Lääkkeiden saatavuushäiriöt lisäävät myös lääkekustannuksia

Lääkkeiden viitehintajärjestelmällä ja lääkevaihdolla on saavutettu jo miljardiluokan säästöt lääkekustannuksissa, mutta lääkkeiden lisääntyvät saatavuushäiriöt heikentävät myös näiden järjestelmien toimivuutta.

Suomessa lääkkeiden tukkuhintojen on lääkelain mukaan oltava kaikille apteekeille samat. Lääkkeiden vähittäismyyntihinnoista ja niistä annettavista alennuksista säädetään Valtioneuvoston asetuksessa lääketaksasta (713/2013). Lisäksi sairausvakuutuksesta korvattujen resepti- ja itsehoitolääkkeiden enimmäistukkuhintoja säädellään Lääkkeiden hintalautakunnan päätöksillä. 

Avoterveydenhuollon reseptilääkkeiden kustannuksia hallitaan myös vuonna 2003 käyttöön otetulla lääkevaihdolla ja vuonna 2009 käyttöön otetulla viitehintajärjestelmällä. Korvausjärjestelmän ulkopuolisten lääkkeiden tukkuhinta on lääkevalmistajien vapaasti määritettävissä.

Fimea seuraa lääkevaihto- ja viitehintajärjestelmien toimivuutta ja arvioi niiden säästöpotentiaalia. Seuranta perustuu Kelan tuottamiin tilastoihin, jotka sisältävät sairausvakuutuksesta korvattavat apteekkien lääketoimitukset. Aineisto sisältää myös ennen vuosittaisen alkuomavastuun täyttymistä tehdyt lääketoimitukset, mutta ei niitä, joista on maksettu korvausta vasta jälkikäteen erillisen hakemuksen perusteella.

Viime vuosina lääkekustannuksissa on ollut teoreettisesti tarkasteltuna lähes 50 miljoonan euron säästöpotentiaali verrattuna kunkin lääkkeen myyntiajankohdan halvimpaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen. Vuonna 2024 tämä summa nousi jo 53,5 miljoonaan euroon. Siitä noin neljäsosa johtui lääkärien hoidollisista syistä asettamista vaihtokielloista (13,4 miljoonaa euroa) ja viidesosa potilaiden itse asettamista vaihtokielloista (10,5 miljoonaa euroa), jolloin potilas maksaa itse lääkkeen ostohinnan ja määritetyn viitehinnan välisen erotuksen (kuva 1). 

Säästöpotentiaali myyntiajankohtana voimassa olevaan kunkin lääkkeen viitehintaan on viime vuosina ollut yli 25 miljoonaa euroa, vuonna 2024 jo yli 26 miljoonaa euroa.

Vastaavasti teoreettinen säästöpotentiaali myyntiajankohtana voimassa olevaan kunkin lääkkeen viitehintaan on viime vuosina ollut yli 25 miljoonaa euroa, vuonna 2024 jo yli 26 miljoonaa euroa. Tästä summasta lähes puolet johtui lääkärien hoidollisista syistä asettamista vaihtokielloista (12,4 miljoonaa euroa) ja kolmasosa potilaiden itse asettamista vaihtokielloista (8,7 miljoonaa euroa) (kuva 2).

Lääkevaihdon sivuuttamiselle on monia syitä.  Esimerkiksi jos lääkevalmisteen hinta on niin kutsutun viitehintaputken sisällä, sitä ei tarvitse vaihtaa mahdollisesti vielä edullisempaan valmisteeseen. Lisäksi apteekissa ei välttämättä ole kaikkein edullisinta valmistetta heti saatavilla, koska lääkevalmisteiden hinnat voivat vaihdella 2 viikon sykleissä. Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat kuitenkin yhä useammin lääkevaihdon esteenä.

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat lisääntyneet voimakkaasti

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat lisääntyneet viime vuosina voimakkaasti. Myyntiluvan haltijoiden ilmoittamien saatavuushäiriöiden määrä on viimeisen 10 vuoden aikana yli 6-kertaistunut. 

Vuonna 2024 60 prosenttia valmistajien tekemistä saatavuushäiriöilmoituksista perustui tuotannollisiin ongelmiin ja noin 25 prosenttia lisääntyneeseen kysyntään. Tuotannollisten ongelmien ilmaantumista edesauttaa erityisesti lääkkeiden raaka-ainevalmistuksen keskittyminen matalampien tuotantokustannusten alueille Aasiaan ja erityisesti Kiinaan.

Vaikka keskittyminen on alentanut lääkkeiden valmistuskustannuksia, se on samalla lisännyt riskiä mahdollisten tuotantohäiriöiden laaja-alaisille vaikutuksille, koska erilaiset paikalliset tapahtumat, kuten luonnonmullistukset, epidemiat ja jopa poliittiset syyt voivat nopeasti vaikuttaa lääkkeiden ja niiden raaka-aineiden saatavuuteen maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi vuonna 2020 koronapandemiaan liittyvät rajoitukset hidastivat tuotanto- ja logistiikkaketjuja ja samalla lääkkeiden kysyntä lisääntyi ihmisten ostaessa niitä varastoon.

Saatavuushäiriöt voivat aiheuttaa lisäkustannuksia monin eri tavoin

Saatavuushäiriötilanteessa lääkevalmiste pystytään useimmiten vaihtamaan apteekissa toiseen vastaavaan lääkevalmisteeseen. Lääke voidaan kuitenkin joutua vaihtamaan viitehintaryhmän ulkopuolella olevaan, hinnaltaan kalliimpaan valmisteeseen, tai vaihtoa ei pystytä tekemään edullisempaan valmisteeseen, koska sellaista ei ole saatavilla.

Erityisesti lääkkeiden raaka-aineisiin liittyvät saatavuushäiriöt aiheuttavat yhä useammin tilanteita, joissa saatavuusongelma laajenee koskemaan useita tai jopa kaikkia saman lääkeaineryhmän valmisteita. Tällöin mitään vaihtokelpoista valmistetta ei välttämättä ole saatavilla, vaan lääke joudutaan korvaamaan kokonaan toisella valmisteella. Lisäkustannuksia syntyy, kun vaihtoehtoisen lääkkeen edellyttämän uuden lääkemääräyksen arvioiminen ja laatiminen kuluttaa terveydenhuollon resursseja. Uuden lääkkeen hinta voi myös olla korkeampi. 

Lääkkeiden lisääntynyt hintakilpailu voi osaltaan edesauttaa tällaisten tilanteiden syntymistä. Vanhempien ja hinnaltaan edullisempien lääkkeiden valikoima lääkeaineryhmässä on heikentyneiden tuottojen vuoksi kaventunut pahimmillaan yhteen valmisteeseen.

Edellä kuvatun kaltaiset tapaukset muodostivat vuosina 2021 ja 2022 noin 3 prosenttia (700 000–800 000 euroa) saamatta jääneestä säästöpotentiaalista verrattuna lääkkeelle määritettyyn viitehintaan (kuva 2). Vuonna 2023 osuus oli jo yli 9 prosenttia (noin 2,4 miljoonaa euroa), ja nousi edelleen vuonna 2024 yli 14 prosenttiin (noin 3,8 miljoonaa euroa). Kun huomioidaan myös tapaukset, joissa lääke oli jouduttu vaihtamaan saatavuushäiriöstä johtuvasta syystä lääkärin tai potilaan asettamasta vaihtokiellosta huolimatta, kaikkien saatavuushäiriöihin liittyvien syiden osuus oli vuonna 2024 yhteensä jo lähes 19 prosenttia (noin 4,9 miljoonaa euroa).

Vastaava trendi on havaittavissa myös, kun vertailu tehdään lääkkeen myyntiajankohdan halvimpaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen, joka voi olla määritettyä viitehintaa edullisempi (kuva 1).

Saatavuuden parantaminen voi nostaa lääkkeiden hintoja

Lääkkeiden valmistuksen siirtäminen matalampien tuotantokustannusten maista takaisin korkeampien tuotantokustannusten Eurooppaan saatavuuden turvaamiseksi todennäköisesti nostaisi lääkkeiden hintoja. Tämä koskee erityisesti patenttisuojasta vapautuneita, voimakkaassa hintakilpailussa olevia rinnakkaislääkkeitä.

Tiukka lääkkeiden hintapolitiikka voi itsessäänkin heikentää lääkkeiden saatavuutta ja samalla nostaa lääkkeiden käyttäjien kustannuksia. Heikentyneet tuottonäkymät voivat kannustaa valmistajia vetämään erityisesti vanhoja ja hinnaltaan yleensä edullisia valmisteita pois markkinoilta, vaikka ne olisivat lääketieteellisessä mielessä edelleen täysin käyttökelpoisia. 

Joissain tapauksissa valmistaja on vaihtoehtoisesti saattanut poistaa lääkkeen korvausjärjestelmästä ja siten hintasääntelyn piiristä, mikä on saattanut johtaa jopa moninkertaisiin kustannuksiin lääkkeen käyttäjille.

Lääkehoitojen kustannuksia joudutaan jatkossa arvioimaan entistä monipuolisemmin

Lääkkeisiin liittyviä säästöjä joudutaan todennäköisesti jatkossa hakemaan hintasääntelymekanismien hyödyntämisen lisäksi entistä enemmän myös hoitotulos- ja kokonaishyötyarvioinneilla. 

Esimerkiksi syövän hoidossa käytettävien lääkkeiden kokonaismyynti on kasvanut vuosittain. Uusien syöpien ilmaantuvuus Suomessa on kasvanut jatkuvasti 1950-luvulta lähtien. Vuoteen 2040 ulottuvan Suomen syöpärekisterin ennusteen mukaan uusien syöpien vuotuinen tapausmäärä kasvaa edelleen 24 prosenttia. Ilmaantuvuuden kasvu johtuu pääasiassa ikääntyneen väestön määrän lisääntymisestä, joten osa syöpälääkkeiden myynnin kasvusta selittyykin puhtaasti niiden kulutuksen kasvulla.

Osa kasvusta johtuu kuitenkin myös uusien lääkeaineiden korkeista hinnoista. Esimerkiksi rintasyövän ja eturauhassyövän hoidon lääkekustannukset ovat 20 viime vuoden aikana jopa monikymmenkertaistuneet, mutta silti muutokset näihin syöpiin sairastuneiden potilaiden elinajanodotteissa ovat toistaiseksi olleet hyvin vähäisiä. Kalliimmat lääkehoidot eivät siis ainakaan toistaiseksi ole välttämättä tuoneet selkeästi mitattavaa pidennystä sairastuneen keskimääräiseen elinajanodotteeseen. 

Osaltaan tämän vuoksi myös näihin lääkehoitoihin liittyvät niin kutsutut vaihtoehtoiskustannukset ovatkin herättäneet lisääntyvää keskustelua terveydenhoidon kokonaiskustannusten jatkuvasti kasvaessa.

Lue lisää

Medicine shortages and availability issues. European Medicines Agency (EMA) and the European medicines regulatory network (ema.europa.eu)

Lääkevaihdossa edelleen mahdollisuus lisäsäästöihin (sic.fimea.fi)

Miltä lääkkeiden saatavuus näytti vuonna 2024? (sic.fimea.fi)

Benefits and costs of innovative oncology drugs in Belgium (2004–2017). Neyt M ym. Health Technology Assessment (HTA) Belgian Health Care Knowledge Centre (KCE), Brussels 2021. KCE Reports 343. D/2021/10.273/23 (kce.fgov.be)