Valvonnan tarkoituksena on turvata huumausaineita sisältävien lääkkeiden saatavuus niitä tarvitseville potilaille ja samalla ehkäistä aineiden väärinkäyttöä.
Vaikka huumausaineiden päihdekäyttö on yhteiskunnassa suuri ongelma, monilla niistä on myös tutkittuja, hyödyllisiä käyttötarkoituksia lääkkeinä. Esimerkiksi osa vaikean kivun tai adhd:n hoidossa käytettävistä lääkkeistä on luokiteltu huumausaineiksi.
Lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettäville huumausaineille on rakennettu kansainvälinen lupa- ja valvontajärjestelmä, jonka avulla aineiden valmistusta, kulutusta, tuontia ja vientiä seurataan tarkasti. Suomessa tästä valvonnasta vastaa Fimea.
– Valvonnan tarkoituksena on turvata huumausaineita sisältävien lääkkeiden saatavuus potilaille, jotka niitä tarvitsevat, ja samalla estää aineiden päihdekäytöstä aiheutuvia haittoja, kertoo ylitarkastaja Katja Pihlainen Fimeasta.
Huumausainevalvonta perustuu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kolmeen yleissopimukseen, joihin on sitoutunut kaikkiaan yli 180 jäsenmaata. Yleissopimukset sallivat huumausaineiden käytön ainoastaan lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin.
Jokaisella jäsenmaalla on lisäksi oma kansallinen lainsäädäntönsä koskien huumausaineita ja niiden valvontaa. Esimerkiksi uudet päihdyttävät aineet luokitellaan usein huumausaineiksi kansallisesti.
Fimea vastaa Suomessa uusien aineiden seurannasta ja arvioinnista ja tekee STM:lle esitykset niiden luokittelemiseksi huumausaineiksi.
– Uusia muuntohuumeita on ilmaantunut viime vuosina valtavasti. Muuntohuumeet ovat haaste viranomaisille, joiden on reagoitava uusiin aineisiin nopeasti, mutta vielä enemmän ne ovat sitä kansalaisille, sillä uudet aineet ovat nykyisin todella vaarallisia, Pihlainen toteaa.
Valvontaa tehdään yhdessä
Fimea toteuttaa huumausainevalvontaa tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.
Kansallisesti Fimea tekee paljon yhteistyötä esimerkiksi Tullin ja poliisin kanssa. Kansainvälisesti Fimea ja muiden maiden lupaviranomaiset vaihtavat tietoja jopa päivittäin. Lisäksi Fimea toimii osana alan asiantuntijaverkostoja Suomessa ja ulkomailla.
Kansainvälisesti Fimea ja muiden maiden lupaviranomaiset vaihtavat tietoja jopa päivittäin.
– Ollakseen tehokasta huumausainevalvonnan tulee olla kansainvälistä. On tärkeää, että teemme valvontaa yhdessä, Katja Pihlainen korostaa.
Yksi esimerkki Fimean toteuttamasta valvonnasta ovat huumausaineita sisältävien lääkkeiden tuonti- ja vientiluvat, joita myönnetään vuosittain lähes 1 300.
Kun jokin lääkealan toimija haluaa tuoda huumausaineita sisältäviä lääkkeitä rajan yli Suomeen, lupa siihen haetaan Fimeasta. Fimea tarkastaa, että toimijalla on tarvittavat toimiluvat kunnossa, ja myöntää lääke-erälle tuontiluvan. Tämän perusteella lähtömaan viranomainen voi puolestaan myöntää lähetykselle vientiluvan.
Lopuksi tarkastellaan viranomaisten kesken, että tuodut ja viedyt määrät täsmäävät. Tämä tieto välitetään myös YK:lle, joka valvoo kansallisten lupaviranomaisten toimintaa.
Toisinaan kiintiöt ylittyvät
YK:n kansainvälinen huumausaineiden valvontalautakunta INCB (International Narcotics Control Board) vahvistaa vuosittain jokaiselle jäsenmaalle kansalliset huumausainekiintiöt. Käytännössä se tarkoittaa ennakkoarvioita huumausaineiden laillisesta kulutuksesta kussakin maassa.
– Jos jokin toimija haluaa tuoda Suomeen huumausainetta, jonka kiintiö on meillä jo täynnä, lähtömaa ei saa myöntää sille vientilupaa. Silloin meidän tulee kertoa tilanteesta INCB:lle, joka antaa luvan kiintiön korottamiseen, Pihlainen kertoo.
Fimea kokoaa ennakkoarviot huumausaineiden laillisesta kulutuksesta vuosittain lääkealan toimijoilta, jotka valmistavat tai maahantuovat huumausaineita. Arviossa pyritään ottamaan huomioon myös tarpeiden ja hoitokäytäntöjen muutokset.
Toisinaan jonkin aineen kulutus kuitenkin kasvaa ennakoitua enemmän ja kiintiötä joudutaan loppuvuodesta korottamaan.
– Saatavuuden kannalta kiintiöt kannattaisi toki arvioida mahdollisimman suuriksi, mutta silloin niistä ei olisi valvonnan kannalta hyötyä. Joudumme koko ajan tasapainoilemaan kahden tehtävämme välillä: meidän tulee varmistaa, että potilaat saavat tarvitsemansa lääkkeet sujuvasti, mutta samalla valvoa, että niitä ei pääse vääriin käsiin, Pihlainen kuvailee.
Lisätyötä tukuille ja apteekeille
Lääkealan toimijoille, kuten lääketukuille ja apteekeille, huumausaineita sisältävät lääkkeet aiheuttavat melko paljon lisätyötä arjessa.
Toimijoiden tulee noudattaa tiukkoja säädöksiä siitä, miten kyseisiä lääkkeitä saa kuljettaa, varastoida ja toimittaa, miten myymättä jääneet lääkkeet tulisi hävittää ja millaista kirjanpitoa eri työvaiheista tulisi pitää. Apteekissa tämä tarkoittaa esimerkiksi, että huumausainelääkkeiden tulee olla aina lukkojen takana ja niiden toimittamista tulee seurata. Apteekilla on myös oikeus ja velvollisuus kieltäytyä myymästä lääkkeitä, jos on syytä epäillä väärinkäyttöä.
Pihlaisen mukaan lääkealan toimijat ovat Suomessa yleisesti hyvin vastuullisia ja isompia puutteita toiminnassa esiintyy harvoin. Pieniä havaintoja Fimean tarkastuksilla tehdään kuitenkin usein. Yleisin niistä on, että kirjanpitomerkintöjä tehdessä ei ole aina muistettu noudattaa riittävää tarkkuutta.
– Jos kirjaaminen tuntuu työläältä, kannattaa palauttaa mieleen, miksi näitä asioita tehdään. Kaiken tavoitteena on lopulta varmistaa, että huumausaineita sisältäviä lääkkeitä ei päätyisi väärinkäyttöön.
Tarkka kirjanpito on tärkeää myös toimijoiden oman oikeusturvan kannalta.
Tarkka kirjanpito on tärkeää myös toimijoiden oman oikeusturvan kannalta. Jos jotain sattuu ja lääkkeitä pääsee vääriin käsiin, kirjausten avulla voi osoittaa toimineensa oikein ja huolellisesti.
– Myös vanhentuneiden lääkkeiden hävittämisessä tulee muistaa noudattaa annettuja ohjeita. Vaikka valmiste ei enää soveltuisi lääkekäyttöön, se voi soveltua edelleen väärinkäyttöön, Pihlainen muistuttaa.
Ennen sähköistä lääkemääräystä huumausainelääkkeitä sai määrätä vain vahvistetuilla huumausainereseptilomakkeilla, joiden säilytykseen ja kirjanpitoon on laissa tarkat menettelyt. Nykyisin lääkkeet määrätään pääosin sähköisesti, mikä on vähentänyt reseptiväärennösten riskiä ja lisätyötä apteekissa.
Lääkkeet mukaan matkalle?
Yksi yleisimpiä kansalaisten kysymyksiä huumausainelääkkeistä on, voiko niitä ottaa mukaan ulkomaanmatkalle. Tarve tähän on lisääntynyt, kun huumausaineita sisältäviä lääkkeitä käytetään pitkäaikaisesti esimerkiksi adhd:n hoidossa.
Pihlainen toteaa, että näiden lääkkeiden kanssa matkustaminen ei ole itsestäänselvästi mutkatonta.
– Eri mailla on erilaisia rajoituksia, jotka tulisi selvittää kohdemaan viranomaisilta. Lisäksi tarvittavat asiakirjat, kuten reseptit, tulee muistaa pitää mukana.
Jos henkilö aikoo matkustaa Schengen-alueella, huumausaineeksi luokitelluille lääkkeille tulee hankkia etukäteen apteekista Schengen-todistus. Todistuksen avulla voi osoittaa, että henkilöllä on oikeus kuljettaa kyseistä lääkettä mukanaan.
Pihlainen itse kokee tekevänsä merkittävää ja mielekästä työtä huumausainevalvonnan parissa.
– Suomessa lääkealan toimijat ovat motivoituneita tekemään asiat oikein ja hyvin, terveysnäkökulma edellä. Isossa kuvassa näissä toimissa on kysymys kansanterveyden suojaamisesta ja ylipäänsä meidän kaikkien turvallisuuden ylläpitämisestä. Se motivoi myös itseäni tässä työssä, hän sanoo.
Huumausainevalvonta lyhyesti
- Huumausaineita sisältävien lääkkeiden valvonnan tavoitteena on turvata lääkkeiden saatavuus ja ehkäistä väärinkäyttöä.
- Fimea vastaa valvonnasta Suomessa ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.
- Tuonti- ja vientiluvat sekä kansainväliset kiintiöt säätelevät huumausainelääkkeiden liikkuvuutta.
- Apteekeilla ja tukkuliikkeillä on tiukat vastuut kirjanpidossa ja lääkkeiden käsittelyssä.