Julkaistu numerossa 3/2011

Kohti iPS-solujen kliinistä käyttöä

Indusoidut pluripotentit kantasolut (iPSC) tuotetaan jo erilaistuneista soluista viemällä niihin solun jakautumista ja erilaistumista sääteleviä geenejä. iPS-solut ovat lähes kaikkikykyisiä ja ne kykenevät erilaistumaan miksi tahansa elimistön solutyypiksi.

Indusoitujen pluripotenttien kantasolujen (iPSC) tuottaminen ja kuvaaminen ensin hiirellä vuonna 2006 ja sitten ihmisellä vuonna 2007 edustaa yhtä merkittävimmistä genetiikan ja solubiologian havainnoista kautta aikojen. Aikuisista täysin erilaistuneista soluista pystyttiin geneettisesti ohjelmoimalla tuottamaan erilaistumattomia pluripotentteja kantasoluja, joilla oli kyky erilaistua miksi tahansa elimistön soluksi.

iPS-tekniikan avulla voidaan tuottaa potilaskohtaisia kantasolulinjoja, jolloin vältytään muun muassa solujen luovuttajan ja vastaanottajan välisiltä yhteensopimattomuusongelmilta. iPS-soluihin ei myöskään liity eettisiä ongelmia kuten samanlaisen erilaistumiskyvyn omaaviin alkiokantasoluihin.

Turvallisia iPS-solulinjoja

iPS-soluihin liittyvät samat turvallisuusriskit kuin alkiokantasoluihin. Tämän lisäksi niillä voi olla geneettiseen ohjelmointiin liittyviä, vielä tuntemattomia vaikutuksia.

Ensimmäiset iPS-solut tuotettiin ilmentämällä soluissa retroviruksen avulla soluun vietyjä geenejä, joista yksi oli onkogeeninä tunnettu c-Myc. Tätä nykyä iPS-soluja pystytään tuottamaan useilla eri menetelmillä, myös sellaisilla, joissa solun perintöainesta ei pysyvästi muuteta.

Potilaskohtaiset solulinjat vai solupankit?

Takashi Aoi on tutkimuksissaan todennut, että eri menetelmillä tuotetut iPS-solulinjat saattavat olla sekä erilaistumiskyvyltään että niiden turvallisuuteen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan vaihtelevia. Tästä syystä hän pitää ohjelmointimenetelmien sekä solulinjojen valintakriteerien optimointia kriittisenä tekijänä hyvälaatuisten ja turvallisten iPS-solulinjojen tuottamiseksi. Potilaskohtaisten solulinjojen sijaan tulisi hänen mukaansa tähdätä kaikki pääasialliset kudostyypit kattavaan hyvälaatuisten iPS-solulinjojen pankkiin.

Kliiniset tutkimukset eivät vielä näköpiirissä

Perustutkimus iPS-soluilla on erittäin vilkasta ja uusia havaintoja niiden ominaisuuksista julkaistaan koko ajan. Matka iPS-solujen kliiniseen käyttöön on kuitenkin vielä pitkä. Mittavaa perustutkimusta vaaditaan vielä muun muassa ohjelmointimenetelmien kehittämisessä sekä solujen ohjelmoinnin ja uudelleen erilaistamisen geneettisten ja epigeneettisten vaikutusten selvittämisessä ennen kliinisiin tutkimuksiin siirtymistä.

Tiina Palomäki
FT
Erikoistutkija, Fimea