Julkaistu numerossa Harvinaissairaudet
Teemat

Harvinaislääkkeiden kehitystä tuetaan Euroopassa

©Tommi Koskela
©Tommi Koskela

Euroopan unionin harvinaislääkkeitä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on edesauttaa uusien harvinaislääkkeiden kehitystyötä. Euroopan komissio on myöntänyt yli 1 500 valmisteelle harvinaislääkestatuksen vuosina 2000–2015. Yli 100 valmistetta on saanut myyntiluvan harvinaislääkkeenä.

Harvinaislääkkeitä koskeva asetus tuli voimaan EU:ssa huhtikuussa 2000 (Regulation (EC) No. 141/2000). Asetuksen mukaisesti Euroopan lääkevirasto (EMA) myöntää hakemuksesta harvinaislääkestatuksia (Orphan Drug Designation) valmisteille, joista kehitetään lääkkeitä harvinaissairauksien hoitoon. Hakemukset arvioi harvinaislääkekomitea (COMP, Committee for Orphan Medicinal Products).

Harvinaissairaudesta on EU:n alueella kyseessä silloin, kun sairaus on enintään viidellä 10 000:sta EU:n kansalaisesta, sairaus on hengenvaarallinen tai kroonisesti invalidisoiva, eikä siihen ole vielä olemassa hyvää hoitoa. Eri harvinaissairauksia on arviolta 5 000–8 000, ja niitä sairastaa 6–8 % väestöstä. Näin ollen EU:n alueella harvinaissairauksia potevia on 27–36 miljoonaa.

Harvinaissairauksien kirjo on laaja. Niiden oireet voivat ilmetä jo vastasyntyneellä tai varhaislapsuudessa, kuten kystisessä fibroosissa (Lukkarinen, tässä numerossa). Aikuisiällä ilmeneviin harvinaissairauksiin lukeutuvat muun muassa monet harvinaiset syövät. Taulukossa 1 on esimerkkejä harvinaislääkkeenä myyntiluvan saaneista lääkkeistä.

Taulukko 1. Harvinaislääkkeenä EU:n alueelle myyntiluvan saaneita valmisteita vuodesta 2011 lähtien. Lähde: www.ema.europe.eu. Tähdellä (*) merkityt valmisteet ovat kaupan Suomessa (tilanne 4.10.2016 Fimean lääkehaun mukaan) ja Sic!-merkityistä on saatavilla Uutta lääkkeistä -artikkeli Sic!-verkkolehdestä osoitteessa sic.fimea.fi.

Harvinaissairauksiin on ollut tarjolla niukasti lääkkeitä. EU:n harvinaislääkkeitä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on edistää lääkekehitystä monin keinoin. Yli 100 valmistetta on saanut myyntiluvan EU:n alueelle harvinaislääkestatuksella vuosina 2000–2015.

Harvinaislääkkeiden kehityksestä tehdään houkuttelevaa

Harvinaissairauksia sairastavilla ihmisillä on oikeus saada samantasoista hoitoa sairauteensa kuin muillakin potilailla. Harvinaislääkkeen kehittäminen ei välttämättä kiinnosta lääkeyrityksiä, sillä normaalissa markkinatilanteessa harvinaisen sairauden lääkehoidon tuotolla voi olla vaikeaa kattaa kehitys- ja markkinointikustannuksia.

EU:n harvinaislääkkeitä koskevan lainsäädännön tarkoituksena on helpottaa lääkkeiden tutkimus- ja kehitystyötä sekä muokata markkinaolosuhteita siten, että harvinaislääkkeiden kehittäminen on houkuttelevaa. Harvinaislääkestatuksen hakeminen on maksutonta, ja sitä voidaan hakea missä tahansa lääkekehityksen vaiheessa. Hakija voi olla joko yritys tai yksittäinen henkilö.

Harvinaislääkestatuksen saaneille valmisteille on tarjolla tieteellistä ja hallinnollista neuvontaa sekä helpotuksia myyntilupa- ja muista lääkevalvonnan maksuista. Erityisesti pienten ja keskisuurten toimijoiden kohdalla alennukset ovat merkittäviä. Tämän lisäksi harvinaislääkkeelle taataan myyntiluvan myöntämisen jälkeen kymmenen vuotta kestävä suoja rinnakkaisvalmisteiden suhteen kyseisen harvinaissairauden hoidossa.

Harvinaislääkestatusta haetaan harvinaislääkekomitealta

Hakemukset harvinaislääkkeiksi käsitellään harvinaislääkekomitean kokouksissa. Harvinaislääkekomiteaan kuuluu puheenjohtaja, edustaja jokaisesta 28:sta EU:n jäsenmaasta, kolme potilasjärjestöjen edustajaa, kolme EMAn suosittelemaa edustajaa sekä yksi edustaja Norjasta ja Islannista. Päätöksiä tehtäessä kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista jäsenistä pitää olla paikalla.

Harvinaislääkestatuksen saaminen edellyttää, että sairaus tai tila täyttää harvinaissairauden kriteerin. Harvinaislääkestatuksen hakijan pitää perustella sairauden vallitsevuus (≤ 5/10 000/vuosi). Lisäksi hakijan pitää asianmukaisesti perustella lääkkeen käyttökelpoisuus ehdotetussa käyttöaiheessa. Jos sairauteen on jo olemassa lääkehoito, on uuden tulokkaan voitava tarjota olennainen parannus hoidon tehoon, siedettävyyteen tai käyttöominaisuuksiin.

Jokaiselle hakemukselle määrätään oma arvioija ja EMAn koordinaattori. Ensimmäisellä käsittelykerralla hakemus käsitellään kirjallisesti, ja jos hakemus on hyväksyttävä, tehdään asiasta kirjallinen hyväksyntä. Jos hakemukseen liittyen jää avoimia asioita, joihin hakijan pitää vastata, voidaan hakijaa pyytää joko vastaamaan kyseisiin asioihin kirjallisesti tai hakijaa pyydetään tulemaan kuultavaksi seuraavaan harvinaislääkekomitean kokoukseen. Kuulemisen jälkeen päätetään hakemuksen hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Hakija voi myös itse perua hakemuksensa prosessin aikana. Varsinaisen harvinaislääkestatuksen myöntää Euroopan komissio.

Vuoteen 2016 mennessä COMPin arvioitavaksi on toimitettu yhteensä 2 385 hakemusta. Näistä 1 596:lle on Euroopan komissio myöntänyt harvinaislääkestatuksen. Hakemusten määrä on ollut viime vuosina tasaisessa nousussa, huippuvuonna 2014 käsiteltiin yli 300 hakemusta. Viime vuonna hakemuksia oli 258.

Vuosina 2000–2015 COMP on suosittanut harvinaislääkestatuksen myöntämistä yhteensä 1 607 valmisteelle (kuvio 1). Yli kolmannes puolletuista hakemuksista koski erilaisia syöpäsairauksia.

 Kuvio 1. Harvinaislääkekomitean (COMP) vuosina 2000–2015 suosittamat harvinaislääkestatukset terapia-alueittain (n = 1 607).

Harvinaislääkkeen myyntilupahakemuksen arvioinnin erityispiirteitä

Harvinaislääkkeen myyntilupaan tähtäävissä tutkimuksissa törmätään pienten populaatioiden tutkimiseen liittyviin ongelmiin. Monissa harvinaissairauksissa potilaiden määrä Euroopassa tai koko maailmassa on niin vähäinen, että satojen potilaiden saaminen mukaan tutkimuksiin on lähes mahdotonta. Myös lääketutkimusten toteuttaminen vakioidusti hyvää tutkimustapaa noudattaen voi osoittautua hankalaksi monissa keskuksissa, joissa kussakin hoidetaan vain muutamaa potilasta.

EMA on laatinut ohjeiston, joka esittelee lähestymistapoja mahdollisimman luotettavan tiedon saamiseksi pieniä väestöryhmiä tutkittaessa (Guideline on clinical trials in small populations CHMP/EWP/83561/2005).

EMAn antamassa tieteellisessä neuvonnassa hakija saa vastaukset suunnittelemiaan lääketutkimuksia koskeviin kysymyksiinsä. Erityisen tärkeää on, että hakija huomioi  varhaisessa vaiheessa, onko kyseiseen sairauteen jo olemassa hoitoja. Toivottavaa on myös, että tieteellisessä neuvonnassa käsitellään, miten hakija pystyy osoittamaan merkittävän edun (significant benefit) verrattuna hyväksyttyihin valmisteisiin samassa käyttöaiheessa  myyntiluvan myöntämisen jälkeen.

Harvinaissairauksien myyntilupahakemusten arvioinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin muiden lääkkeiden kohdalla. Harvinaislääkkeiden myyntilupahakemukset arvioidaan aina keskitetyssä menettelyssä eli EMAn koordinoimana koko EU:n alueelle. Arvioijat ovat EU-maiden kansallisten lääkevirastojen asiantuntijoita.

Myyntilupa voidaan myöntää myös ehdollisena. Tämä tarkoittaa, että myyntiluvan haltijan on vielä myyntiluvan myöntämisen jälkeen toimitettava lisätietoja valmisteen tehosta ja turvallisuudesta.

Harvinaislääkestatus arvioidaan aina uudelleen myyntiluvan myöntämisen jälkeen

Myyntiluvan myöntämisen jälkeen harvinaislääkestatus arvioidaan uudelleen. Jos hoidettavaan sairauteen tai tilaan ei ole olemassa tehokasta, hyväksyttyä hoitoa (useimmiten myyntiluvallista valmistetta), lääke yleensä säilyttää harvinaislääkestatuksensa myyntiluvan myöntämisen jälkeen.

Jos sitä vastoin hoidettavaan sairauteen tai tilaan on jo olemassa tehokas, hyväksytty hoito, ehtona harvinaislääkestatuksen säilymiselle on se, että uusi lääke tuo merkittävän edun (significant benefit) verrattuna hyväksyttyihin valmisteisiin samassa käyttöaiheessa.

Tämä merkittävä etu voi olla joko kliinisesti merkittävä hyöty (tehoetu tai turvallisuusetu) tai merkittävä parannus potilaan hoidossa. Tähän mennessä harvinaisstatuksen säilyttäneistä lääkkeistä suurin osa eli noin 75 % on kehitetty sairauteen, johon on jo aiemmin ollut hyväksytty hoito.

Uusia lääkehoitoja kaivataan harvinaissairauksiin

Harvinaislääkkeiden kehitys on vilkastunut huomattavasti viime vuosina. Silti vasta rajallinen määrä lääkevalmisteita on saanut myyntiluvan harvinaissairauksien hoitoon.

Vuosien 2000–2015 aikana 114 valmistetta on säilyttänyt harvinaislääkestatuksen myyntiluvan myöntämisen jälkeen yhteensä 94 eri sairauteen tai tilaan. Näistä noin 40 % on hyväksytty erilaisten syöpäsairauksien hoitoon (kuvio 2).

Kuvio 2. Euroopan komission vuosina 2000–2015 vahvistamat harvinaislääkestatukset terapia-alueittain myyntiluvan myöntämisen jälkeen (n = 114).

Syövän biologian tarkempi tuntemus on kiihdyttänyt esimerkiksi multippelin myelooman lääkehoitojen kehitystä. Niinpä viimeisen vuoden aikana viisi eri valmistetta on saanut tai on saamassa myyntiluvan multippelin myelooman hoitoon (panobinostaatti, karfiltsomibi, elotutsumabi, daratumumabi, iksatsomibi).

Multippelia myeloomaa sairastavien potilaiden ennuste on uusien hoitojen myötä parantunut, ja uusien lääkkeiden tulo kliiniseen työhön parantanee ennustetta entisestään. Toisaalta väestön vanhetessa uusien diagnoosien lisääntyessä ja ennusteen parantuessa sairauden kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että muutaman vuoden päästä sen esiintyvyys saattaa olla > 5/1 000 potilasta/vuosi, ja näin sairaus ei enää täytä harvinaissairauden kriteereitä.

Harvinaissairauksia on tuhansia. Lääkekehitys on osaltaan avartanut ymmärrystämme niiden syistä ja taudinkulusta. Olisi toivottavaa, että edes osasta tutkimuksen kohteena olevista valmisteista saataisiin tehokas lääke mielellään sellaiseen sairauteen, johon ei ole tällä hetkellä olemassa minkäänlaista hoitoa.

Karri Penttilä

Karri Penttilä

Karri Penttilä
LT, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri
Ylilääkäri, Fimea