Vaihdevuosien hormonikorvaushoito

Vaihdevuosien hormonikorvaushoito on tehokkain vaihdevuosioireiden lievittäjä. Hoidolla on myös useita muita terveyttä edistäviä vaikutuksia, jos se aloitetaan pian kuukautisten loppumisen jälkeen. Hoidon vakavin haitta on sen rintasyöpää lisäävä vaikutus. Lisäksi suuri annos ja pitkä hoito on yhdistetty hoidon haittoihin.

Vaihdevuosissa munasarjojen estrogeenieritys loppuu. Kuukautiset loppuvat (menopaussi) keskimäärin 51 vuoden iässä (vaihteluväli 45–55 vuotta). Yleisimmät vaihdevuosioireet ovat vasomotoriset oireet eli niin sanotut kuumat aallot (ihon punoitus erityisesti ylävartalolla), hikoilu ja sydämen tykyttely. Oireisiin kuuluvat myös unen laadun huononeminen, mielialaoireet ja limakalvojen kuivuminen.

Oireet kestävät keskimäärin 7 vuotta, ja ne ovat yleensä voimakkaimpia vaihdevuosien alussa. Toisilla naisilla esiintyy voimakkaita, elämänlaatua ja työkykyä haittaavia oireita jopa yli 70-vuotiaaksi, toisilla naisilla ei oireita esiinny lainkaan.

Hormonikorvaushoito lievittää vaihdevuosioireita tehokkaasti

Hormonikorvaushoidon räätälöinnissä on kolme kulmakiveä: hoidon aloitusajankohta, hoitoannos ja annostelureitti. Vaihdevuosioireet helpottavat tavallisesti muutamassa viikossa hormonihoidon aloittamisesta.

Vaikka hormonikorvaushoito helpottaa vaihdevuosioireita missä iässä tahansa, on se aloitettava vaihdevuosien alettua, viimeistään 10 vuoden sisällä menopaussista. Myöhään, yli 60-vuotiaana aloitettu hoito saattaa olla haitallista erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistöä ajatelleen. Hoitoannoksessa suositaan matalinta, tehokkainta annosta, kuitenkin niin, että oireet häviävät tai ainakin selvästi helpottuvat. Naisen ikääntyessä pienetkin annokset ovat usein oireita poistavia ja terveyshyödyllisiä

Hormonihoidolla on myös terveyshyötyjä. Se vähentää sairastuvuutta tyypin 2 diabetekseen ilmeisesti vähentämällä insuliiniresistenssiä. Myös sairastuvuus paksusuolisyöpään vähenee. Hormonikorvaushoito, erityisesti estrogeeni-keltarauhashormoniyhdistelmä, saattaa myös vähentää unenaikaisia hengityshäiriöitä. Hoidon hyötyjä ja mahdollisia haittoja on esitelty taulukossa 1.

Hormonikorvaushoito ja luuston terveys

Eräs tunnetuimmista hormonikorvaushoidon terveyseduista on sen osteoporoosia ja luunmurtumia vähentävä vaikutus. Vaikka luuvaikutus on annosriippuvainen, saavutetaan varsinkin iäkkäillä naisilla etua jopa erittäin pienillä annoksilla (0,25 mg tablettina tai 14 µg laastarina). Lisäksi hoidon on todettu parantavan tasapainoa.

Nykyisten hoitosuositusten mukaan hormonikorvaushoidon indikaatio on vaihdevuosioireiden helpottaminen. Koska hoidon osteoporoosia estävä vaikutus on yksimielisesti tutkimuksissa todennettu, voidaan hormonikorvaushoito aloittaa myös osteoporoosin estämiseksi alle 60-vuotiaille naisille, joilla on suuri riski eikä vasta-aiheita.

Hormonikorvaushoidon vaikutukset sydän- ja verisuoniterveyteen

1990-luvun havainnoivien tutkimusten mukaan hormonikorvaushoidon käyttäjillä esiintyi sydänperäisiä päätetapahtumia 20–80 % vähemmän hormonikorvaushoitoa käyttämättömiin verrattuna. Erityisesti 2000-luvun alussa julkaistujen prospektiivisten seurantatutkimusten (esim. Women’s Health Initiative, WHI) mukaan sydäntapahtumia oli hormonikorvaushoitoa käyttävillä lumehoitoa saavia enemmän. Nämä tutkimukset koskivat sekundaaripreventiota tai tutkittavat naiset olivat hoidon alussa melko iäkkäitä (60–70-vuotiaita).

Myöhemmät analyysit ovat osoittaneet, että hormonikorvaushoito on hyödyllistä, jos se aloitetaan heti vaihdevuosien alettua, viimeistään 10 vuoden kuluessa. Myöhään aloitetulla hoidolla lienee haitallisia kardiovaskulaarisia vaikutuksia. Suomalaiset tuoreet rekisteripohjaiset tutkimukset ovat edelleen vahvistaneet, että hoidolla on kardioprotektiivisia vaikutuksia. Tämä koskee etenkin niitä naisia, joilla esiintyy myös vasomotorisia oireita. Tämä selittää aikaisempien havainnoivien tutkimusten myönteisiä tuloksia ja ohjaa oikeaan potilasvalintaan.

Hormonikorvaushoito ja dementia

Hormonikorvaushoidon on todettu vähentävän dementiaa, erityisesti Alzheimerin tautia. Myös tämän vaikutuksen kohdalla hoidon oikea-aikainen aloitus on tärkeää: pian vaihdevuosien jälkeen aloitettu hoito mahdollisesti suojelee dementialta, kun taas myöhään aloitettu hoito lisää tautiin sairastumisen riskiä. Dementiaan sairastuneet eivät hyödy hoidosta.

Tutkimustulokset hormonikorvaushoidon vaikutuksesta kognitiivisiin toimintoihin, erityisesti muistiin, ovat ristiriitaisia. Tämä selittynee tutkimusasetelmien keskinäisillä eroilla erityisesti mitattavien kognitiivisten suureiden osalta. Myönteinen vaikutus saattaa olla seurausta myös hormonikorvaushoidon unen laatua ja mielialaoireita parantavista ominaisuuksista.

Hormonikorvaushoidon vaikutus rintarauhaseen

Hormonikorvaushoidon pitkään tunnettu ja ehkä pelätyin haittavaikutus on suurentunut rintasyövän riski. Riski näyttää liittyvän erityisesti keltarauhashormoniin, eikä pelkkä estrogeeni ole suurentanut riskiä kaikissa tutkimuksissa. Riski suurenee jo muutaman käyttövuoden (3 vuotta) jälkeen, ja se suurenee edelleen käytön pidentyessä. Tämä onkin lisännyt painetta kehittää uusia lääkevalmisteita, jotka eivät vaikuta rintarauhaskudokseen.

Tiboloni on synteettinen steroidi, joka pääte-elimestä riippuen sitoutuu estrogeeni-, keltarauhashormoni- tai androgeenireseptoreihin. Se vähentää vaihdevuosioireita, ja sen hyöty- ja haittaprofiili muistuttaa muita hormonikorvaushoitovalmisteita. Vaikka tiboloni sitoutuu rintoihin tavallista hormonikorvaushoitoa vähemmän, se ei ole osoittautunut rintasyövän suhteen muuta hormonikorvaushoitoa turvallisemmaksi.

Tällä hetkellä selektiivisiä estrogeenireseptorimuuntajia tutkitaan laajasti. Yhdysvalloissa on jo markkinoilla estrogeenin ja basedoksifeenin yhdistelmä, joka lähivuosina tullee myös Suomen markkinoille.

Laskimo- ja valtimoveritulpat

Hormonikorvaushoitoon liittyy laskimo- ja valtimoveritulpan riskin suureneminen. Laskimoveritulpan riski liittyy annostusmuotoon: tablettihoito, sekä estrogeeni- että yhdistelmähoito, nostavat riskiä. Riski on suurin hoidon alussa. Ihon kautta annostelussa maksan ensikierto ohitetaan, jolloin myös vaikutus verenhyytymistekijöihin vältetään, eikä suurentunutta laskimotukosriskiä ole.

Aivohalvausriskiin vaikuttaa naisen ikä ja hoidon annostelumuoto. Alle 60-vuotiailla suurentunutta riskiä ei ole, mutta yli 60-vuotiailla tablettihoitoa käyttävillä on suurentunut riski. Sen sijaan yli 60-vuotiailla pelkkä matala-annoksinen (< 50 ug) estrogeeni ihon kautta käytettynä ei suurenna aivohalvaukseen riskiä.