Hyppää sisältöön

Fimean indikaattoritiedot: Iäkkäiden lääkehoidoissa kehitettävää

Fimean toiminta Lääkkeet
Julkaistu 5.7.2023

Iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö ja monilääkitys ovat lisääntyneet lähes koko maassa, selviää Fimean hyvinvointialuekohtaisista indikaattoritiedoista.

©GettyImages/Daisy-Daisy

Fimea tukee rationaalisen lääkehoidon toteuttamista tuottamillaan turvallisen ja tehokkaan lääkehoidon tietotuotteilla. Fimea kerää indikaattoritietoja Kanta-palvelujen Reseptikeskuksen lääkeostoista, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida ikääntyvän väestön lääkkeiden käytön ja kustannusten kehittymistä. Nämä tiedot ovat hyvinvointialueiden osalta saatavilla vuodesta 2020 lähtien. Väestösuhteutus on tehty käyttäen Tilastokeskuksen Väestötietoja kyseisen vuoden viimeisenä päivänä.

Hyvinvointialueet voivat hyödyntää tätä indikaattoritietoa arvioidakseen järkevän lääkehoidon toteutumista ja vaikuttaakseen lääkkeiden kulutukseen ja niiden kustannusten kehitykseen. Paikallisten toimintamallien lisäksi myös kansallisella tasolla tehtävät päätökset ja suositukset lääkkeiden käytöstä heijastuvat kaikkien hyvinvointialueiden indikaattoriarvoihin. 

Indikaattorit mahdollistavat myös alueiden vertailun toisiinsa ja siten edesauttavat asuinpaikasta riippumatonta yhdenvertaista lääkehoitoa. Indikaattoritiedon tulkinta vaatii kuitenkin kykyä ymmärtää myös muita alueiden välisiä eroja liittyen terveyspalvelujen järjestämiseen ja niiden tarpeeseen. Näitä taustatekijöitä ovat esimerkiksi alueiden toisistaan poikkeavat väestörakenteet sekä erot terveydenhuollon ja sosiaalitoimen henkilöstön saatavuudessa sekä tähän liittyvät tehtävien ulkoistukset.

Iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö ja monilääkitys lisääntynyt

Indikaattoritiedon mukaan iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttäjämäärä kaikista 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä kasvoi koko maassa kaikilla hyvinvointialueilla vuosien 2020–2021 välillä lukuun ottamatta Ahvenanmaata (taulukko 1).

Taulukko 1. Ikääntyneillä vältettäviä lääkkeitä (Lääke75+ -tietokannan D-luokka) ostaneiden osuus kaikista 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä.
Alue Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2020 (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2021 (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti Suhteellinen muutos (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti
KOKO MAA 36,6 36,6 5,1 %
Kymenlaakson hyvinvointialue 40,2 41,9 8,5 %
Kainuun hyvinvointialue 39,6 40,2 4,5 %
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue 38,5 39,7 8,7 %
Etelä-Karjalan hyvinvointialue 35,8 38,4 11,1 %
Pohjois-Savon hyvinvointialue 38 38,3 4,7 %
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue 37,9 38,2 4,9 %
Varsinais-Suomen hyvinvointialue 39,1 37 0,0 %
Keski-Suomen hyvinvointialue 36,5 36,9 6,1 %
Keski-Uusimaan hyvinvointialue 38,2 36,9 4,1 %
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue 34,8 36,7 10,1 %
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 36,7 36,5 4,7 %
Satakunnan hyvinvointialue 36,8 36,3 2,8 %
Etelä-Savon hyvinvointialue 34,2 36,2 9,4 %
Helsinki (sosiaali- ja terveydenhuolto, sekä pelastustoimi) 36,5 36 4,0 %
Länsi-Uusimaan hyvinvointialue 36,8 35,9 5,2 %
Vantaa-Keravan hyvinvointialue 36,9 35,9 5,1 %
Pirkanmaan hyvinvointialue 36,1 35,9 4,8 %
Kanta-Hämeen hyvinvointialue 36,3 35,1 1,9 %
Itä-Uusimaan hyvinvointialue 35,6 34,8 3,8 %
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 33,8 34,6 7,3 %
Ahvenanmaa 51,6 34,6 -28,8 %
Pohjanmaan hyvinvointialue 32,1 34,3 11,9 %
Lapin hyvinvointialue 33 32,4 2,6 %

Toinen indikaattoreista kuvaa monilääkittyjen (käytössä 10 tai useampi eri lääkeaine) osuutta 75 vuotta täyttäneestä väestöstä tarkasteltavan neljän kuukauden (elo-marraskuussa) aikana. Indikaattoritiedon mukaan monilääkittyjen ikäihmisten määrä väestöstä on kasvanut kaikilla hyvinvointialueilla lukuun ottamatta Ahvenanmaata (taulukko 2).

Taulukko 2. Kymmentä tai useampaa eri lääkettä ostaneiden osuus kaikista 75 vuotta täyttäneistä neljän kuukauden tarkastelujakson aikana (elokuu–marraskuu).
Alue Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2020 (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2021 (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti Suhteellinen muutos (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti
KOKO MAA 20,1 20,8 9,0
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue 26,5 27,7 10,1
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 24,9 25,6 7,6
Pohjois-Savon hyvinvointialue 25,6 25,5 3,4
Kymenlaakson hyvinvointialue 23,7 25 9,9
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue 22,1 22,5 6,2
Keski-Uusimaan hyvinvointialue 21,6 22,3 11,1
Kainuun hyvinvointialue 22,6 22,1 0,9
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue 21 22 8,5
Etelä-Savon hyvinvointialue 20,1 21,4 9,9
Kanta-Hämeen hyvinvointialue 20,6 21 7,7
Lapin hyvinvointialue 20,2 20,6 6,5
Keski-Suomen hyvinvointialue 19,4 20,6 11,1
Varsinais-Suomen hyvinvointialue 19,6 20,5 10,2
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 19 20,2 11,8
Satakunnan hyvinvointialue 18,7 20 11,8
Pirkanmaan hyvinvointialue 19,2 19,8 8,5
Vantaa-Keravan hyvinvointialue 18,4 19,5 14,7
Itä-Uusimaan hyvinvointialue 18,3 19,1 10,6
Länsi-Uusimaan hyvinvointialue 17,9 18,6 11,6
Helsinki (sosiaali- ja terveydenhuolto, sekä pelastustoimi) 17,6 18 8,0
Pohjanmaan hyvinvointialue 15,6 17 13,7
Etelä-Karjalan hyvinvointialue 15,2 16,2 10,2
Ahvenanmaa 17,3 13,2 -19,0

Sekä vältettävien lääkkeiden käyttö että monilääkitys lisäävät lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutusten riskiä. Lisäksi vältettäviksi suositeltujen lääkkeiden käyttö ja monilääkitys voivat itsessään lisätä terveyspalveluiden käyttöä ja niihin liittyviä kustannuksia ilman lisääntyviä terveyshyötyjä. 

Hoidon jatkuvuus on erityisen tärkeää monilääkityille. Useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö voi olla perusteltua, mutta lääkityksen kokonaisuuden hallinta edellyttää säännöllistä lääkkeiden tarpeen ja annostuksen arviointia. 

Hoidon jatkuvuus edellyttää vuorovaikutusta ja toimivaa tiedonkulkua terveydenhuollon yksiköiden ja ammattilaisten välillä sekä hoidon suunnittelua. Suomessa hoidon jatkuvuutta on mitattu käyttämällä Continuity of Care -indeksiä (COCI). Indeksi kuvaa, tapaako perusterveydenhuollon potilas vuoden aikaisilla hoitokäynneillä yleensä samoja vai eri lääkäreitä. Jos kaikki käynnit toteutuvat eri lääkärien vastaanotoilla, indeksi saa arvon 0 (ei jatkuvuutta), kun taas käyntien toteutuminen aina saman lääkärin vastaanotolla tuottaa indeksille hoitosuhteen jatkuvuutta kuvaavan arvon 1. 

Vuosina 2020 ja 2021 hoidon jatkuvuus sai koko maassa COCI-arvot 0,34 ja 0,31. Indeksin arvon lasku kertoo hoidon jatkuvuuden heikkenemisestä eli käytännössä potilas tapaa vuoden aikana lisääntyvästi eri lääkäreitä.

Lapissa, Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla iäkkäiden lääkekustannukset laskivat

Kolmas indikaattori seuraa 75 vuotta täyttäneiden keskimääräisiä reseptillä toimitettujen lääkkeiden kustannuksia (taulukko 3). Vuosittaiset Kelan korvaamat lääkeostojen omavastuut olivat 577,66 euroa vuonna 2020 ja 579,78 euroa vuonna 2021. Vuosien 2020 ja 2021 välillä ikäihmisten vuosittaiset keskimääräiset lääkekustannukset laskivat Lapin, Uudenmaan ja Ahvenanmaan hyvinvointialueilla. Kaikilla muilla hyvinvointialueilla keskimääräiset lääkekustannukset kasvoivat. 

Kustannusten kasvua selittävät mahdollisesti uudet kalliit lääkkeet sekä yleisesti väestön ikääntyminen, jolloin lääkehoitojen määrällinen tarve kasvaa.

Taulukko 3. Keskimääräiset reseptillä toimitettujen lääkkeiden kustannukset 75 vuotta täyttäneessä väestössä.
Alue Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2020 (€/asukas) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti 2021 (€/asukas) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti Suhteellinen muutos (%) Järjestä taulukko sarakkeen mukaan nousevasti
KOKO MAA 1 091,3 1 108,9 1,6
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue 1 186,8 1 218,4 2,7
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 1 171,3 1 194,0 1,9
Varsinais-Suomen hyvinvointialue 1 148,9 1 180,8 2,8
Kanta-Hämeen hyvinvointialue 1 121,3 1 156,8 3,2
Lapin hyvinvointialue 1 167,6 1 146,2 -1,8
Pohjanmaan hyvinvointialue 1 084,5 1 142,1 5,3
Pirkanmaan hyvinvointialue 1 098,2 1 139,2 3,7
Keski-Suomen hyvinvointialue 1 109,5 1 130,5 1,9
Kymenlaakson hyvinvointialue 1 105,0 1 128,1 2,1
Etelä-Savon hyvinvointialue 1 107,9 1 111,9 0,4
Vantaa-Keravan hyvinvointialue 1 057,5 1 106,1 4,6
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue 1 081,8 1 105,4 2,2
Pohjois-Savon hyvinvointialue 1 081,8 1 095,8 1,3
Päijät-Hämeen hyvinvointialue 1 070,7 1 091,5 1,9
Länsi-Uusimaan hyvinvointialue 1 102,9 1 079,5 -2,1
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue 1 000,2 1 068,7 6,8
Keski-Uusimaan hyvinvointialue 1 089,0 1 065,6 -2,2
Satakunnan hyvinvointialue 1 038,9 1 060,2 2,1
Helsinki (sosiaali- ja terveydenhuolto, sekä pelastustoimi) 1 065,4 1 054,6 -1,0
Kainuun hyvinvointialue 1 013,0 1 029,5 1,6
Itä-Uusimaan hyvinvointialue 1 064,3 1 029,1 -3,3
Etelä-Karjalan hyvinvointialue 967,1 983,9 1,7
Ahvenanmaa 951,2 903,6 -5,0

Lääkehoitoprosessin kehittäminen edellyttää koko lääkehuollon ketjun tarkastelua

Vaikka Fimean indikaattorit mahdollistavat alueellisten erojen arvioinnin, niille ei ole toistaiseksi määritelty tavoitetasoja. Siksi vuoden 2023 aikana arvioidaan perusteita indikaattorien numeerisille tavoitetasoille. Määritettyjen tavoitetasojen saavuttamista on tarkoitus tarkastella uudelleen vuonna 2024, kun käytettävissä ovat ensimmäiset uusien hyvinvointialueiden tiedot vuodelta 2023.

Järkevä lääkehoito on vaikuttavaa, turvallista, laadukasta, taloudellista ja yhdenvertaista. Hyvinvointialueiden lääkehuollon järjestäminen ja jatkokehitys vaativat kaikkien ketjuun osallistuvien tahojen toiminnan tarkastelua. Lääkehoitoprosessin haasteita tulevat olemaan sote-palvelujärjestelmän rakennemuutos ja väestön ikärakenteen kehitys, kuten ikääntymiseen liittyvä hoitokustannusten kasvu. Palveluiden järjestämisessä tuleekin huomioida erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten riittävä resursointi, jotta palveluiden jatkuvuus ja laatu voitaisiin taata itse siirtymävaiheen lisäksi myös pidemmällä tulevaisuudessa.

Tietotuotteista tukea perusterveydenhuollon arkeen 

Fimean tietotuotteista Lääke75+ tietokanta ja keväällä 2023 julkaistu kansallinen riskilääkeluokitus ovat kaikkien saatavilla Fimean lääkehaussa. 

Lääke75+ tietokanta on tarkoitettu tukemaan perusterveydenhuollon päätöksentekoa arvioitaessa lääkkeiden soveltuvuutta 75 vuotta täyttäneille potilaille. Tietokannan sisältämiin lähtökohtaisesti vältettäviin lääkkeisiin (tietokannan D-luokka) kuuluvat sellaiset lääkeaineet, joiden käytöstä aiheutuvat haitat tyypillisesti ylittävät hoidosta saatavat kliiniset hyödyt.

Kansallinen riskilääkeluokitus tukee terveydenhuollon ammattilaisia lääkehoitoja koskevassa kliinisessä päätöksenteossa sekä lääkehoitojen suunnittelussa ja toteuttamisessa lääkehoitoprosessin eri vaiheissa. Riskilääkeluokituksen avulla sosiaali- ja terveydenhuollossa voidaan tunnistaa suuren riskin lääkkeitä ja huomioida niitä koskevat riskit käytännössä.

Lue lisää

Kansallinen riskilääkeluokitus (Fimea)

Lääke75+ tietokanta (Fimea)

Fimea ja hyvinvointialueet (Fimea)

Kirjallisuutta

Monisairas potilas. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu 7.12.2022). Saatavilla internetissä: Kaypahoito.fi

Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M, Auvinen J. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali ja terveusministeriön raportteja ja muistioita 2022: 17. Sosiaali- ja terveysministeriö 16.08.2022.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sotkanet.fi. Tilastotietoja suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista (viitattu 7.12.2022).

Jasmin Paulamäki
Proviisori
Tutkija, Fimea
Johanna Jyrkkä
Dosentti, FaT, TtM
Tutkimus- ja kehittämisasiantuntija, Fimea
Juho Wedenoja
LKT, dosentti, silmätautien erikoislääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri, liikennelääketieteen erityispätevyys
Kehittämisylilääkäri, Fimea
Jaa X:ssä Jaa Facebookissa Jaa LinkedIn palvelussa

Lataa juttu julkarista Tulosta sivu

Kerro meille juttuideasi

Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja aiheita, joista voisimme kirjoittaa.