Sulkavan kotisairaanhoidon potilaat hyötyvät lääkehoidon moniammatillisesta arvioinnista

[Lataa PDF]

Kotisairaanhoidon potilaat ovat useimmiten iäkkäitä, monisairaita ja monilääkittyjä. Lääkitysongelmat voivat heikentää toimintakykyä ja vaarantaa siten kotona selviytymisen. Sulkavan kotisairaanhoidon potilaiden lääkitykset järkevöityivät, kun niitä arvioivat yhdessä lääkäri, sairaanhoitaja ja proviisori.

Lääkehoidon optimoinnilla pyritään varmistamaan, että kullakin potilaalla on käytössään hyvän hoitokäytännön mukaiset lääkitykset oikeilla annoksilla ja että haittavaikutusten ja yhteisvaikutusten vaara on mahdollisimman pieni. Lääkehaittoihin liittyvät laitoshoitoon johtavat tapahtumat, kuten kaatumiset, pyritään estämään.

Itä-Savon sairaanhoitopiirissä (ISSHP) on tehty koneelliseen annosjakeluun liittyviä lääkehoitojen tarkistuksia vuodesta 2008 alkaen. Vuodesta 2013 lähtien perusterveydenhuollon osastoilla on työskennellyt farmasian ammattilainen, joka on ollut mukana lääkärinkierroilla.

Osastokierroilla potilaan asioita pohtii moniammatillinen tiimi, joka myös tekee hoitopäätökset ja -suunnitelmat. Tiimi alkoikin miettiä, miksi potilaan täytyy joutua lääkitysongelmien vuoksi osastolle ennen kuin hänen lääkityksensä arvioidaan. Niinpä osastoilla hyväksi havaittu malli haluttiin siirtää avohoitoon.

Sulkavan kotisairaanhoidon mallit

Pilottijaksolla kehitettiin kaksi mallia. Molemmissa on oleellista, että kotisairaanhoitaja on kerännyt valmiiksi tarvittavat esitiedot (taulukko 1).

Kotisairaanhoitaja selvittää kotikäynnillä potilaan todellisen käytössä olevan lääkityksen haastattelemalla sekä tarkistamalla kotoa löytyvät dosetit, resepti- ja itsehoitolääkkeet, reseptit sekä rohdosvalmisteet ja ravintolisät. Lisäksi hoitaja tekee ortostaattisen kokeen, laskee glomerulusten suodatusnopeuden (GFR), ottaa tarvittaessa laboratoriokokeet ja selvittää kyselemällä lääkehaittoihin viittaavat oireet.

Esitietojen ansiosta moniammatillinen tiimi voi kokoontuessaan tehdä päätöksiä ja viedä ne käytäntöön ilman viiveitä.

Moniammatillinen lääkitysarvio on nopea ja tehokas

Kevyemmässä mallissa potilaiden asiat käydään läpi moniammatillisen tiimin niin sanotulla listakierrolla, johon osallistuvat sairaanhoitaja, proviisori ja lääkäri. Tunnin aikana ehditään käsitellä 2–6 potilaan asiat.

Kriteerinä lääkitysarvioinnille on potilaan tuntevan sairaanhoitajan arvio (”ei kohta pärjää kotona” tai epäily lääkitysongelmasta) tai alentunut munuaisten toiminta, todettu ortostatismi tai huimausoire.

Proviisori tekee lääkitysarvion joko etukäteen tai listakierron aikana keskittyen keskustelussa esiin tulleisiin merkittäviin ongelmiin. Lääkäri tekee hoitopäätökset hoitajan antamien esitietojen, sairauskertomusmerkintöjen ja proviisorin huomioiden perusteella. Lääkäri päivittää lääkelistan, tekee tarvittaessa uudet sähköiset reseptit ja kirjaa potilasasiakirjoihin muutokset ja suunnitelman perusteluineen.

Hoitaja toteuttaa lääkitysmuutokset käytännössä ja seuraa niiden vaikutuksia potilaan vointiin tarpeen mukaan 1–3 kotikäynnillä.

Moniammatillisella kokonaisarviolla saadaan perusteellinen käsitys potilaan tilanteesta

Moniammatillinen kokonaisarvio tehdään silloin, kun potilaan lääkitystä ei voida muuttaa turvallisesti listakierrolla. Arviointia varten tehdään edellä mainittujen selvitysten lisäksi muistitutkimus ja masennusoirekysely, otetaan EKG ja selvitetään ravitsemustilanne. Lisäksi fysioterapeutti arvioi potilaan toimintakyvyn ja apuvälinetarpeen.

Selvitysten jälkeen varataan tunnin mittainen vastaanottokäynti, jossa mukana ovat potilas ja omainen, lääkäri, sairaanhoitaja ja proviisori. Kokonaisarvioon kuuluu, että laitetaan potilaan diagnoosit ajan tasalle, päivitetään tutkimus- ja hoitosuunnitelma, laaditaan tarvittavat lausunnot esimerkiksi Kelalle, tarkistetaan tarvittavat apuvälineet ja optimoidaan lääkitys. Potilas ja omainen ovat mukana päätöksenteossa.

Potilaat hyötyvät ja ammattilaisten ajankäyttö tehostuu

Listakiertoarvioita on tehty tähän mennessä 39 ja moniammatillisia kokonaisarvioita 12. Potilaat ovat selvästi hyötyneet lääkitysten optimoinnista. Usean potilaan toimintakyky on parantunut niin, että kotisairaanhoidon käynnit on toistaiseksi voitu lopettaa. Myös kotipalvelun tarve on vähentynyt. Potilaat ovat hyväksyneet lääkitysmuutokset hyvin.

Moniammatillisella tiimityöllä voidaan ratkaista hankalia lääkitykseen liittyviä ongelmia, ja sen avulla lääkärin on helpompaa tehdä päätöksiä ja ottaa vastuu potilaasta kokonaisuutena. Kaikkien tiimiläisten ajankäyttö tehostuu, kun asiat selvitetään yhdessä keskustellen eikä aikaa kulu turhaan sähköisen sairauskertomuksen selaamiseen ja ylimääräiseen kirjaamiseen.

Farmaseuttinen näkökulma tuo syvyyttä lääkehoidon arviointiin, ja lääkitysmuutokset tehdään perustellusti. Sairaanhoitajalla on arvioinnissa keskeinen rooli potilaiden valinnassa ja esitietojen keräämisessä, lääkitysmuutosten toteuttamisessa sekä niiden vaikutusten seurannassa.

Työtapa on ollut kaikille ammattiryhmille motivoiva, opettavainen ja innostava verrattuna perinteisiin tapoihin. Kaiken kaikkiaan lopputulos on parantunut sekä potilaan että terveydenhuollon toimijoiden kannalta.

Sulkavan mallin käyttö laajenee myös avohoitoon

Perusterveydenhuolto on oikea ja luonteva paikka moniammatilliselle lääkitysarvioinnille. Käytäntö on ISSHP:ssä laajenemassa kaikkiin kotisairaanhoidon yksiköihin ja Sulkavan terveyskeskuksen vastaanottoon, jolloin lääkitysongelmiin päästään puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Tärkeintä on pyrkiä ylläpitämään iäkkäiden toimintakykyä niin, että he voisivat asua mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan ja voida hyvin sairauksistaan huolimatta. Jatkossa pyritään tutkimuksen myötä saamaan myös tieteellistä näyttöä toimintatavan vaikuttavuudesta.

Kehittämistiimi on mukana Fimean koordinoimassa moniammatillisessa verkostossa.