Julkaistu numerossa 2/2016
Teemat

Kommentti: Psyykenlääkkeiden käytön edellyttämä laboratorioseuranta

Yleislääketieteen erikoislääkäri pohtii Sic!-lehden artikkelia Psyykenlääkkeiden käytön edellyttämä laboratorioseuranta: mikä on mahdollisesti ylimitoitettujen laboratoriotestausten ja pitkäaikaisten perustelemattomien laboratorioseurantojen vaikuttavuus.

Palaute:

Luin mielenkiinnolla Fimean Sic!-lehden 2/2016 artikkelin Psyykenlääkkeiden käytön edellyttämä laboratorioseuranta. Siinä oli maininta Lukijan toivejuttu, eli ilmeisesti lukija ehdottanut aihetta. Lääkitysturvallisuuden edistäminen on tärkeä asia, mutta mahdollisesti ylimitoitettu laboratoriotestaus ja pitkäaikaisten perustelemattomien laboratorioseurantojen käynnistäminen ei ole vaikuttavaa ja tuottaa turhia kustannuksia.

Artikkelissa suositetaan seuraamaan muun muassa. ASAT-arvoa agomelatiinin ja disulfiraaminen käyttäjiltä. ASAT tarjoaa harvoin lisähyötyä ALATin rinnalla. Artikkelissa kehotetaan määrittämään valproaatin käyttäjiltä ennen hoidon aloitusta PVK, ALAT, AFOS ja KREA (eGFR) ja seuraamaan näitä arvoja 6 kuukauden välein hoidon aikana. Karbamatsepiinin käyttäjiltä puolestaan kokeet olisivat PVK, ALAT, AFOS, Na, K ja KREA (eGFR) ennen hoidon aloitusta ja toisto 6 kuukauden välein hoidon aikana. Artikkelissa ei ollut tutkimusviitteitä, joihin nämä ohjeet perustuvat.

Valproaattia ja karbamatsepiinia käytetään myös muun muassa epilepsialääkkeinä. Epilepsian Käypä hoito ‑suosituksessa (2014) työryhmä ehdottaa valproaatin suhteen määrittämään PVK:n ja ALATin 6 viikkoa hoidon aloituksen jälkeen ja toisen kerran noin 3 kuukauden kuluttua edelliskerrasta.

Karbamatsepiinin osalta suositetaan ennen lääkehoidon aloittamista määrittämään PVK, ALAT ja näiden lisäksi Na ikääntyneiltä tai diureettihoitoa käyttäviltä potilailta. PVK ja ALAT määritetään vielä noin 6 viikkoa hoidon aloituksen jälkeen ja toisen kerran noin 3 kuukauden kuluttua edelliskerrasta. Ikääntyneiltä tai diureettihoidossa olevilta määritetään lisäksi Na. Oireettomien potilaiden rutiinimaisesta laboratoriokoeseurannasta voidaan tämän jälkeen luopua, toteaa Käypä hoito ‑suositus. Viitteinä ovat NICEn hoitosuositus vuodelta 2004 ja NICEn verkkosivut.

Indikaatiosta riippuen samoihin lääkeaineisiin liittyy siis erilaisia ohjeistuksia laboratorioseurannasta.

Toisaalta lääkkeen indikaatio voi olla sama mutta seurantaohje vaihdella sairaanhoitopiireittäin. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat reumalääkityksen niin sanotut turvakokeet. Turhia turvakokeita on pyritty viime vuosina lopettamaan vaihtelevalla aktiivisuudella. Esimerkiksi VSSHP:ssä ohjeistuksesta karsittiin vuodenvaihteessa virtsanäytteen seuranta metotreksaatin käyttäjiltä.

Toivoisinkin Sic!-lehteen tutkimusnäyttöön perustuvaa katsausta laboratoriokokeista lääkitysturvallisuuden edistäjinä.

Toimitus vastaa:

Kyseisen artikkelin aihe oli tullut toiveena lukijalta. Tavoitteena oli tehdä irrotettavissa oleva keskiaukeaman juttu, jossa esitetään laatikoissa olennaiset tiedot laboratoriokoeseurannoista.

Alkuperäisessä käsikirjoituksessa oli mukana viitteet Käypä hoito -suosituksiin ja valmisteyhteenvetoihin, mutta ne jätettiin toimituksen ehdotuksesta pois artikkelista. Kirjoittaja oli käsikirjoituksessaan myös kommentoinut laajemmin Käypä hoito -suosituksissa esitettyjä lääkehoitojen laboratoriokoeseurantoja eri käyttöaiheissa.

Sic!-lehden kirjoitusohjeiden mukaan kirjoituksen loppuun voidaan liittää muutama keskeinen lähdeviite, jotka ovat helposti saatavilla esimerkiksi johtavissa lääketieteen julkaisuissa. Artikkeleihin ei kuitenkaan viitata tekstissä.

Toimitukselle voi mielellään lähettää juttutoiveita ja kommentteja palautelomakkeen tai Twitterin kautta tai sähköpostitse osoitteeseen sic@fimea.fi.

Seija Eskelinen

Seija Eskelinen

LT, yleislääketieteen erikoislääkäri