Moniammatillisessa tiimissä pilotoitiin farmaseutin toimintaa
Höyhtyän terveysasemalla Oulussa pilotoitiin moniammatillista lääkehoidon arviointia. Pilotin perusteella havaittiin, että farmaseutin osallistuminen lääkehoidon arviointiin lisäsi terveysaseman henkilökunnan tietoisuutta ikäihmisten järkevän lääkehoidon tavoitteista.
Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa on kehitetty avogeriatrisen asiakkaan toimintamallia vuodesta 2011 alkaen. Yhtenä toimintamallin kehittämiskohteena on ikäihmisen lääkehoito.
Avogeriatrisen yhteistyöryhmän aloitteesta Höyhtyän terveysasemalla toteutettiin pilottiprojekti moniammatillisesta lääkehoidon arvioinnista. Projekti kesti syyskuusta 2013 joulukuuhun 2014. Sen tavoitteena oli selvittää, miten farmaseuttista osaamista voitaisiin hyödyntää ikäihmisten lääkehoidon järkeistämisessä terveysasemalla ja kotihoidossa. Lisäksi pyrittiin vahvistamaan terveysaseman henkilökunnan lääkeosaamista.
Oulun terveysasemista pilotoinnin kohteeksi valittiin Höyhtyän terveysasema, koska terveysaseman alueella asui paljon yli 75-vuotiaita (13 % Oulun yli 75-vuotiaista). Alueella oli viisi palvelutaloa ja viisi tehostetun palveluasumisen yksikköä (palvelukotia). Koko terveysaseman väestöpohja oli pilotin aikaan noin 13 700 asukasta.
Pilotin aikana lääkärit ja hoitajat seuloivat kohtaamistaan potilaista lääkitysongelmaisia potilaita erillisten kriteerien (kuva 1) tai muun oman arvion perusteella. Lääkitysongelmaiset ohjattiin lääkehoidon kokonaisarvioinnin pätevyyden suorittaneelle farmaseutille, joka toimi terveysasemalla kahtena päivänä viikossa. Farmaseutti kartoitti potilaiden ajantasaisen lääkelistan sekä teki lääkehoidon arviointeja ja kokonaisarviointeja joko vastaanotollaan tai erillisillä kotikäynneillä.
Lähes puolella potilaista oli puutteita lääkityslistassa
Farmaseutti teki pilotin aikana yhteensä 76 lääkehoidon arviointia. Yleisimmät arviointien syyt olivat epäselvä (25 %) tai pitkä lääkelista (22 %), lääkkeen haittavaikutusepäily (22 %) ja yli 75-vuotiaan vuosiarviointi (22 %).
Arvioidut potilaat olivat pääsääntöisesti yli 75-vuotiaita. Potilaista 45 (59 %) asui kotona, 15 (20 %) palvelutalossa ja 16 (21 %) palvelukodissa. Säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä potilailla oli keskimäärin 12 (vaihteluväli 3–23) ja tarvittaessa otettavia lääkkeitä keskimäärin viisi (vaihteluväli 1–17).
Potilastietojärjestelmässä olevan lääkityslistan ajantasaisuus tarkistettiin 64 potilaalta, joista 29:n (45 %) lääkityslistassa oli puutteita. Farmaseutti kertoi havainnoistaan kirjallisesti ja tarvittaessa myös suullisesti lääkärille, joka arvioi kokonaistilanteen ja teki lääkitykseen tarvittavat muutokset.
Farmaseutti teki yhteensä 246 muutosehdotusta. Yleisimmät olivat lääkkeen lopettaminen (28 %) ja annosmuutos (24 %). Lääkityksen muutosehdotuksia tehtiin iäkkäillä vältettäviin lääkkeisiin muun muassa antikolinergisen tai sedatiivisen lääkekuorman pienentämiseksi, alentuneen munuaisfunktion vuoksi tai annoksen pienentämiseksi iänmukaista suositusta vastaavaksi. Muutosehdotuksista toteutettiin 53 %.
Terveysaseman lääkäreille ja hoitajille tehtiin pilotin aikana kirjallinen kysely farmaseutin hyödyllisyydestä ikäihmisten lääkehoidon järkeistämisessä. Kyselyn vastausprosentti oli 100 % (10 lääkäriä ja 9 hoitajaa). Lääkärivastaajista 20 % koki, että farmaseutin toiminnan ansiosta heidän työpanostaan oli vapautunut muuhun tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Nämä kaksi lääkäriä olivat hyödyntäneet farmaseutin osaamista enemmän kuin muut lääkärit. Kaikki lääkärivastaajat kuitenkin kokivat pilotin edistäneen lääkityslistojen, lääkitysten yhteisvaikutusten ja lääkkeiden haittavaikutusten huomioimista. Lääkäreistä 60 % totesi saaneensa uutta tietoa lääkeasioista.
Hoitajien vastausten perusteella farmaseutin lääkitysarviot vähensivät hoitajien työmäärää lääkeselvittelyissä. Lääkkeisiin liittyviä koulutuksia hoitajat olisivat kyselyn perusteella toivoneet enemmän.
Farmaseuttinen osaaminen voi lisätä lääketietoisuutta terveysasemalla
Pilotin aikana lääkäreiden kokemus työtaakan keventymisestä jäi rajalliseksi, mutta terveysaseman henkilökunta tuli tietoisemmaksi ikäihmisten järkevän lääkehoidon tavoitteista. Epäselväksi jäi vielä, kuinka farmaseutin osaamista voidaan parhaiten hyödyntää. Pilotteja ja lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan siis myös muualta. Farmaseutin työpanoksesta saadun hyödyn arviointiin tulisi lisäksi kehittää toimivia mittareita, jotta selviäisi, onko farmaseutin työpanos myös kustannustehokasta.
