”Lääkitys aiheutti Jaakolla armottoman pelihimon - menetti lähes 30 000 euroa”. Näin uutisoitiin kotimaisessa aikakauslehdessä. Käyttikö Jaakko riskilääkettä?
”Mikä muka ei ole myrkkyä? Kaikki aineet ovat myrkyllisiä eikä mistään puutu myrkkyä. Vasta annos ratkaisee, ettei kyseessä ole myrkky”, totesi Paracelsus 1500-luvulla puolustaessaan käyttämäänsä elohopeahoitoa kupan hoidossa.
Myyntiluvan haltijat tekevät viranomaisen kanssa sovitusti riskienminimointimateriaalia ohjeistamaan lääkkeen turvallista ja oikeaa käyttöä. Materiaali voi olla suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille tai potilaille.
Fimeaan tulevat haittavaikutusilmoitukset välittävät vuositasolla näkymän tuhansista erilaisista hoitotilanteista: perusteellisista tutkimuksista ja korkeatasoisesta hoidosta, mutta toisaalta inhimillisestä kärsimyksestä tai turhautumisesta, kun jotakin odottamatonta tapahtuu.
Lääkehoitoa toteutetaan hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Lääkehoidon vaativuus, henkilöstörakenne, puutteellinen turvallisuuskulttuuri sekä toimimattomat prosessit aiheuttavat riskejä lääkehoidon turvalliselle toteutumiselle. Turvallisen lääkehoidon edistäminen on tärkeää toimintaympäristöstä riippumatta, mutta tukea tarvitaan erityisesti lääkehoidon epätyypillisillä alueilla.
Look alike, Sound alike -lääkkeet (LASA-lääkkeet, näköisnimiset lääkkeet) ovat lääkevalmisteita, joilla on kohonnut riski sekoittua keskenään samankaltaisen pakkauksen, valmistenimen tai vaikuttavan aineen nimen vuoksi. Merkittävä osuus lääkityspoikkeamista johtuu LASA-lääkkeistä.
Yhdenmukaiset lääkepakkaukset ja lääkkeiden toisiaan muistuttavat nimet voivat aiheuttaa hoitovirheitä. Lääkeviranomaisten tavoitteena on torjua tätä ongelmaa arvioimalla sekä lääkevalmisteen nimi että lääkepakkauksen ulkoasu myyntiluvan myöntämisen yhteydessä.
Vaaratapahtumien raportointi on Suomessa vakiintunut käytäntö valtaosassa terveydenhuollon organisaatioita. Raportoinnilla saadaan tietoa vaaratapahtumista, jolloin niihin voidaan varautua paremmin erilaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden avulla. Vapaaehtoisuuteen perustuvissa raportointijärjestelmissä on myös haasteita, jotka voivat heikentää niiden hyödyntämistä.
Suuren riskin lääkkeiksi kutsutaan lääkkeitä, joiden virheellinen käyttö voi aiheuttaa muita lääkkeitä todennäköisemmin vakavia seurauksia potilaalle. HUS määritteli suuren riskin lääkkeet moniammatillisesti hyödyntäen omia lääkityspoikkeama- ja haittavaikutusilmoituksia sekä kansainvälisessä kirjallisuudessa julkaistuja riskilääkelistoja.
Signaaleja rokotteiden mahdollisista haittavaikutuksista saadaan useista eri lähteistä. Valtakunnallisten terveysrekisterien tietojen avulla voidaan selvittää tällaiseen haittasignaaliin liittyvää syy-seuraussuhdetta. Laajat koko väestön kattavat tutkimusaineistot mahdollistavat tutkimustulosten yleistettävyyden ja mahdollistavat usein harvinaistenkin epäiltyjen haittavaikutusten epidemiologisen analysoinnin.
Lääkehoidossa voi tapahtua inhimillisiä erehdyksiä ja muita vahinkoja ilman, että kyse olisi lääkkeen aiheuttamasta haittavaikutuksesta. Silloin kun ne aiheuttavat potilaalle henkilövahinkoa, voi kyseessä olla korvattava potilasvahinko. Erityisiä riskejä liittyy Marevan-hoitoon, lääkeinjektioihin ja -infuusioihin, tietokatkoksiin potilaan hoitoprosessissa ja riskitekijöiden huomiotta jättämiseen.
