Julkaistu numerossa 2/2011

Köyhä säästää lääkehankinnoistaan

Potilaat pohtivat usein lääkkeiden hintoja lääkärien ja apteekkihenkilökunnan kanssa. Rahattomuus voi olla huonon lääkehoitovasteen syy. Sairausvakuutusjärjestelmän ongelmia ovat suuri omavastuu ja potilaskohtaisen harkintamahdollisuuden puuttuminen. Etuuksien hakeminen voi olla huonoimmassa asemassa oleville potilaille liian työlästä.

Köyhä tinkii lääkärin määräämästä lääkehoidosta. Lääkehankintoja siirretään, määrätyistä lääkkeistä ostetaan vain osa tai käytetään määrättyä pienempää lääkeannosta, kertoo diakoniatyöstä tehty Sairas köyhyys -tutkimus (Kinnunen 2009). Rahavaikeudet voivat siten olla esimerkiksi puuttuvan lääkevasteen taustalla.

Vaikka Suomessa väestö voi yleisesti ottaen hyvin, ovat sosioekonomiset terveyserot kasvaneet (Suomalaisten hyvinvointi 2010 -raportti). Lääkehoidosta tinkiminen voi vaikuttaa terveyserojen syntyyn. Väestöstä 17 % kuuluu köyhiin (Nenonen ja Karjalainen 2010). Siksi lähes jokainen lääkäri tai apteekissa työskentelevä kohtaa työssään potilaita, joille hoidot aiheuttavat taloudellisia vaikeuksia.

Lääkäreille lääkehintojen pohtiminen on tuttua

Tätä artikkelia varten haastattelemamme lääkärit kertoivat lähes poikkeuksetta pohtivansa lähes päivittäin lääkkeiden hintoja potilaittensa kanssa. Kalliita lääkkeitä käyttäville voi Kelan lääkekorvausten vuosittainen omavastuuosuus olla liian suuri kerralla maksettavaksi. Ylemmän erityiskorvausoikeuden saaminen Kelasta kestää aikansa. Jos kyseessä on vaikkapa heti aloitettava syöpälääke, joutuu potilas itse ensin maksamaan lääkkeen. On myös tilanteita, joissa on lääketieteellisesti perusteltua hoitaa potilaan kroonista sairautta lääkkein, vaikka Kelan erityiskorvausoikeuskriteerit eivät täyty.

Useampi lääkäri kertoi keräävänsä ilmaisia lääkenäytteitä potilaille, joilla ei olisi muuten varaa ostaa tarpeellisia lääkkeitä. Eräs lääkäri kertoi jopa välittäneensä toisen potilaan tuoman, käyttämättömän lääkepakkauksen varattomalle potilaalleen.

Monesti potilas ei kehtaa tuoda itse esille rahavaikeuksiaan. Kaikista lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä – mukaan lukien varattomuus – pitäisi pystyä puhumaan potilaan kanssa avoimesti (Hongisto 2010). Tarvittaessa potilas neuvotaan sosiaalityöntekijän puheille.

Apteekissa kalleimmat lääkkeet jäävät hyllylle

Minna Pappilan pro gradu -tutkielman mukaan lähes kolmannes tutkimukseen osallistuneista apteekkiasiakkaista oli miettinyt usein tai aina rahan riittävyyttä reseptilääkkeisiin. Tätä artikkelia varten kysyimme kokemuksia asiakkaan rahan riittävyydestä kahdeksan apteekin työntekijöiltä.

Apteekeissa lääkkeiden hinnoista puhutaan lähes jokaisen asiakkaan kohdalla lääkevaihdon takia. Päivittäin tai lähes päivittäin keskustellaan myös siitä, riittävätkö rahat lääkkeisiin tai kuinka paljon lääkkeisiin kuluu rahaa. Asiakkaat voivat esimerkiksi siirtää jonkin lääkkeen hankkimisen seuraavan kuukauteen tai ostavat vain yhden kuukauden annoksen. Joskus oirelääke saatetaan jättää kokonaan ostamatta. Erityisesti kalliimpien psyyken-, masennus-, migreeni-, verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden kohdalla keskustellaan usein rahan riittävyydestä.

Lääkevaihto ja viitehintajärjestelmä ovat vähentäneet rahan riittävyyteen liittyviä kysymyksiä. Johtaja Petri Krögerin mukaan Kuopion Lääkeinformaatiokeskukseen tulleet lääkkeiden hintoihin ja rahojen riittävyyteen liittyvät kysymykset ovat puolittuneet lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän käyttöönoton jälkeen.

Rahan riittävyyden arvioiminen on apteekin näkökulmasta hankalaa: yksittäisen asiakkaan kohdalla ei voi tietää, onko lääkkeen ostamatta jättämisessä kyse todellisesta varattomuudesta vai siitä, ettei asiakas halua sijoittaa rahaa itselleen tarpeettomaksi katsomiinsa lääkkeisiin.

Suomessa lääkekorvausten omavastuu on korkea

Kelan lääketutkimuspäällikkö Jaana Martikaisen mukaan Suomen lääkekorvausjärjestelmä on lähtökohtaisesti hyvä. Suurin ongelma on korkea omavastuuosuus. 17 EU-maasta tehdyn PPRI-tutkimuksen mukaan ainoastaan Latviassa ja Puolassa oli Suomea korkeampi lääkekustannusten omavastuuosuus vuonna 2004. Esimerkiksi Ruotsissa oli omavastuu tuolloin noin 30 % ja Suomessa lähes 45 %.

Koska omavastuu on henkilö- eikä perhekohtainen, voi useamman perheenjäsenen sairastaminen nostaa itse maksettavan rahamäärän kohtuuttoman suureksi. Martikaisen mukaan erityisesti ikääntyneet maksavat suuria omavastuuosuuksia.

Kelan tutkijan Katri Aaltosen mukaan lääkevalikoima on Suomessa laaja. Viitehinta on laskenut lääkkeiden hintoja ja halvempia lääkevaihtoehtoja löytyy.

Lääke pääsee korvausjärjestelmään myyntiluvan haltijan aloitteesta, eikä lääkkeelle ole pakko hakea korvattavuutta. Jokin hyvin tarpeellinen lääke voi syystä tai toisesta joutua korvausjärjestelmän ulkopuolelle. Aaltonen mainitsee muutaman vuoden takaisen tilanteen, jolloin lääkekorvausjärjestelmässä ei ollut yhtään parasetamoli-kodeiinivalmistetta.

Martikaisen mukaan ongelmana saattaa olla myös se, ettei järjestelmässä voi tehdä potilaskohtaista harkintaa. Joskus on tilanteita, jolloin lääketieteellisesti täysin perustellusta lääkkeestä ei voi saada korvausta.

Entä sitten kun rahat eivät riitä?

Toimeentulotuen eri muotojen tulisi periaatteessa kattaa sekä pieniä että suuria terveydenhuoltomenoja. Sairas köyhyys -tutkimuksen perusteella toimeentuloturvassa on kuitenkin aukkoja (Kinnunen 2009). Väliinputoajia voivat olla esimerkiksi pienellä eläkkeellä elävät.

Väliinputoajia voivat olla myös aivan tavalliset työssäkäyvät, joiden tulot ylittävät niukasti toimeentulotuen saamisen rajan. Varallisuutena oleva omistusasunto voi estää toimeentulotuen saamisen. Tuntuu kohtuuttomalta, että esimerkiksi parantumattomasti syöpäsairaan pitäisi myydä asuntonsa sairastamisen aiheuttamien kulujen kattamiseksi.

Köyhälle ja sairaalle voi jo hakeutuminen terveydenhuoltoon tai etuustoimistoihin tuntua liian työläältä. Käyntimaksut tai jo matkakustannukset voivat olla liian suuria. Henkilöt, joiden valmiudet asiointiin ovat tavanomaista heikommat, eivät välttämättä kykene hakemaan heille kuuluvia etuuksia vaan heitä pitäisi pystyä auttamaan muilla tavoin.

Annikka Kalliokoski Petra Nylund
YlilääkäriViestintäassistentti
Fimea Fimea

Kirjallisuutta:

Hongisto SK. Köyhyys tulee

vastaanotolla lähelle. Suom. Lääkäril. 2010; 65: 2072–3.

Kinnunen K (toim). Sairas köyhyys. Tutkimus sairauteen

liittyvästä huono-osaisuudesta diakoniatyössä. Kirkkohallituksen

julkaisuja 2009: 7.

Nenonen M ja Karjalainen J. Onko potilaalla varaa määräämääsi hoitoon? Suom Lääkäril 2010; 65: 2161.

Pappila M. Itselääkinnän kustannukset ja säästöt potilaalle ja yhteiskunnalle.

Kyselytutkimus apteekin asiakkaan lääkehoidon kustannuksista. Pro gradu -tutkielma. Kauppatieteiden laitos, Informaatioteknologian ja kauppatieteiden tiedekunta, Kuopion yliopisto, 2008.

Vaarama M, ym. (toim.). Suomalaisten

hyvinvointi 2010
. THL 2010.