Julkaistu numerossa 1/2018
Suu ja lääke

Hammaskivun hoito on yleensä syyn mukainen

Suun, leuan ja kasvojen alueen kiputilojen tavallisin syy on infektio mutta myös muut syyt ovat mahdollisia. Kivun hoito on syynmukaista eikä kivun lääkkeellinen hoito saisi sitä viivästyttää. Lääkkeillä on kuitenkin paikkansa suun- ja leuanalueen kiputilojen hoidossa.

Kun hammasta särkee tai kasvoja jomottaa, potilas voi hakeutua joko hammaslääkärin tai lääkärin vastaanotolle. Kipu on usein sietämätön, ja potilas toivoo ammattilaiselta nopeaa apua kipuun. Hammaslääkärille alaan liittyvät toimenpiteet ovat tuttuja, mutta kipulääkkeiden tarjoamat mahdollisuudet vieraampia. Usein tilanne on lääkärille päinvastainen.

Suun, leuan ja kasvojen alueen kiputilojen tavallisin syy on infektio hampaassa, sen kiinnityskudoksissa tai leukaluussa. Muita kivun syitä ovat trauma tai leukanivelen tai puremalihasten toimintahäiriöstä johtuva kipu. Taustalla voi kuitenkin olla myös harvinaisempia tiloja, jotka tulee pitää erotusdiagnostisesti mielessä (taulukko 1).  

Taulukko 1. Hampaan, suun ja leuan kiputilat, niiden etiologiset tekijät ja hoito.

Taulukko 1. (jatko). Hampaan, suun ja leuan kiputilat, niiden etiologiset tekijät ja hoito.

Kivun hoito on sen syyn eliminointi. Antibiootti tai kipulääke ainoastaan tukee syynmukaista hoitoa.  

Tässä artikkelissa käsittelemme suun ja kasvojen alueen kivun hoitoa sekä lääkärien että hammaslääkärien työn tueksi. Tavoitteena on, että potilas saisi parhaimman mahdollisen avun kipuunsa, ja samalla välttyisi turhilta, kipua lievittämättömiltä toimenpiteiltä ja lääkityksiltä.

Infektioperäiset suun ja leuan alueen kiputilat

Karieksen oireet ovat alussa vähäisiä, jolloin kipua ilmenee lähinnä makean tai kylmän nauttimisen yhteydessä. Oireiden edetessä ilmaantuu tykyttävää särkyä. Kyse on tällöin akuutista pulpiitista. Hoidotta pulpa nekrotisoituu ja juurenkärjen ympärille kehittyy infektio, periapikaalinen parodontiitti. Se havaitaan usein sattumalöydöksenä röntgenkuvasta.

Hampaiden kiinnityskudosten infektioperäisiä kipuja aiheuttavat akuutti parodontiitti, nekrotisoiva ulseroiva gingiviitti tai parodontiitti ja perikoroniitti. Näiden diagnoosi perustuu esitietojen selvittelyyn, kliiniseen tutkimukseen, joka sisältää myös hampaan vitaliteettitutkimuksen sekä röntgentutkimukseen.

Edellisten hoito kohdistuu syyhyn: karieskudos poistetaan, infektoitunut alue puhdistetaan mekaanisesti ja hampaan juuri hoidetaan tai poistetaan. 

Ensiavuksi kivun hoitoon voi määrätä tulehduskipulääkkeen. Ibuprofeiini ja diklofenaakki normaaliannoksina lievittävät kipua hyvin, kuin myös koksibiryhmän lääkkeet. Parasetamoli riittävän suurina annoksina, kuitenkin enintään 3 g/vrk, on monelle potilaalle turvallinen vaihtoehto.

Tarvittaessa edellä mainittujen kipulääkkeiden rinnalle on mahdollista yhdistää heikko opioidi, jos potilaan kipu asiallisesta lääkityksestä huolimatta on kova. Lääkeannoksen tulee olla mahdollisimman pieni ja käyttö lyhytaikainen. Potilaalle, jolla on lääkkeiden aikaisempaa väärinkäyttöä, ei saa määrätä edes heikkoja opioideja.

Mikrobilääke voi väliaikaisesti auttaa hammasinfektion aiheuttamaan kipuun, mutta samalla se rikastuttaa bakteerikantaa resistentimpään suuntaan. Infektio ei parane, mikäli sen syyhyn ei puututa.

Purentaelinperäinen kipu

Purentaelimen toimintahäiriöön liittyvien kudosten joko lihas- tai leukanivelperäinen kipu on yleinen syy kasvojen ja leukojen kipuun. Sen diagnostiikka perustuu potilaan esitietoihin, purentafysiologiseen, kliiniseen ja röntgentutkimukseen (panoraamatomografia). Epäiltäessä leukanivelsairautta tarvitaan leukanivelten röntgen- ja magneettitutkimus.

Hoitotoimenpiteitä voivat olla alaleuan rentoutusharjoitukset, purentakiskohoito, lämpö- ja kylmäpakkaukset, fysioterapia, kognitiiviset hoitomuodot ja purennan korjaavat toimenpiteet.

Potilasinformaatio taudin viattomasta luonteesta on keskeinen. Potilaalle voidaan määrätä tulehduskipulääke ja/tai parasetamoli. Pitkäkestoisessa purentaelinperäisessä kivussa potilas voi hyötyä masennuskipulääkeryhmän lääkkeistä kuten amitriptyliinistä.

Harvinaiset syyt hampaiden, leukojen ja kasvojen kivulle

Hermovamman jälkeen kasvojen alueelle voi kehittyä neuropaattinen kipu. Hermo voi esimerkiksi vaurioitua kasvovamman tai toimenpiteen yhteydessä. Kasvojen alueella yleisiä syitä hermovammakipuun ovat viisaudenhampaan leikkaukset ja juurihoitokomplikaatiot. Juurikanavalääkkeet ovat vahvasti emäksisiä ja voivat hampaan juurikanavan ulkopuolelle joutuessaan aiheuttaa kudosnekroosia, hermovammaa ja pitkäaikaista kipua. Kipualueella tunto on poikkeava.

Pitkäaikaisessa kivussa lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia. Jos kipu häiritsee potilaan päivittäistä elämää, harkitaan lääkitystä, joka rauhoittaa epätarkoituksenmukaisesti toimivaa kipuhermoa ja kipujärjestelmää.

Epilepsialääkkeistä pregabaliini ja gabapentiini sekä masennuskipulääkeryhmästä amitriptylliini ja nortriptylliini soveltuvat hyvin hermovamman jälkeiseen kipuun.

SNRI-lääkkeet duloksetiini ja venlafaksiini ovat myös mahdollisia, varsinkin, jos potilaalla kivun lisäksi on masennukseen tai ahdistukseen liittyviä oireita. Tramadolia voidaan käyttää harkiten, jos potilaan kipu sen vaatii eikä potilaalla ole väärinkäyttötaustaa. Paras kivunlievitys saavutetaan usein yhdistämällä eri ryhmien lääkkeitä.

Harvinaiset neurologiset syyt

Kolmoishermosärky voi esiintyä yhden tai useamman kolmoishermonhaaran alueella. Tyypillisesti potilas on keski-ikäinen nainen, joka kuvaa kipua sietämättömäksi, sähköiskunomaiseksi hammassärkyä muistuttavaksi kivuksi. Kolmoishermosäryn diagnoosi perustuu oirekuvaan. Pään alueen magneettitutkimus on ensimmäisen oirejakson yhteydessä kuitenkin suositeltavaa toteuttaa.

Kolmoishermosärky rauhoittuu parhaiten karbamatsepiinilla tai okskarbatsepiinilla. Lääkitys tulee aloittaa tautia epäiltäessä ja lääkeannosta nostetaan vähitellen haittavaikutusten mahdollista ilmaantumista seuraten. Lääkitystä voidaan vastaavasti vähentää, kun kipujakso helpottaa.

Kipua voi esiintyä kasvojen ja purentaelimen alueella myös muissa neurologisissa sairauksissa kuten MS- tai Parkinsonin taudissa tai aivoinfarktin jälkitilassa. Kivun hoito määräytyy tällöin perussairauden mukaan.

Atyyppinen kipu

Emme aina löydä syytä potilaan kipuun, vaikka lääketiede on kehittynyt huimasti. Potilaat kiertävät usein lääkäriltä toiselle. Heille tehdään tutkimuksia ja kajoavia toimenpiteitä.

On tärkeää, että potilas kokee tulleensa kuulluksi, jotta hän pystyy ottamaan vastaan informaation kivun taustasta. Kipu helpottuu usein jo tiedosta, että taustalla ei ole pahanlaatuista sairautta. Tarvittaessa potilaille voidaan kokeilla pitkäaikaisen kivun hoidon lääkkeitä. Akuutin kivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet auttavat huonosti ja aiheuttavat turhia haittavaikutuksia.

Kivun lääkehoidon ei tule viivästyttää syyn mukaista hoitoa

Infektio on tavallinen syy potilaan hammaskipuun. Kipu helpottaa, kun hammasinfektio hoidetaan.

Kipulääkkeet ja mikrobilääkkeet helpottavat usein potilaan tulehduskipua. Vaarana on kuitenkin, että potilaan syyn mukainen hoito viivästyy, kun potilaan tilanne lääkityksellä väliaikaisesti helpottaa.

Potilaat, joilla on kasvojen alueen purentaperäinen muskulo-skeletaalinen kipu, ohjataan hammaslääkärin vastaanotolle tutkimukseen ja hoitoon. Ammattilaisen kannattaa lisäksi pitää mielessä harvinaisemmat kasvokipua aiheuttavat sairaudet ja niiden hoitolinjat.

Marina Kuhlefelt

Marina Kuhlefelt

HLT, EHL (suu ja leukakirurgia), kivunhoitolääketieteen erityispätevyys
Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen suun erikoishoidon yksikkö

Risto Kontio

Risto Kontio

Vs prof., ylilääkäri, linjajohtaja
Helsingin yliopisto, HYKS Suu- ja leukasairauksien linja, Pää- ja kaulakeskus

Hellevi Ruokonen

Hellevi Ruokonen

Dosentti (suulääketiede), ylihammaslääkäri
Suu- ja leukasairauksien linja, Pää- ja kaulakeskus, HYKS