Auringonvalo voi haitata lääkehoitoa
Auringonvalo voi aiheuttaa yllätyksiä joidenkin lääkkeiden kanssa. Yhteisvaikutuksen seurauksena voi ilmaantua auringonpolttamaa muistuttava valoihottuma tai allergisen ihottuman kaltainen reaktio. Lääkkeen auringonvalolle herkistävästä vaikutuksesta on maininta tuoteinformaatiossa. Tällaista lääkettä käyttävän on suojauduttava auringonvalolta.
Auringon tuottama ultraviolettisäteily (UV-säteily) voi aiheuttaa yhteisvaikutuksena sisäisesti nautitun tai ulkoisesti käytetyn lääkkeen kanssa ihoreaktioita. Nämä luokitellaan tavallisimmin joko fototoksisiksi tai fotoallergisiksi lääkereaktioiksi (taulukko 1). Raja näiden kahden reaktiotyypin välillä on joskus epäselvä, koska jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa sekä fototoksisia että fotoallergisia reaktioita.
Maahan saapuvasta UV-säteilystä valtaosa on UVA-säteilyä ja vain pieni osa UVB-säteilyä. Tavallisimmin valolääkeihottuman laukaisee UVA-säteily, jota saadaan myös solariumlaitteista tai ihosairauksissa käytettävistä valohoidoista. Koska UVA-säteily läpäisee lasia, myös ikkunalasin läpi tuleva valo voi aiheuttaa iho-oireita. Sen sijaan UVB-säteet eivät läpäise lasia.
Mitkä lääkeaineet herkistävät tavallisimmin auringonvalolle?
Taulukossa 2 on lueteltu sellaisia lääkeaineita, joiden käytön yhteydessä voi ilmetä herkistymistä auringonvalolle. Näyttö perustuu lähinnä julkaistuihin tapausselostuksiin ja tapaussarjoihin, ei niinkään kliinisiin tutkimuksiin. Eräiden taulukossa lueteltujen lääkeaineiden kohdalla on tiedossa vain muutama valoherkistymistapaus. Vahvin näyttö auringonvalolle herkistävästä vaikutuksesta on suun kautta otettavista lääkkeistä doksisykliinillä, hydroklooritiatsidilla, amiodaronilla sekä vanhoilla psyykenlääkkeillä, kuten klooripromatsiinilla ja tioridatsiinilla.
Iholle annosteltavan ketoprofeenin käyttöön liittyy vakavien valoyliherkkyysreaktioiden riski noin yhdellä potilaalla miljoonaa hoidettua kohden. Euroopan lääkevirasto EMA arvioi vuonna 2010 tätä haittaa ja selvityksen jälkeen valmisteet poistettiin itsehoidosta. Käytön vasta-aiheeksi lisättiin altistuminen UV- tai auringonvalolle ja varoituksia valoturvallisuudesta tarkennettiin. Myös paikallisten piroksikaamivalmisteiden käyttöön liittyy valoyliherkkyysreaktioiden riski.
Eräät lääkeaineet ohentavat ihon sarveiskerrosta, jolloin iho palaa auringossa tavallista helpommin. Tällaisia ovat muun muassa sisäisesti käytettävät retinoidit, kuten aknelääke isotretinoiini ja psoriaasilääke asitretiini. Retinoidit (tretinoiini, adapaleeni, tatsatoreeni) voivat aiheuttaa tätä ongelmaa myös ihon paikallishoidossa, joten niitä käytettäessä on suositeltavaa välttää auringonvaloa.
Estrogeenilääkityksen (esimerkiksi ehkäisytabletit tai vaihdevuosien hormonikorvaushoito) aikana valolle altistuville ihoalueille voi ilmaantua maksaläiskiä. Tällöin ihossa pigmenttiä tuottavien solujen eli melanosyyttien toiminta on kiihtynyt ja pigmentti näkyy ihossa epätasaisena ruskeana läiskänä. Läiskät ilmestyvät pääasiassa kasvoihin heti auringonvalon lisääntyessä ja ne häviävät useimmiten auringonvalon vähetessä. Kyseessä ei ole varsinainen valoihottuma vaan lähinnä kosmeettinen haitta.
Lääkkeiden ohella myös eräät kosmetiikkatuotteissa käytetyt aineet ja kasviyhdisteet voivat herkistää valolle. Hyvänä esimerkkinä ovat psoraleenit, joita sisältävät muun muassa putkikasvit, esimerkiksi jättiläisukonputki, koiranputki ja väinönputki. Myös sitruskasvit ja niiden hedelmät sisältävät psoraleeneja.
Hajusteissa saattaa olla pieniä pitoisuuksia psoraleeneja ja muita valolle herkistäviä aineita, minkä vuoksi hajuvettä ei kannata sivellä valoalueelle. Psoraleenien ja UV-säteilyn yhteisvaikutusta hyödynnetään ihotaudeissa niin sanotussa PUVA-hoidossa (psoraleeni + UVA), jolloin iho tarkoituksellisesti herkistetään psoraleenille ennen valohoitoa.
Tärkeintä on valoihottumien ennaltaehkäisy
Jos käytössä on lääke, joka voi herkistää auringonvalolle, kannattaa iho suojata auringonvalolta vaatetuksella tai hakeutumalla varjoon etenkin keskipäivän tunteina (klo 11–15). Vaatetusta valittaessa on muistettava, että harvahko kangas päästää lävitse jopa yli puolet auringon UV-säteilystä. Paikallishoitoaineet, esimerkiksi bentsoyyliperoksidi, kannattaa sivellä iholle ilta-aikaan.
Auringonsuojavoiteista voi olla apua valoihottumien ehkäisyssä. Voiteeksi kannattaa valita hajusteeton valmiste, jonka suojakerroin on riittävän suuri (vähintään 15–20). Lisäksi voiteen on suojattava sekä UVA- että UVB-säteiltä.
Valoihottuman diagnoosi perustuu pääasiassa anamneesiin ja ihottuman kliiniseen ilmenemiseen. Lievät reaktiot paranevat yleensä itsekseen ja niitä voi hoitaa kuten auringon polttamaa ihoa, eli viilentävillä kosteilla kääreillä ja kortikosteroidivoiteilla. Joskus voi olla tarpeen keskeyttää lääkitys ja hankalimmissa reaktioissa käyttää systeemistä kortikosteroidihoitoa.
Erityistilanteissa diagnostiikan apuna voidaan ihotautiyksiköissä tutkia ihon herkkyyttä UVA- ja UVB-säteilylle niin sanotulla valotesteillä. Lisäksi paikallisen kemikaalin ja UV-säteilyn yhteisvaikutusta voidaan selvittää valoepikutaanitesteillä.
Valoturvallisuustestien tavoitteena on estää valoon liittyviä haittavaikutuksia
Lääkekemikaalit, jotka absorboivat 290–700 nanometrin UV-säteilyä tai näkyvää valoa ja jotka kulkeutuvat valolle altistuviin kudoksiin kuten ihoon tai silmiin, testataan valoturvallisuuden osalta.
Testejä edellyttäviä kemikaaleja voi olla sekä systeemisesti että paikallisesti annosteltavissa lääkkeissä. EU:ssa on annettu valoturvallisuustestien tekemistä koskeva ohjeisto, ja tekeillä on myös kansainvälinen ICH-ohjeisto. Mahdollinen valoherkistävä vaikutus tulee huomioida sekä kliinisissä tutkimusohjelmissa että valmisteen turvallisuustiedoissa myyntiluvan saamisen jälkeen.
Valoturvallisuustestit tehdään pääsääntöisesti ennen kolmannen vaiheen laajoja ihmistutkimuksia. Testeillä pyritään selvittämään, aiheuttaako tutkittava kemikaali yhdessä auringonvalon kaltaisen säteilyn kanssa fototoksisia, valoallergisia, fotogenotoksisia tai fotokarsinogeenisia vaikutuksia (taulukko 3). Testimenetelminä käytetään erilaisia koe-eläinmalleja, in vitro -solulinjoja sekä kliinisiä kokeita. Fototoksisuuden arviointi on ensisijainen valoturvallisuustesti. Mikäli sillä voidaan luotettavasti todeta, ettei lääkkeellä ole valoherkistävää vaikutusta, muihin testeihin ei yleensä ole tarvetta.
Esimerkkejä lääkevalmisteiden valoturvallisuustesteistä
Nilotinibi (Tasigna 200 mg kapseli) on uudehko, kroonisen myelooisen leukemian hoitoon tarkoitettu lääkevalmiste. Nilotinibin on osoitettu absorboivan UVB- ja UVA-säteilyä ja jakautuvan ihoon. In vitro -testeissä todettiin fototoksisen vaikutuksen olevan mahdollinen. Valoallergisoiva taipumus suljettiin pois asianmukaisella testillä, eikä valoherkkyyttä sittemmin todettu kliinisissä tutkimuksissa. Myyntiluvan jälkeisessä seurannassa on raportoitu yksittäisiä valoherkkyystapauksia. Valoherkkyys on luokiteltu nilotinibin tärkeäksi mahdolliseksi riskiksi, ja sitä seurataan osana valmisteen riskinhallintaohjelmaa.
Psoriaasin paikallishoidossa käytettävä D-vitamiinijohdos kalsipotrioli on esimerkki mahdollisesti fotokarsinogeenisesta lääkeaineesta. Hiirillä tehdyt fotokarsinogeenisuustutkimukset viittaavat siihen, että kalsipotrioli saattaa tehostaa UV-säteilyn vaikutusta ihokasvainten synnyssä. Tämän vuoksi kalsipotrioli-valmisteita käyttäviä potilaita suositellaan välttämään altistumista keinotekoiselle tai luonnolliselle auringonvalolle. Kalsipotriolin mahdollisiin haittavaikutuksiin kuuluvat valoherkkyysreaktiot, mutta ihokasvainten lisääntymisestä ei ole ainakaan toistaiseksi näyttöä.
Uusista lääkeaineryhmistä biologiset lääkkeet sisältävät aminohapoista koostuvia proteiineja. Yleissääntö on, että nämä biologiset aineosat eivät herkistä valolle ja valmisteille ei siten vaadita valoturvallisuustestejä.
Paras tieto lääkkeen valoturvallisuudesta löytyy valmisteyhteenvedosta
Lääkkeen valmisteyhteenveto on tietopaketti, joka sisältää käytettävissä olevan lääkkeen turvalliseen käyttöön liittyvän tiedon.
Valmisteyhteenvedon Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet -kohta voi sisältää tietoja lääkkeen valoherkistävyyden merkittävästä riskistä.
Haittavaikutukset-osiossa on mainittu kliinisissä tutkimuksissa tai myyntiluvan myöntämisen jälkeen havaittuja valoturvallisuuteen liittyviä haittavaikutuksia. Kohdasta Prekliiniset tiedot turvallisuudesta löytyy valoturvallisuustestien tulokset, mikäli niissä on ollut merkittäviä löydöksiä.
