Julkaistu numerossa 3-4/2017
Teemat

Fimean toiminta lääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi

© Kai Widell
© Kai Widell

Pienen markkina-alueen Suomessa lääkkeiden saatavuuteen vaikuttavat pääasiassa globaalien lääkemarkkinoiden häiriötilanteet. Saatavuushäiriöissä lääkehuoltoa turvataan erilaisin lainsäädännön suomin keinoin ja viranomaisyhteistyön avulla.

Fimean toiminta lääkkeiden saatavuuden edistämisessä Suomessa perustuu lääkelain ja velvoitevarastointilainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Työtä saatavuushäiriöiden ehkäisemiseksi tehdään joka päivä. Pelkällä viranomaistoiminnalla lääkkeiden saatavuushäiriöiden juurisyihin ei kuitenkaan ole mahdollista puuttua.

Monissa tapauksissa saatavuuden varmistamisen avaimet ovat valmistetta markkinoivalla myyntiluvanhaltijalla, joka aina viime kädessä vastaa siitä, että lääkevalmistetta on saatavilla apteekkien ja lääketukkukauppojen tarpeiden mukaisesti. Tämäkään ei välttämättä aina riitä estämään saatavuushäiriöitä, sillä lääkkeen saatavuus edellyttää myös kaikkien jakeluketjun toimijoiden häiriöitä ennaltaehkäisevää toimintaa.

Lääkkeiden saatavuushäiriöissä viranomaistoimet keskittyvät monilta osin varmistamaan, että tieto saatavuushäiriön laadusta ja kestosta siirtyy ajantasaisena eri toimijoiden välillä ja tavoittaa myös lääkkeen käyttäjän. Kriittisessä saatavuushäiriössä kaikki lainsäädännön mahdollistamat keinot otetaan kuitenkin käyttöön.

Lääkkeiden saatavuutta varmistetaan EU:n laajuisen viranomaisyhteistyön turvin

Suomessa todettujen saatavuushäiriöiden taustalla on ollut muun muassa lääkevalmisteiden raaka-aineiden laadullisia tai määrällisiä puutteita, lääkevalmisteiden monimutkaisiin tuotantoketjuihin tai niiden pitkiin toimitusaikoihin liittyviä haasteita kuin myös markkinoillemme tuotavien valmistepakkausten vähäisestä määrästä johtuvia tarjonnan rajoitteita (Sarnola ym., tässä numerossa).  Maamme lääkemarkkinat ovat riippuvaisia lääkevalmisteiden globaalista tuotannosta,  maahantuonnista ja yksikanavajakelusta. Tämä tekee lääkejakelujärjestelmästämme hyvin haavoittuvan.

Eurooppalainen lääkevalvontaviranomaisverkosto toimii lääketehtaiden laatu- ja toimitusongelmissa yhteisen ohjeistuksen mukaisesti. Ohjeistuksella pyritään varmistamaan sujuva tiedonkulku yhteistyöviranomaisten välillä esimerkiksi tilanteissa, joissa EU:n myyntiluvallinen lääkevalmiste ei viranomaisentarkastuksen perusteella täytä sen valmistukselle asetettuja laatuvaatimuksia. Tällöin nopea ja ennakoiva varoitus havaitusta puutteesta käynnistää kussakin jäsenmaassa selvityksen saatavuushäiriön kansallisista vaikutuksista. Kansallinen selvitystyö on tarpeen, koska sairauksien hoitokäytännöt, saatavilla olevien lääkkeiden valikoima ja jakeluketjun ominaisuudet vaihtelevat EU-jäsenmaiden välillä.

Potilasturvallisuuden varmistaminen kriisitilanteissa on lääkeviranomaisen ensisijainen tavoite

Ennakkovaroituksen yhteydessä tehdään kansallinen riskiarvio lääkevalmisteen kriittisyydestä. Arvioinnissa huomioidaan valmisteen käyttöaihe sekä vaihtoehtoisten, laatuvaatimukset täyttävien lääkevalmisteiden saatavuus.

Lääkevalmisteen käyttöaihe luokitellaan kriittiseksi, kun valmisteella hoidetaan henkeä uhkaavaa tai parantumattomasti etenevää sairautta tai potilaalle aiheutuu muutoin vakava haitta ilman lääkettä.  

Potilasturvallisuuden varmistaminen on aina ensijainen kriteeri viranomaisten toiminnassa.

Lääkevalmisteen käyttöaiheen kriittisyys on myös perustana lääkeviranomaisen arvioidessa niin kutsuttuja poikkeuslupahakemuksia. Poikkeuslupa myönnetään hakemuksesta myyntiluvanhaltijalle silloin, kun valmisteen saatavuus halutaan varmistaa sen kriittisyyden vuoksi tilanteessa, jossa valmisteen myyntiluvan laatuvaatimukset eivät kaikilta osin täyty. Laatuvaatimuksista poikkeaminen lisää kuitenkin riskiä, että kaikista mahdollista varotoimista huolimatta lääkkeen käytössä ilmenisi odottamattomia haittavaikutuksia tai esimerkiksi tehon puutetta. Potilasturvallisuuden varmistaminen on aina ensisijainen kriteeri viranomaisten toiminnassa. Siksi ei ole perusteltua pitää poikkeamavalmisteita markkinoilla edes kriittisissä käyttöaiheissa, jos saatavilla on laatuvaatimukset täyttäviä vaihtoehtoisia valmisteita.

Vaihtoehtoisten valmisteiden saatavuutta arvioitaessa on erityisen tärkeää, että Fimealla on käytössään myyntiluvanhaltijoiden toimittamaa, ajantasaista tietoa valmisteiden kaupanolosta, tilapäisistä saatavuushäiriöistä sekä markkinoilta poistamisesta. Markkinoilla olevien valmisteiden saatavuuden arvioinnissa huomioidaan lisäksi valmisteiden toteutuneet myynnit sekä tarvittaessa myös mahdollisuus korvaavien lisäerien saamiselle. Näin pyritään varmistumaan siitä, että yhden valmisteen poisto lääkemarkkinoilta ei johtaisi vaihtoehtoisten valmisteiden kysynnän kasvaessa uusiin ja yllättäviin saatavuushäiriöihin.

Kansallisissa lääkejakeluketjun häiriötilanteissa Fimea pyrkii ensisijaisesti varmistamaan potilasturvallisuuden paitsi lääkkeiden laadunvarmistamisen näkökulmasta myös yksittäisen potilaan lääkehoidon toteutumisen kannalta.

Rinnakkaistuonti, erityisluvat ja velvoitevarastointi viranomaisen työkaluina

Normaalioloissa lääkevalmisteen myyntiluvan haltijalla on aina valta päättää, poistaako se lääkevalmisteen Suomen lääkemarkkinoilta tai tuoko se valmisteitaan tänne ylipäätään. Toisinaan myyntiluvan haltija voi peruuttaa valmisteen myyntiluvan kokonaan esimerkiksi kaupallisista syistä. Tällaisissa tilanteissa lääkeviranomaisen on vaikea vaikuttaa lääkkeen saatavuuteen.

Fimea voi tarvittaessa myöntää rinnakkaistuontiluvan sellaiselle valmisteelle, jonka maahantuojana toimii jokin muu maahantuoja kuin valmisteen varsinainen myyntiluvanhaltija (rinnakkaistuontivalmiste). Toisaalta Fimea voi poikkeustilanteissa myöntää apteekille, sairaala-apteekille tai lääketukkukaupalle luvan luovuttaa kulutukseen lääkevalmiste, joka ei ole myyntiluvallisena saatavilla Suomessa (erityislupa). Potilasta hoitavan lääkärin on tällöin erikseen perusteltava erityisluvallisen lääkkeen hoidollinen tarve. Erityislupaa edellyttävän lääkevalmisteen maahantuojan ja lääkevalmisteen vastaanottajan velvoitteena on sen sijaan varmistua siitä, että lääke on peräisin lailliselta toimittajalta ja että valmisteet on mahdollista tuoda Suomeen vaatimukset täyttävinä ja turvallisesti. 

Pienen markkina-alueen maassamme lääkkeiden saatavuutta turvataan vuonna 1987 laaditun ja sittemmin päivitetyn velvoitevarastointilainsäädännön avulla (Juhola, tässä numerossa). Lainsäädännöllä pyritään huomioimaan lääkehuollon järjestäminen paitsi kriisiolosuhteissa myös normaaliolojen toimituskatkoksissa. Fimea käsittelee vuosittain noin 300–400 velvoitevarastoinnin lupahakemusta. Suurin osa näistä on alituslupahakemuksia, jotka johtuvat lääkevalmisteen saatavuushäiriöstä. Huoltovarmuuteen vaikuttavia velvoitevarastojen käyttöönottoja Fimea on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriön päätettäväksi muutamia kertoja viimeisen parin vuoden aikana.

Fimea tehosti velvoitevarastointilainsäädännön valvontaa

Tiedetään, että lääkeväärennösten kaupanolo lisääntyy laittomassa jakeluketjussa saatavuushäiriön vallitessa. Lääkeväärennösten jakelun estämiseksi EU:ssa on tiukennettu laillisen jakeluketjun valvontaa erityisesti ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden osalta.

Kuluneen vuosikymmenen aikana EU:n alueella on toimeenpantu lisävaatimuksia lääkevalmisteiden vaikuttavien aineiden valmistukseen, hankintaan, käyttöön, tuontiin ja jakeluun liittyen. Toimeenpanon osana kansalliseen lääkelainsäädäntöömme on määritelty esimerkiksi apteekin verkkopalvelua koskevat säädökset ja päivitetyt lääkkeiden hyvät jakelutavat, joita lääketukkukauppojen on noudatettava.

Lääkeväärennösdirektiivin toimiin kuuluu Euroopan komission antama asetus erityisesti reseptivalmisteilta edellytettävistä turvaominaisuuksista (Linnolahti, tässä numerossa). On tärkeää, että kaikki lääkealan toimijat vastaavat vaatimuksiin turvaominaisuuksien

lisäämisestä ja tarkastamisesta annetussa aikataulussa. Näin vältytään toimijoista johtuvista saatavuushäiriöistä.

Suuri osa lääkeaineista valmistetaan EU:n ulkopuolella kuten Kiinassa, Intiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Siksi olisikin ollut teoriassa mahdollista, että EU-lainsäädännön tiukentaminen aiheuttaisi lääkevalmisteiden saatavuushäiriöitä jäsenmaissa. Tätä ehkäistäkseen Fimea tehosti lääkkeiden saatavuutta turvaavan velvoitevarastointilainsäädännön valvontaa: Maahantuojien tarkastuksissa laadittiin tutkintapyyntöjä velvoitevarastoinnin laiminlyönneistä ja vaatimuksista tiedotettiin entistä tehokkaammin.  Velvoitevarastoja on otettu käyttöön joko velvoitteen alituslupien tai varastojen vapautuspäätösten muodossa.

Näin on kyetty turvaamaan potilashoitoa myös laajoissa saatavuushäiriötilanteissa, kuten tapahtui esimerkiksi kefuroksiimia sisältävien injektiomuotoisten antibioottilääkkeiden saatavuushäiriöiden kohdalla kuluvana vuonna.

Fimea tiedottaa saatavuushäiriöistä verkkosivuillaan

Saatavuushäiriö voi koskea myös lääkevalmistetta, joka ei ole velvoitevarastoitava ja jolla on kuitenkin korvaava vaihtokelpoinen lääkevalmiste markkinoilla, mutta vaihtokelpoinen valmiste ei ole syystä tai toisesta Kela-korvattava. Saatavuushäiriöstä saattaa tuolloin aiheutua säännöllistä lääkitystä käyttävälle  kohtuuttomia kustannuksia, jotka voivat vaarantaa lääkehoidon turvallisen toteutumisen. Vaihtoehtoista lääkettä ei välttämättä hankita lainkaan.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa tieto lääkkeen saatavuushäiriöstä olisi käytettävissä jo lääkettä määrättäessä.

Fimea ei päätä lääkevalmisteiden tukkuhinnoista tai korvattavuudesta. Tällaisessa tilanteessa Fimealle jää toimintamahdollisuudeksi vain välittää asiasta tietoa kuluttajille ja muille viranomaisille.

Fimea julkaisee verkkosivuillaan myyntiluvanhaltijoiden tai niiden edustajien ilmoitukset lääkevalmisteiden saatavuushäiriöistä.  Sellaisissa tapauksissa, joissa korvaavia valmisteita ei ole, ja potilashoidossa saatetaan joutua erityistoimiin, Fimea tiedottaa asiasta verkkosivuillaan ja tarvittaessa lehdistötiedottein. On kuitenkin mahdollista, että tieto lääkevalmisteen saatavuuden muutoksista ei aina tavoita kohdeyleisöään ajoissa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa tieto lääkkeen saatavuushäiriöstä olisi käytettävissä jo lääkettä määrättäessä. Tällöin lääkäri voisi vaihtaa valmisteen saatavilla olevaan valmisteeseen saman tien ja potilaan lääkehoito toteutuisi saumattomammin. Tähän suuntaan ollaankin jo etenemässä.

Johanna Linnolahti

Johanna Linnolahti

Proviisori
Yliproviisori, Fimea