankkeet ovat kehittäneet suomalaista lääkeinformaatioympäristöä nykymuotoonsa.

Luotettavan lääketiedon käytön edistäminen on lääkepoliittinen painopiste

Sosiaali- ja terveysministeriön Lääkepolitiikka 2010 -asiakirjassa ja myöhemmin julkaistussa Lääkepolitiikka 2020:ssä lääkeinformaatio tunnistetaan yhdeksi keskeiseksi keinoksi lääkkeiden järkevän käytön edistämisessä. Lääkeinformaation kehittämiseen liittyvien lääkepoliittisten tavoitteiden tarkentamiseksi Fimea julkaisi Suomen ensimmäisen kansallisen lääkeinformaatiostrategian vuonna 2012. Eri tahot ovat myös omissa linjauksissaan ja strategioissaan korostaneet lääkeinformaation merkitystä järkevän lääkehoidon toteutumiselle.

Lääkealalla on toteutettu useita hankkeita, jotka ovat edistäneet potilaille suunnatun lääkeinformaation laatua kehittämällä terveydenhuollon ammattilaisten vuorovaikutustaitoja muun muassa lääkeneuvonnassa ja omahoidon tukemisessa. Esimerkiksi farmasian alan Kysy lääkkeistä -kampanja 1990-luvulla ja 2000-luvun TIPPA-projekti (Tarkoituksenmukaista informaatiota potilaan parhaaksi apteekista) jatkohankkeineen ovat edistäneet sekä lääkkeiden käyttäjien aktiivisuutta lääkehoitonsa toteutuksessa että farmasian ammattilaisten kykyä tukea ja neuvoa heitä. Terveydenhuollon puolella vastaavankaltaisia hankkeita ovat esimerkiksi ROHTO (Rationaalisen lääkehoidon toimintaohjelma) sekä Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelma.

Muuttuva elinympäristö vaatii lääkeinformaation tarjoajilta ja tulkitsijoilta yhä enemmän

Sekä lääkkeiden käyttäjille että ammattilaisille tarjolla olevan lääkeinformaation määrä ja laatu ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä merkittävästi (taulukko 1). Kirjallisen lääkeinformaation ja erilaisten puhelinpalveluiden kautta painopiste on siirtynyt internetistä löytyvään tietoon, laajoihin tietokantoihin sekä erilaisiin sähköisiin työkaluihin. Lääkkeen käyttäjälle on kasautunut yhä enemmän vastuuta luotettavan lääketiedon tunnistamisessa lääkeinformaation tulvasta. Tämä on muuttanut myös terveydenhuollon ammattilaisten ja erityisesti lääkäreiden roolia lääkkeen määrääjästä ja lääketiedon jakajasta potilaan löytämän tiedon arvioijaksi ja tulkitsijaksi. Lisäksi lääkärit räätälöivät tiedon kunkin potilaan yksilölliseen tilanteeseen sopivaksi.

Taulukko 1. Poimintoja lääkeinformaatiopalveluiden ja -materiaalin kehittymisestä Suomessa eri vuosikymmeninä.

Suomalaisten väestötutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattilaiset ovat lääkkeiden käyttäjien tärkeimpiä lääketiedon lähteitä. Jotta pystymme säilyttämään tämän luottamuksen ja aseman myös jatkossa, on tärkeää huomioida potilas tasavertaisena ja aktiivisena hoidon päätöksentekoon osallistuvana kumppanina. Tämä vaatii terveydenhuollon ammattilaisilta hyviä vuorovaikutustaitoja, luotettavan lääketiedon tuntemusta ja riittävästi potilaan kohtaamiseen varattua aikaa. Lisäksi ammattilaisten pitäisi olla mukana keskustelemassa lääkkeistä siellä, missä lääkkeiden käyttäjätkin ovat: sosiaalisessa mediassa. Julkisen terveydenhuollon yksiköiden näkyvyys sosiaalisen median terveysviestinnässä on vielä vähäistä, joten yksittäisten ammattilaisten rooli on tässä merkittävä.

Luotettavien lääketiedon lähteiden tunnettuutta lisätään lääkeinformaatioverkostossa

Lääkeinformaatiostrategian jalkauttamiseksi vuonna 2012 perustetun lääkeinformaatioverkoston käynnistämisvaiheessa todettiin, että Suomessa on paljon hyvää ja luotettavaa tietoa lääkkeistä (taulukko 1). Niinpä useat lääkeinformaatioverkostossa aloitetut toimenpiteet pyrkivät lisäämään olemassa olevien tietolähteiden tunnettuutta (taulukko 2).

Taulukko 2. Esimerkkejä lääkeinformaatioverkoston kehittämisprojekteista.

Erityisesti potilaiden aktiivisen roolin tukeminen informaatiotulvassa on tärkeää. Tähän lääkeinformaatioverkostossa on tartuttu esimerkiksi luomalla työkaluja luotettavan lääkeinformaation löytämiseen ja edistämällä niiden käyttöä.

Terveyskirjaston Lääketietoa verkossa -artikkeli kokoaa ja ohjaa lukijaa hyville internetistä löytyville lääketiedon lähteille. KATSE-tarkistuslista puolestaan auttaa arvioimaan löytyvän lääkeinformaation luotettavuutta. Samanaikaisesti on toteutettu erilaisia hankkeita, joiden tavoitteena on ollut lisätä väestön lääketiedon lukutaitoa. Esimerkiksi farmasian opiskelijat ovat pitäneet lapsille lääkekasvatustunteja kouluissa osana apteekkiharjoitteluaan. Opetuksessa he ovat hyödyntäneet Fimean lääkekasvatussivustoa.

Lääkeinformaatioverkosto on toiminut myös Lääkehoidon päivän valtakunnallisen suunnittelun tukena. Lääkehoidon päivän tavoitteena on nostaa esiin järkevään lääkehoitoon kannustavia aiheita vuosittain vaihtuvin teemoin. Teemapäivä järjestetään nyt neljättä kertaa 17. maaliskuuta. Tällä kertaa teemana on lääkehoidon kokonaisuuden hallinta ja lääkitysturvallisuus, joiden keskeinen työkalu on ajantasainen lääkityslista. Tavoitteena on, että teemapäivä näkyisi mahdollisimman monella paikkakunnalla ympäri Suomen. Teemapäivän paikallisena toteuttajana voi toimia esimerkiksi terveyskeskus, potilasjärjestö tai apteekki – parhaimmillaan kaikki nämä tahot yhdessä. Tapahtumien suunnittelun ja järjestämisen avuksi Lääkehoidon päivän verkkosivuilla (www.laakehoidonpaiva.fi) on saatavilla tietoa ja taustamateriaalia.

Potilaalle kannattaa kertoa luotettavista lääketiedon lähteistä

Lääketiedon tarjonnan merkitys korostuu kliinisissä hoitotilanteissa, joissa luotettavat tiedonlähteet ovat keino edistää potilaiden järkevää lääkkeiden käyttöä. Ammattilaisten kannattaa tutustua internetin tarjoamiin lääketiedon lähteisiin, niin virallisiin kuin epävirallisiinkin. Tällä tavoin voi valmistautua keskustelemaan internetistä löytyvästä tiedosta potilaiden kanssa.

Kannattaa kerätä takataskuun omia vinkkejä luotettavista lääketiedon lähteistä ja ohjata potilaitaan niille. Potilaille on hyvä kertoa myös lääketiedon luotettavuuden arviointityökaluista. Tärkeintä on kuitenkin uskaltautua keskusteluun siitä, mistä potilas etsii tietoa lääkkeestään ja millaista tietoa hän on jo löytänyt ja käyttänyt.   

Katri Hämeen-Anttila

Katri Hämeen-Anttila

FaT, dosentti
Kehittämispäällikkö, Fimea