Julkaistu numerossa 1/2011

Vernakalantti

Brinavess 20 mg/ml infuusiokonsentraatti liuosta varten, MSD

Vernakalantti on tarkoitettu äskettäin alkaneen eteisvärinän kääntämiseen sinusrytmiin. Sitä annetaan sydänvalvonnassa laskimoon. Kliinisissä tutkimuksissa lyhytkestoista eteisvärinää sairastaneista 51 %:lle vernakalanttia ja 4 %:lle lumelääkettä saaneista palautui sinusrytmi yhden tai kahden infuusion jälkeen 90 minuutin kuluessa. Vernakalantin teho oli huomattavasti heikompi, jos eteisvärinä oli kestänyt pitempään. Yleisimmät haittavaikutukset olivat makuhäiriöt, aivastelu ja tuntoharhat. Myös sydämen harvalyöntisyyttä, ohimenevää eteislepatusta ja verenpaineen laskua voi esiintyä.

Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. 70 % potilaista on yli 65-vuotiaita. Noin neljännes yli 40-vuotiaista kokee eteisvärinän. Lääkkeellinen rytminsiirto on tehokas akuutissa eteisvärinässä, mutta se menettää tehoaan eteisvärinän pitkittyessä. Flekainidin, propafenonin, amiodaronin ja ibutilidin teho tässä käyttöaiheessa on osoitettu. Myös beetasalpaajia käytetään.

Vernakalantti on tarkoitettu aikuispotilaille äskettäin alkaneen eteisvärinän kääntämiseen sinusrytmiin, kun eteisvärinä on kestänyt enintään seitsemän vuorokautta, sydänleikatulla potilailla enintään kolme vuorokautta. Vernakalanttia annetaan sydänvalvonnassa laskimoon 3 mg/kg 10 minuutissa. Ellei sinusrytmi palaudu 15 minuutin kuluessa infuusion päättymisestä, voidaan antaa toinen 2 mg/kg annos. Entinen ohjeistus tehokkaasta antikoagulaatiosta ja syketason hallinnasta vähintään kolmen viikon ajan ennen rytminsiirtoa on voimassa, jos eteisvärinä on kestänyt yli 48 tuntia.

Farmakologia

Vernakalantti vaikuttaa lähinnä eteisissä pidentäen niiden refraktääriaikaa ja hidastaen impulssin johtumista. Mitä nopeampi syketaso, sitä voimakkaampi vaikutus. Vastaavat vaikutukset kammioissa ovat vähäiset.

Vernakalantin jakautumistilavuus on 2 l/kg ja infuusion jälkeen jakautuminen pienentää pitoisuutta veressä nopeasti. Eliminaatiota katalysoi CYP2D6, mutta tämän entsyymin geneettinen polymorfia ei vaikuta merkittävästi lääkkeen tehoon tai turvallisuuteen. AUC0-90 min on 15 % suurempi hitaiden metaboloijien elimistössä verrattuna nopeisiin metaboloijiin. Kahtena peräkkäisenä iv-infuusiona annettuna vernakalantilla ei havaittu yhteisvaikutuksia varfariinin, metoprololin, furosemidin tai digoksiinin kanssa. Vernakalantti on myös P-glykoproteiinin substraatti, mutta antotavan ansiosta tästä ei synny kliinisesti merkittävää potentiaalia lääkeaineyhteisvaikutuksille.

Suun kautta otettavan vernakalantin tehoa tutkitaan eteisvärinän estohoidossa. Tämän annostelumuodon interaktiopotentiaali on vielä tuntematon. Tiedetään, että vernakalantti on CYP2D6-entsyymin inhibiittori.

Teho

Vernakalantti-infuusion tehoa tutkittiin yli 18-vuotiailla potilailla, joilla saattoi olla sepelvaltimotauti, aiemmin sairastettu sydäninfarkti, verenpainetauti, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, jatkuva rytmihäiriölääkitys suun kautta tai tahdistin. Lyhytkestoista (< 7 vuorokautta) eteisvärinää sairastaneista 51 %:lle vernakalanttia ja 4 %:lle lumelääkettä saaneista palautui sinusrytmi yhden tai kahden infuusion jälkeen 90 minuutin kuluessa (p < 0,0001). Vernakalantin teho oli huomattavasti heikompi, jos eteisvärinä oli kestänyt pitempään.

Sydänleikkauksen jälkeen 3 vuorokauden kuluessa ilmenneen eteisvärinän hoidossa sinusrytmi palautui 47 %:lle vernakalanttia ja 14 %:lle lumelääkettä saaneista (p = 0,0001). Vernakalanttia on verrattu amiodaroniin; alle 48 tuntia kestäneen eteisvärinän hoidossa vernakalantilla sinusrytmin saavutti 52 % potilaista ja amiodaroni-infuusiolla 47 % (p < 0,0001). Eteislepatuksen hoidossa vernakalantilla ei ollut tehoa.

Haittavaikutukset

Haittavaikutuksina havaittiin bradykardiaa sinusrytmin palautumisen yhteydessä ja osalla potilaista ohimenevää eteislepatusta, joka korjautui vernakalantti-infuusiota jatkamalla. Hypotensiota, kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja vajaatoiminnan pahenemista tuli useimmin kongestiivista sydämen vajaatoimintaa sairastaville potilaille, ja käyttö onkin vasta-aiheista NYHA III–IV luokan potilaille. Makuhäiriöt, parestesiat, aivastelu, yskiminen ja pahoinvointi ovat vernakalantin annon aikana mahdollisia.

Vernakalantin käyttöä ei ole tutkittu potilaissa, joilla on pitkälle edennyt maksan vajaatoiminta, merkittävä sydänläpän ahtauma, hypertrofis-obstruktiivinen kartdiomyopatia, restriktiivinen kardiomyopatia tai konstriktiivinen perikardiitti. Vernakalantin antoa ei suositella potilaille, jotka ovat saaneet laskimoon ryhmän I tai III rytmihäiriölääkettä edeltävän 24 tunnin kuluessa eikä sitä saa antaa potilaille, jotka ovat saaneet näitä lääkkeitä edeltävän 4 tunnin kuluessa.

Pohdinta

Vernakalantti on uusi akuutin eteisvärinän kääntöön tarkoitettu lääke, jonka teho on verrannollinen amiodaroniin. Sen proarytmogeeninen vaikutus on vähäinen. Vertailevia tutkimuksia flekainidin, propafenonin tai ibutilidin kanssa akuutin eteisvärinän käännössä ei ole tehty. Tutkimukset suun kautta annosteltavan vernakalantin soveltuvuudesta eteisvärinän estohoitoon jatkuvat.

Tuomo Lapveteläinen
LT
Ylilääkäri, Fimea



Tieteellinen arviointi löytyy välilehdestä “Assessment history”.

Kirjallisuutta:

Dobrev D, Nattel S. New antiarrhytmic drugs for treatment of atrial fibrillation. Lancet 2010;375:1212–23.

Raatikainen MJP, Huikuri HV. Uudet rytmihäiriölääkkeet eteisvärinän hoidossa: Duodecim 2010, 126: 2255–62.

Suomen kardiologisen seuran asettama työryhmä: Eteisvärinä (Käypä hoito -suositus). Duodecim 2005;121: 2470–94.