Julkaistu numerossa 4/2018
Eläinlääkkeet

Koiran- ja kissanpentu anestesiaeläinlääkärin potilaana

Koiran- ja kissanpennut eivät ole minikokoisia versioita aikuisista eläimistä. Keskenkasvuisten eläinten fysiologisten erityispiirteiden tunnistaminen ja huomioon ottaminen on lääkehoidon onnistumisen kannalta tärkeää, kun näitä potilaita joudutaan nukuttamaan tai hoitamaan teho-osastolla.

Kun koiran- tai kissanpentu syntyy, monen tärkeän elinjärjestelmän kehitys on vielä kesken ja jatkuu viikkojen tai kuukausien ajan syntymän jälkeen. Tämä asettaa haasteita pediatrisen koira- ja kissapotilaan lääkehoitoon sekä muuhun tukihoitoon, jos pentu joudutaan ensimmäisten elinkuukausien aikana nukuttamaan tai ottamaan tehohoitoon. Tässä kirjoituksessa kuvaillaan lyhyesti pediatrisen koira- ja kissapotilaan anatomiset ja fysiologiset erityispiirteet sekä niiden merkitys nukutuksessa ja tehohoidossa tarvittavien lääkkeiden käytön kannalta.

Synnynnäiset poikkeavuudet voivat edellyttää varhaisia korjausleikkauksia

Koiran- ja kissanpennuilla tavataan melko yleisesti synnynnäisiä vikoja ja poikkeavuuksia, joista osa on eläimen elämää haittaamattomia, osa on välittömästi syntymän jälkeen kuolemaan tai lopetuspäätökseen johtavia ja osa sellaisia, jotka hoitamattomina johtavat eläimen kuolemaan tai elämänlaadun heikkenemiseen, mutta hoidolla voidaan merkittävästi parantaa ennustetta. Tyypillisimpiä korjattavissa olevia synnynnäisiä vikoja ovat avoin valtimotiehyt (PDA), maksan verisuonipoikkeamat (maksashuntti) ja erilaiset tyrät (napa-, nivus- ja palleatyrä).

Nukutukseen liittyvät riskit ovat alle kolmen kuukauden ikäisellä koiralla ja kissalla korkeammat kuin kolmen kuukauden iän ylittäneellä eläimellä. Tästä syystä synnynnäisten vikojen korjausleikkaukset tehdään usein vasta, kun eläin on täyttänyt kolme kuukautta, jos pennun vointi suinkin sallii odottamisen.

Koiran- ja kissanpentujen nopea kasvu ja vilkas aineenvaihdunta lisäävät niiden hapenkulutusta aikuisiin eläimiin verrattuna. Pediatriset potilaat ovat siksi nukutuksen aikana alttiita hapenpuutteelle, ja riittävästä hapensaannista tulee huolehtia ilmateiden turvaamisen ja lisähapen avulla.

Syketasoa laskevia lääkeaineita tulee välttää

Sydänlihaksen supistuvuus on pediatrisella koiralla tai kissalla heikompi kuin aikuisella eläimillä ja sydämen minuuttitilavuus (verimäärä, jonka sydän pumppaa minuutin aikana) lähinnä syketasosta riippuva. Syketason laskua aiheuttavia lääkeaineita, kuten medetomidiinia ja deksmedetomidiinia, tulee tästä syystä välttää pediatrisia koira- ja kissapotilaita nukutettaessa. Sympaattinen hermosto on vastasyntyneellä koiran- ja kissanpennulla vielä kehittymätön, ja siten siihen vaikuttavat lääkeaineet, kuten adrenaliini ja noradrenaliini, ovat usein tehottomia.

Lääkeaineiden aineenvaihdunta on hitaampaa kuin aikuisilla eläimillä

Elimistön vesipitoisuus on koiran- ja kissanpennuilla suurempi kuin aikuisilla eläimillä. Vastasyntyneiden koiran- ja kissanpentujen munuaiset ovat vielä kehittymättömät ja ne aikuistuvat noin kahdeksan viikon ikään mennessä. Kehittymättömien munuaisten kyky säädellä elimistön nestetasapainoa ja erittää lääkeaineita virtsaan on puutteellinen.

Merkittävä osa lääkeaineiden aineenvaihdunnasta tapahtuu maksassa. Oksidaatio on vastasyntyneillä koiran- ja kissanpennuilla merkittävin aineenvaihduntareitti. Muiden reittien osalta täysi kapasiteetti saavutetaan noin viiden kuukauden iässä. Ennen maksan kypsymistä miltei kaikkien lääkeaineiden aineenvaihdunta on hitaampaa kuin aikuisella eläimellä, mikä tulee huomioida lääkeaineiden annostusta ja antoväliä päättäessä. Pediatrisilla koirilla ja kissoilla maksan glykogeenivarastot ovat pienet ja glukoneogeneettinen aktiivisuus alhaista, minkä vuoksi tämä potilasryhmä on altis verensokerin laskulle anestesian aikana.

Muista hermoston herkkyys

Koiran- ja kissanpentujen veri-aivoeste on läpäisevämpi kuin aikuisilla eläimillä. Pennut ovat tästä syystä aikuisia eläimiä herkempiä keskushermostoon vaikuttaville lääkeaineille kuten rauhoitukseen ja nukutukseen käytettäville lääkeaineille.

Myös ääreishermoston kehitys on vielä kesken ja pennut ovat herkempiä paikallispuudutteille kuin aikuiset eläimet. Koiran- ja kissanpennut tuntevat kipua jo vastasyntyneinä ja varhain elämässä koetut kipuaistimukset saattavat muokata niiden hermostoa niin, että eläin herkistyy kivulle. Kivunhallintaan tuleekin kiinnittää erityistä huomiota, jos koiran- tai kissanpennulle joudutaan tekemään kivuliaita toimenpiteitä tai pentua hoidetaan kipua aiheuttavan sairauden tai vamman vuoksi.

Käytännön vinkkejä pentujen nukutukseen ja kivunhoitoon

Koiran- tai kissanpentua nukutettaessa tulee ennen anestesiaa arvioida eläimen sen hetkinen kunto ja tarve mahdollisille kuntoa vakauttaville toimenpiteille kuten nestehoidolle tai alhaisen verensokerin korjaamiselle. Yleisvoinniltaan virkeä pentu hyötyy rauhoittavasta esilääkkeestä: nuorilla pennuilla opioidin ja bentsodiatsepiinin yhdistelmä toimii yleensä hyvin tässä tarkoituksessa. Näiden lääkeaineryhmien etuina ovat vähäiset vaikutukset verenkiertojärjestelmään, annosvasteisuus sekä kumottavuus vastavaikuttajalla (naloksoni opioideille, flumatseniili bentsodiatsepiineille).

Opioidin annos kannattaa aluksi valita annoshaarukan alhaisemmasta päästä ja lisätä annosta tarvittaessa kivunarvioinnin tulosten perusteella. Kivuliaalle pennulle tai kivuliaan toimenpiteen esilääkkeeksi tulee valita myy-agonisti (esimerkiksi metadoni tai morfiini), kivuttomalle pennulle sedaatioon soveltuu hyvin butorfanoli. Kehittymätön lääkeainemetabolia tulee ottaa huomioon näiden lääkkeiden annostusta ja antoväliä mietittäessä.

Anestesian induktioon käytetään mieluiten laskimonsisäisesti vasteen mukaan annosteltavaa, lyhytvaikutteista injisoitavaa anesteettia kuten propofolia tai alfaksalonia. Jos laskimoyhteyttä ei ole mahdollista saada, se voidaan korvata luuydinyhteydellä, joka  toimii lääkkeiden antoreittinä laskimoantoreittiä vastaavasti. Vaihtoehtoisesti anestesia voidaan indusoida antamalla pennulle inhalaatioanesteettia tiiviillä maskilla, jolloin sevofluraani on  isofluraania parempi vaihtoehto vähemmän pistävän hajunsa vuoksi.

Anestesian ylläpitoon on inhalaatioanesteetti suositeltavin vaihtoehto hyvän säädeltävyytensä ansiosta. Pentujen kehittymätön lääkeaineiden aineenvaihdunta johtaa helposti injisoitavien anesteettien kumuloitumiseen ja siten heräämisen merkittävään hidastumiseen varsinkin, jos anestesia kestää pitkään. Paikallisten ja alueellisten puudutusten käyttäminen kivunhallinnan parantamiseksi on erittäin suositeltavaa, mutta puudutteiden annosten tulee olla hieman alhaisempia kuin aikuisilla eläimillä.

Leikkauksen jälkeisessä kivunhoidossa voidaan käyttää opioidien lisäksi tulehduskipulääkkeitä yli kuuden viikon ikäisillä eläimillä. Leikkauksen yhteydessä haava-alueelle voidaan laittaa myös katetri, jonka kautta haavaan annostellaan puudutetta toistuvasti. Puudutekatetrin käytöstä on saatu paljon hyviä kokemuksia esimerkiksi avoimen valtimotiehyen (PDA) korjausleikkauksen jälkeen, jolloin rintakehän haava-alueen puudutuksella voidaan vähentää leikkauksen jälkeistä opioidien tarvetta ja siten myös opioidien haittavaikutuksia.  

Vuokko Pekkola

Vuokko Pekkola

ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Yliopistollinen eläinsairaala, Helsingin yliopisto