Julkaistu numerossa 2/2011

Harvinaisten sairauksien hoitoon niukasti lääkkeitä tarjolla

Uusia lääkehoitomahdollisuuksia kehitetään

Erilaisia harvinaissairauksia tunnetaan noin 5000. Tällaiseen sairauteen kehitettävä lääke voi saada harvinaislääkestatuksen, joka helpottaa myyntiluvan saamista. Harvinaislääkestatuksia on Euroopassa myönnetty yli 800 ja yli 60 harvinaislääkettä on saanut myyntiluvan. Tulevina vuosina on odotettavissa uusia lääkehoitomahdollisuuksia harvinaissairauksiin.

Harvinaisiin sairauksiin on ollut niukasti lääkkeitä tarjolla. Siksi uusien lääkkeiden kehittämistä harvinaissairauksien hoitoon on helpotettu taloudellisesti ja viranomaisvaatimusten osalta lainsäädännöllisin keinoin.

Harvinaissairauksia on tiedossa noin 5000, ja niitä potevia on arvioitu asuvan Euroopan unionin alueella noin 35 miljoonaa. Sairaudet ovat muun muassa syöpätauteja, aineenvaihdunnan sairauksia ja periytyviä tauteja. Lääketeollisuuden kannalta lääkkeiden kehittäminen näihin sairauksiin on yleensä kannattamatonta, koska sairastavien vähäisen määrän takia kunkin lääkkeen myynti jää pieneksi.

Harvinaisia sairauksia potevilla on sama oikeus kuin muillakin saada hoitoa ja odottaa, että heidän sairauksiinsa kehitetään lääketieteen nykyisen tason mukaisia hoitomenetelmiä. Siksi harvinaisiin sairauksiin tarkoitettujen lääkkeiden kehitystä tuetaan EU:n varoilla.

Harvinaislääkestatus myönnetään hakemuksen perusteella harvinaislääkekomiteassa (COMP)

Harvinaislääkkeitä koskeva asetus (Regulation (EC) No. 141/2000) tuli voimaan Euroopan unionissa huhtikuussa vuonna 2000. Asetuksen mukaisesti Euroopan lääkevirasto EMA myöntää hakemuksesta harvinaislääkestatuksia (Orphan Drug Designation) valmisteille, joista kehitetään lääkkeitä harvinaissairauksien hoitoon. Hakemukset arvioi harvinaislääkekomitea (COMP, Committee for Orphan Medicinal Products) (taulukko 1).

Edellytys harvinaislääkestatuksen saamiselle on, että lääkkeellä hoidettavaksi tarkoitettua tilaa on enintään viidellä 10 000:sta EU:n kansalaisesta, tila on hengenvaarallinen tai kroonisesti invalidisoiva, eikä siihen ole hyvää hoitoa. Jos tilaan on saatavana lääkehoito, on uuden tulokkaan voitava tarjota olennainen parannus hoidon tehoon, siedettävyyteen tai käyttöominaisuuksiin.

Statuksen saaneille lääkkeille on tarjolla tieteellistä ja hallinnollista neuvontaa sekä helpotuksia myyntilupa- ja muista lääkevalvonnan maksuista. Myyntiluvan saannin jälkeen taataan kymmenen vuotta kestävä suoja rinnakkaisvalmisteiden suhteen kyseisen harvinaissairauden hoidossa. Lisäksi harvinaislääkkeet saavat kansallista tukea.

Harvinaislääkkeen myyntilupaan tähtäävät tutkimukset

Harvinaislääkkeen myyntilupaan tähtäävissä tutkimuksissa törmätään pienten populaatioiden tutkimiseen liittyviin ongelmiin. Monissa harvinaissairauksissa potilaiden määrä Euroopassa tai koko maailmassa on niin vähäinen, että satojen potilaiden saaminen mukaan tutkimuksiin on lähes mahdotonta. Myös lääketutkimusten läpivieminen vakioidusti hyvää tutkimustapaa noudattaen monissa keskuksissa, joissa kussakin hoidetaan vain muutamaa potilasta, voi osoittautua hankalaksi. Euroopan lääkevirasto on laatinut ohjeiston, joka esittelee mahdollisia lähestymistapoja mahdollisimman luotettavan tiedon saamiseksi tutkittaessa pieniä väestöryhmiä (Guideline on clinical trials in small populations CHMP/EWP/83561/2005) (taulukko 1).

Tarkan tautimekanismin ja lääkemolekyylin farmakologisten ominaisuuksien hyvin yksityiskohtainen tunteminen auttavat kliinisten tutkimusten suunnittelussa. Prekliinisten, eläimillä sekä solu- tai kudosmalleilla tehtyjen farmakodynaamisten tutkimusten merkitys voi olla tavallista suurempi harvinaislääkkeiden kehitysohjelmassa, koska näiden perusteella voidaan suunnitella paremmin ihmisille annettavan annoksen suuruutta ja antoreittiä. Tällöin potilailla tehtävät tutkimukset voidaan paremmin kohdistaa tietyn kysymyksenasettelun ratkaisemiseksi.

Harvinaislääkehakemukset, taulukko 1

Arvioinnissa otetaan huomioon kaikki saatavilla oleva tieto

Harvinaislääkkeiden myyntiluvan arvioinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin muilla lääkkeillä. Hankaluudet potilaiden mukaan saamiseksi tutkimuksiin pyritään ottamaan huomioon. Näytön luotettavuuden arvioinnissa käytetään seuraavaa hierarkiaa luotettavimmasta näytön osoituksesta alkaen: hyvätasoisten kontrolloitujen kliinisten tutkimusten meta-analyysit, yksittäiset satunnaistetut ja kontrolloidut kliiniset tutkimukset, havainnoivien tutkimusten meta-analyysit, yksittäiset havainnoivat tutkimukset, julkaistut tapausselostussarjat, yksittäiset tapausselostukset sekä asiantuntijoiden mielipiteet. Harvinaislääkkeiden myyntilupahakemukset arvioidaan aina keskitetyssä menettelyssä. Arvioijat ovat eri Euroopan maiden lääkevirastoja edustavia asiantuntijoita.

Usein harvinaislääkkeelle voidaan myöntää niin sanottu ehdollinen myyntilupa, koska lääke katsotaan hyvin tarpeelliseksi lääketieteellisin perustein (unmet medical need), mutta tutkimustietoa on liian vähän tavallisen myyntiluvan myöntämiseksi. Tällöin määritellään, mitä teho- ja turvallisuustietoa myyntiluvan haltijan tulee toimittaa vielä jatkossa myyntiluvan ylläpitämiseksi. Ehdollinen myyntilupa päivitetään useimmiten kerran vuodessa, jolloin arvioidaan kaikki kertynyt tutkimustieto.

Harvinaislääkkeet ovat yksilöllistä lääkehoitoa, jota myös suomalaiset tarvitsevat

Tulevaisuudessa lääkekehittely tähtää pitkälti yksilölliseen lääkehoitoon, jonka lähtökohtana on potilaiden biologisten ominaisuuksien, kuten perinnöllisen vaihtelun, ja odotettavissa olevan lääkevasteen (tai lääkehaittojen) välisen yhteyden tunteminen ennen lääkehoidon aloittamista. Harvinaissairauksien hoidossa toteutetaan jo pitkälti tällaista ajattelutapaa.

Harvinaislääkkeiden myyntilupia on jo myönnetty yli 60. Monet harvinaissairaudet esiintyvät myös suomalaisessa väestössä ja siksi on tärkeää, että harvinaislääkkeet tuodaan myös suomalaisten potilaiden käyttöön. Taulukossa 2 on esitelty lääkkeitä, jotka on tarkoitettu harvinaissairauksien hoitoon. Myyntiluvan saaneista harvinaislääkevalmisteista noin 70 % on tuotu markkinoille myös Suomessa.

Harvinaislääkkeet, taulukko 2

Jaana Kallio Veijo Saano
LT, dosentti, lastentautien ja kliinisen farmakologian erikoislääkäriLKT, dosentti, kliinisen farmakologian erikoislääkäri
Koordinoiva ylilääkäri, FimeaYlilääkäri, Fimea

Kirjallisuutta:

Guideline on clinical trials in small populations CHMP/EWP/83561/2005. www.ema.europa.eu.

Regulation (EC) No. 141/2000. 141/2000. http://eur-lex.europa.eu.