Usein kasvirohdosvalmisteen vaikuttavaksi aineeksi mielletään valmistukseen käytetty lähtökasvirohdos. Toisinaan kasvirohdosvalmisteiden vaikuttaviksi aineiksi ajatellaan aineita, joita saadaan kasveista. Kumpi näistä on lähempänä totuutta vai ovatko molemmat siitä yhtä kaukana?

Puhuttaessa kasvirohdosvalmisteista kuulee usein sanottavan: ”Tämä valmiste sisältää mäkikuismaa.” tai ”Käytätkö sinä punahattua?” tai ”Oletko kokeillut piparminttua?” Harvemmin tullaan ajatelleeksi, että käytetty valmiste ei todellisuudessa sisälläkään enää kyseistä rohdosta vaan sekalaisen määrän lähtökasvista eri valmistustavoin ja -vaihein eroteltuja yhdisteitä ja yhdisteryhmiä. Kasveista eristetyt ja hyvin pitkälle puhdistetut yhdisteet ja yhdisteryhmät eivät kuitenkaan ole kasvirohdosvalmisteiden vaikuttavia aineita. Millainen on kasvirohdosvalmisteen vaikuttava aine ja milloin siitä tulee kemiallinen lääkeaine?

Kasvirohdosta sellaisenaan, haudutettua teetä, puristemehua tai konsentroitua uutetta - erilaisia vaikuttavia aineita

Pellavansiemen on esimerkki kasviperäisestä aineesta. Se on kuivattu, käsittelemätön kasvinosa. Kuivatusta kasvirohdoksesta pilkotun ja pussitetun teen voidaan katsoa olevan kasviperäinen aine. Kun teestä haudutetaan kuumassa vedessä juoma, valmis juoma onkin kasvirohdostuote. Samalla se on myös lopputuote eli lääkkeisiin kuuluessaan kasvirohdosvalmiste. Juoma ei enää sisällä haudutukseen käytettyä kasvimateriaalia vaan siitä hauduttamisen aikana veteen siirtyneitä erilaisia yhdisteitä.

Puristemehun valmistukseen tarvitaan tuoretta kasvirohdosta. Puristemehu on sellaisenaan kasvirohdostuote samoin kuin esimerkiksi piparminttukasvista tislaamalla erotettu piparminttuöljy. Kasvimateriaali heitetään pois eikä sitä käytetä jatkovalmistukseen.

Mäkikuismasta valmistetaan kasvirohdosvalmisteiden vaikuttava aine esimerkiksi uuttamalla lähtökasvia ensin uuttoliuottimessa ja lopuksi konsentroimalla uute. Uuttoliuottimen kasvimateriaalista irrottamat yhdisteet ja yhdisteryhmät siirtyvät uuttoprosessin aikana uuttoliuottimeen. Uuttoprosessin jälkeen kasvimateriaali heitetään tarpeettomana pois ja valmis uute konsentroidaan haluttuun pitoisuuteen. Valmis, konsentroitu uute on sellaisenaan kasvirohdosvalmisteen vaikuttava aine. Jokainen eri uuttoliuottimia käyttäen tai eri tavoin konsentroiden valmistettu mäkikuismauute on erilainen vaikuttava aine.

Lääkevaikutus ei aina synny vain yhdestä yhdisteestä tai yhdisteryhmästä eli puhtaasta lääkeaineesta. Joskus haluttu vaikutus saadaan aikaan ainoastaan tietyntyyppisillä uutteilla. Näin on käynyt esimerkiksi mäkikuisman kohdalla. Uutteesta erotetuilla ja puhdistetuilla yksittäisillä yhdisteillä tai yhdisteryhmillä ei ole saatu aikaan samaa lääkevaikutusta kuin tietyntyyppisillä mäkikuismauutteilla.

Milloin puhdistettu uute ei enää ole kasvirohdosvalmisteen vaikuttava aine?

Kun lähtörohdosta käsitellään edelleen, voi erilaisten valmistusvaiheiden jälkeen lopputuloksena olla pitkälle puhdistettuja kemiallisia yhdisteitä, kuten sennaglykosidit tai puhtaita lääkeaineita, kuten atropiini tai skopolamiini. Kasvimateriaalista eristetyt ja pitkälle puhdistetut yhdisteet kuuluvat kemiallisiin lääkeaineisiin.

Rajanvetoa helpottamaan on Euroopan lääkeviraston (EMA) verkkosivustolla julkaistu uutteiden puhdistusasteisiin liittyvä dokumentti. Sen liitteessä 1 esitetään esimerkkejä kasvirohdostuotteista, joiden ei puhdistusvaiheiden jälkeen voida enää katsoa olevan kasvirohdostuotteita, eli kasvirohdosvalmisteiden vaikuttavia aineita. Epäselvissä tilanteissa kukin tapaus arvioidaan erikseen.