1. Keskittyykö keskustelu lääkehuollon uudistamisesta olennaiseen?

Kesto: 24 minuuttia 

Haastattelija: Tiina Kuosa 

Haastateltava: Eija Pelkonen 

[Musiikki ja miesääni.] 

Tämä on Sic puheenvuoro -podcast. Tarjoamme näkökulmia keskusteluun lääkkeistä, lääkealasta, lääkinnällisistä laitteista ja paljosta muusta. Tervetuloa mukaan! 
  
Tiina. Tervetuloa Sic!-lehden historian ensimmäisen podcastin pariin. Sic! puheenvuoro -podcast on tässä käynnistymässä. Vieraana tällä kertaa Fimean ylijohtaja Eija Pelkonen, jonka kanssa keskustelemme lääkealan kehittämistarpeista, eli siitä, mihin huomio ja kehittäminen pitää kohdistaa, ja miten tässä työssä olisi syytä edetä. Minä olen Tiina Kuosa, ja tervetuloa Eija ensimmäiseen podcastiin. 

Eija. Kiitos. Tää on tosi miellyttävää.

Tiina. Lähdetään nyt siitä ihan, että sinulla on Eija pitkä kokemus Fimeassa ja sitä ennen jo Lääkelaitoksessa johto- ja asiantuntijatehtävistä. Ja ennen virkamiesuraa olet työskennellyt monenlaisissa tehtävissä lääkealalla, lääkkeiden teollisen valmistuksen ja tukku- ja vähittäisjakelun parissa. Eli voisi ajatella, että näissä tehtävissä varmaan on muodostunut aika laaja kuva ja käsitys siitä, miten se lääkehuolto toimii, minkälaisia kenties haasteita siinä on, ja kehittämistarpeita jo pitkältä ajalta. 

Jos kuitenkin lähdetään miettimään asiaa positiivisen kautta, niin tänä aikana on tapahtunut lääkealalla varmasti aika paljon. Tai siis on tapahtunut todella paljon. Mikä olisi semmoinen merkittävin kehitysharppaus, tai asia, jonka sä olet päässyt kokemaan tässä oman urasi aikana? 

Eija. On tietysti aika vaikea yhtä poimia, kun näinkin kauan tällä alalla ollut, mutta ehkä jos ajattelee tätä viranomaismaailmaa, pisin historia mulla on virkamiehenä, niin on ehkä tää kansainvälistyminen ja se, miten näitä asioita hoidetaan kansainvälisesti. Ja sitten ehkä ihan tämmöisenä henkilökohtaisena näkemyksenä, niin en ehkä silloin, varsinkaan, kun olin tuolla toisella puolella eli ei virkamiehenä, ja ehkä nyt sitten virkamiesvuosien alkuvaiheessakin, niin kyllä se positiivinen yllätys on se, että miten hyvin lääkeala toimii yhteen ja miten hyvä yhteistyö meillä on silloin, kun oikeasti on ongelmia ja isoja ongelmia ja kriisitilanteita. On aivan upeaa, miten meillä koko lääkehuolto toimii yhteen, vaikka mä sitten joskus sanon, että rauhan aikana voidaan sitten kitistä ja nahistella ja vähän toiseltakin vetää mattoa alta. Mutta silloin, kun on tiukka paikka, niin silloin ollaan kyllä kaikki yhden ja saman asian äärellä. 

Tiina. Ja tää on tullut tässä koeponnistettua. 

[Naurahdusta.]

Eija. Se on tullut tässä koeponnistettua muutaman kerran minunkin urani aikana. Mutta aina se on sellaista tiettyä suomalaista tapaa tehdä asioita. 

Tiina. No jos mietitään tätä lääkehuoltoa, sen tulevaisuutta, sen haasteita, ja sitä keskustelua, jota siitä kehittämisestä käydään, niin onko sen keskustelun keskipisteessä nyt oikeat asiat, oikeat ongelmat? 

Eija. Riippuu keskustelijoista. Mutta jos luet lehtiä, niin ei ole. 

Tiina. Jos nyt nostat esiin muutaman asian, että millä tavoin tää keskustelu menee väärille urille, mitkä ovat keskeisiä? 

Eija. Koko lääkehuoltokokonaisuus sinällään on aika monimutkainen, ja siellä on monta eri asiaa, joiden kanssa pitäisi päästä eteenpäin. Mutta valitettavasti meillä aika usein keskustelu, et se koko lääkehuolto olisi vain ja ainoastaan sitä, että kuka omistaa apteekit ja kuka myy lääkkeitä. Ja se on kuitenkin, jos ajatellaan koko lääkehuoltoketjua, niin se on se loppupiste. Se on tärkeä. Se on nimenomaan siinä mielessä tärkeä, että siellä on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa, että miten niitä lääkkeitä käytetään. Mutta silti siinä ympärillä on tosi monta asiaa, jotka tässä hetkessä ovat isoja, ratkaisemattomia, ja joihin pitäisi löytyä ratkaisu, jotta sitten siellä viimeisessä pisteessä potilas saa lääkkeen. Hän saa oikeat neuvot, hän osaa käyttää sitä oikein. Ja saadaan sille lääkehoidolle semmoinen lopputulos kuin sillä on mahdollista saada ja siltä toivotaan. 

Tiina. Tää on itse asiassa, nyt päästään just siihen, mitä ajattelin tässä seuraavaksi. Tuli sopiva aasinsilta heti tähän. Eli tää rationaalinen, asianmukainen lääkehoito, jolla siis tarkoitetaan tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja taloudellista lääkehoitoa. Millaisia ongelmia tän toteutumiseen tällä hetkellä liittyy? Onko ne nimenomaan ne lääkehuollon todelliset ongelmat nyt just tässä kokonaisuudessa? 

Eija. Mä näkisin, että ne ongelmat ovat nimenomaan tässä. Tai sanotaan näin, että me emme pääse siinä ollenkaan siihen lopputulokseen, mihin olisi mahdollista päästä. Ja jos siihen lopputulokseen päästäisiin eli hoito, lääkkeiden käyttö on rationaalista, niin silloin me säästetään kustannuksia, joka tänä päivänä on varmasti tosi, ja tulevaisuudessa, vielä tärkeämpää. 

Mutta silloin oikeat lääkkeet oikealle potilaalle oikein käytettynä tuo myös potilaille tai lääkkeen käyttäjille sen parhaan mahdollisen lopputuloksen, mitä lääkkeillä voi saada. Siihen tarvitaan koko alan, koko terveydenhuollon ja myös potilaiden oma rooli tai ymmärrys, että ei ne lääkkeet ole mitä tahansa, mitä napsitaan tuolta, ja mitä enemmän tai mitä vähemmän tai et ollenkaan. On ihan tosi tärkeetä se, että käytetään niitä oikein. Ja siihen se muodostuu se koko kokonaisuus. Ja nyt meiltä puuttuu työkaluja monesta eri vaiheesta. Puhumattakaan sitten tosiaan, että ylipäätään meillä on niitä lääkkeitä täällä maassa. Uusia, vanhoja, niitä on saatavilla. Lääkehoidot jatkuu eli muodostaa sen koko kokonaisuuden. 

Tiina. No itse asiassa tuossa viittasit siihen, että meillä on monia semmoisia elementtejä siinä, jos aatellaan koko rationaalista lääkehoitoa, mitä täytyisi ehkä kehittää. Jos mietitään sitä sen asianmukaisen lääkehoidon toteutumista, niin onko meillä tällä hetkellä käytettävissä siihen ohjaukseen ajantasainen tieto käyttökelpoisessa muodossa niin hyvin, että se palvelee sen rationaalisen lääkehoidon toteutumista. 

Eija. Ei. Eli meillä on lääkkeisiin liittyvä tieto eri viranomaisten omissa tietovarannoissa. Meillä esimerkiksi Fimeassa, meillä on aivan valtavasti lääkkeisiin liittyvää tietoa. Mutta se on, valitettavasti ja sen eteen me teemme joka päivä töitä, ja viime vuodet varsinkin ja vielä muutama tulevakin vuosi, niin tehdään hartiavoimin töitä, että me saadaan se tieto semmoiseen muotoon, että se ei palvele ainoastaan meitä Fimeassa niissä meidän omissa töissämme esimerkiksi myyntilupiin tai haittavaikutuksiin tai valvontaan, kulutukseen liittyvissä tiedoissa, niitä meidän omia tarpeitamme. Vaan ne olisivat siinä muodossa, se tietovaranto, että se olisi käytettävissä juurikin lääkehoitojen ohjaukseen. Kaikilla muilla viranomaisilla on ihan vastaava tilanne. 

Ja jos me saadaan nämä tietovarannot yhdistettyä niin, että se tieto on siinä muodossa, että niitä voidaan yhdistää, niitä voidaan käyttää, sieltä voidaan ottaa ne tarpeelliset nimenomaan tätä lääkehoitoprosessia eri vaiheissa palvelevat asiat käyttöön. Lääkkeen määräämisessä, lääkkeen toimittamisessa, lääkkeen käyttämisessä, valtakunnan tasolla koko lääkehoitojen ohjaamisessa. Siinä meillä on työtä. Ja se on se, johon nyt pitäisi fokusoida. Että tää lääkehoitojen ohjaaminen perustuu tietoon, lääkehuoltoon tehtävät päätökset perustuvat ihan tietoon, että faktaa fiktion sijaan. Ja sitten viime kädessä myös ne potilaat. Että ne tietää, mistä löytää sen luotettavan lääketiedon. Huuhaata on internetti pullollaan, mutta silloin kun puhutaan tuota minun henkilökohtaisesta lääkityksestä, ja minulle syntyy jotain ajatuksia, kysymyksiä, huolta, niin mulla olisi aina se yksi osoite, että tuolla on oikea tieto. 

Tiina. Kuulostaa siltä, että tämä asia on semmoinen, joka myös heijastuu aika paljon siihen resurssien riittävyyteen. Kun sitä aikaa käytetään niiden tietojen metsästämiseen eri lähteistä. Onko näin, että tällä voitaisiin myös ehkä helpottaa sitä, jos meillä olisi se tietovaranto koostettuna, niin se helpottaisi myös sitä? Meillä on pulaa terveydenhuollossa hoitohenkilöstöstä. Nyt he käyttää aikaa tavallaan tietojen metsästämiseen tai yhdistämiseen ja tutkimiseen eri lähteistä. Ja sama, meillä apteekin asiantuntijoista alkaa olla pulaa, etsitään työntekijöitä ympäri Suomen. Niin onko tää myös, ainakin osittain, viisasten kivi, jolla voitaisiin näitä resurssiongelmia ratkaista?

Eija. Mä uskon juurikin näin, eli se ajatus olis, että se oikea tarvittava tieto olisi oikeaan aikaan juuri siinä oikeassa hetkessä käytettävissä, että sitä ei tarvitse lähteä metsästämään tai yhdistelemään sieltä sun täältä. Ja silloin kun sulla on kiire, niin ethän sä jouda edes tekemään sitä. Eli silloin se jää huomiotta. 

Eli ideaalitilanne on tietenkin, että suurin piirtein siinä hetkessä, kun joudut tehdä päätöksiä, ootko sä sitten lääkäri, joka määrää lääkkeitä, tai ootko sä sitten hoitaja, joka antaa ohjeita siitä tulevasta lääkityksestä, tai apteekkihenkilökuntaa, joka varmistaa, että lääkkeen oikea käyttö on ymmärretty, niin jos se on sulla siinä oikeassa hetkessä käytettävissä helposti ymmärrettävässä muodossa, ja sillä lailla, että sä pystyt sen välittämään joko siinä sun omassa prosessissa, tai potilaalle, niin se on se idea. Aivan varmasti se säästää resursseja. 

Mutta täytyy sanoa, että tässä vaiheessa, kun sitä tehdään, niin se on investointi, joka sitten maksaa itsensä takaisin vasta vähän ajan kuluttua. Mutta että sen investoinnin tekeminen. Meidän on turha puhua lääkekustannuksista, jos me samanaikaisesti, mä näen itse sen, että me haaskaamme. Meillä käytetään lääkkeitä väärin. En tarkoita nyt semmoista väärinkäyttöä, vaan nimenomaan sitä, että meillä jää lääkehoidot kesken. Meillä syntyy lääkehukkaa. Meillä on lääkejätettä. Potilaat ottaa vähän sinne päin niitä lääkkeitä. Eli kaikki se kustannus, mikä siinä menee hukkaan, niin voitaisiin säästää, jos toimittaisiin vähän fiksummin. Mutta jotta me pystytään toimimaan fiksummin, niin me tarvitaan tietoa. Koska jokainen, joka ymmärtää ja tietää ja saa sen tiedon, niin ei kukaan meistä halua tehdä typeriä asioita.

Tiina. Se on varmasti näin. No jos hypätään vähän toiseen teemaan, lääkkeiden saatavuuteen. Se on myös jatkuvasti esillä julkisuudessa keskusteluissa osana lääkehuoltoa. Miten lääkkeiden saatavuus tällä hetkellä haastaa meidän lääkehoidon toteuttamista nyt ja tulevaisuudessa? Millaisia näkökulmia, näkymiä tähän asiaan on?

Eija. Silloin kun puhutaan lääkkeiden saatavuudesta, niin voidaan puhua aika monesta eri asiasta. Eli voidaan puhua ihan siitä, että kun menet apteekkiin, niin saatko sä sitä lääkettä, mitä sulle on määrätty. Se on yksi osa sitä saatavuutta. Eli ihan lääkehoidon jatkuvuuden varmistaminen. 

Sitten toinen asia on se, että onko meillä ylipäätään saatavilla olevaa lääkettä johonkin sairauteen. Valitettavasti tänä päivänä ei vielä kaikkeen ole parantavaa, hoitavaa lääkettä. Eli se on yksi osa tätä saatavuutta. Sitten on vielä tää niin sanottu saavutettavuus, eli onko meillä varaa niihin tiettyihin lääkehoitoihin. Että olis ihan hyvä, että mistä puhutaan. 

Mutta silloin, kun esimerkiksi tiedotusvälineissä puhutaan lääkkeiden saatavuusongelmista, silloin yleensä puhutaan siitä, että jonkun lääkkeen erä, tai jonkun tehtaan toiminnassa on jotain ongelmaa, eli niitä eriä ei ole tullut Suomeen. 

Meillähän Suomessa suurin osa lääkkeistä tulee ulkomailta, mikä on myös semmoinen huomionarvoinen asia, että mikä on meidän omavaraisuus, että mikä on meidän omassa maassa valmistettavan lääkevalmistuksen tulevaisuus, ja miten sitä pystytään varmistamaan. Mutta suurin osa lääkkeistä tulee meille tuotuna. Eurooppa on oikeastaan samassa tilanteessa eli suuri osa Euroopassakin käytettävistä lääkkeistä valmistetaan muualla Euroopan ulkopuolella. Ja tää on asia, johon ollaan kiinnitetty ja keskustellaan tänä päivänä aika paljon. Että mikä on se, millä varmistetaan myös eurooppalainen lääketuotanto. 

Valitettavasti globaalissa maailmassa, jossa saattaa olla, että jollakin lääkkeellä on vaan yksi valmistava tehdas tai yksi valmistava lääkeainetehdas, ja vaikka kauppanimiä voi olla samalle lääkkeelle useampia, mutta ne tulee kaikki samasta lähteestä. Eli se sama lähde voi ruokkia, ei pelkästään Eurooppaa, vaan myös USAta, Kanadaa, muitakin, niin silloin ymmärretään, että kuinka herkkää tää saatavuus on. Jos siellä tapahtuu häiriö, mikä tahansa, niin aika nopeasti meillä ollaan globaaleissa saatavuusongelmissa. Eli tähän liittyy se lääkehuollon haavoittuvuus, ja totta kai se näkyy täällä meillä Suomessa siinä tapauksessa. Siinä mielessä tän pitäisi olla fokuksessa, että millä me varmistetaan lääketuotanto ja nimenomaan niin, että me ei olla yhden tehtaan varassa. 

Tiina. Jos yksinkertaistetaan sitä asiaa vielä sieltä lääkkeen käyttäjän näkökulmasta, niin onko se pullonkaula nyt enemmän siinä, että miten me Suomessa oleva lääke saadaan sinne lääkkeen käyttäjälle, vai siinä, miten me ylipäänsä saadaan sitä lääkettä suomeen?

Eija. Jos sitä lääkettä Suomeen saadaan, ja niinku me yleensä kyllä saadaan, se on kuitenkin pieni, mutta se on lisääntyvä ongelma. Mutta kyllä sitä sille potilaalle saadaan, tämän meidän sisäisen logistiikan avulla. Se ei ole mikään ongelma. Meillä toimii todella hyvin sekä tukkujakelu että apteekkijakelu. Se ei ole se ongelma. Mutta se, että se täytyisi saada tänne Suomeen. Se on ehkä se. 

Me kilpailemme kansainvälisillä markkinoilla niistä lääke-eristä, eli siinä mielessä myös se, että se lääkemarkkina täällä täytyy olla houkutteleva. Myös sen takia mielellään on niitä rinnakkaisvalmisteita ja useampaa. Eli mitä elävämpi se markkina on, mitä houkuttelevampi se on, sitä todennäköisempää on, että jos sattuu, että justiin se kauppanimi, joka minulle on määrätty, niin siinä on ongelma, niin ihan vastaava voi olla toisen nimisenä markkinoilla. Eli myös se on sitä huoltovarmuutta. 

Tiina. Tässä tulikin esille jo näitä. Nostit esiin, että tää lääkemarkkinan houkuttelevuus, Suomi markkinapaikkana näille yrityksille, se on niinku yksi asia, millä voidaan tähän saatavuuteen vaikuttaa. Miten näät nyt sen, minkä verran me voidaan täältä Suomesta käsin vielä tehdä tän saatavuuden eteen, ja mitä kenties on semmoista, missä me tarvitaan niitä leveämpiä hartioita esimerkiksi EU:n tasolla?

Eija. Nää isot asiat ratkaistaan siellä EUn tasolla. Totta kai me halutaan olla Suomessa mukana keskusteluissa ja tuoda nimenomaan tämmöisen pohjoisen pienen maan, ehkä vielä omituisen kielialueen, ongelmatiikkaa sinne.  Mutta ehkä nyt sitten toivotaan, kun EUn lääkelainsäädäntö, johon meidän oma lääkelainsäädännön pohjautuu, uudistuu, niin esimerkiksi myös sitä, että lähdetään miettimään, että tarvitaanko ihan jokaiseen pakkaukseen niitä suomalaisia pakkausselosteita, vai, Suomi on hyvin digitaalinen maa, pystyisimmekö ratkaisemaan osan ainakin niistä saatavuusongelmista niin, että meillä olisi tämmöiset tietyllä tapaa monikäyttöiset pakkaukset, jossa se ajantasainen lääkeseloste tai pakkausmateriaali olisi sitten digitaalisessa muodossa. 

Koska esimerkiksi nää poikkeustilanteet, kun meillä tulee lääkkeen saatavuusongelmia, niin useinhan niitä ratkaistaan sillä lailla, että me annamme poikkeuslupia esimerkiksi pakkausmateriaaleihin, tai erityislupia tuoda maahan semmoisia lääkkeitä, joilla Suomessa ei ole myyntilupaa. Eli jotta meidän ei tarvitsisi mennä tämmöisiin erityislupamenettelyihin, niin josko sitten tulevaisuudessa meillä olisi enemmän tämmöisiä eurooppalaisia pakkauksia. Nythän meillä on toki yhteispohjoismaisia pakkauksia. Mutta enemmän tämmöisiä eurooppalaisia pakkauksia, joissa suomalainen informaatio olisi helposti saatavissa digitaalisessa muodossa. Ymmärtäen kuitenkin myös se, että kaikki eivät pysty sitä käyttämään. Mutta niihin sitten keksittäis niitä kansallisia ratkaisuja. Mutta se, että se takaisi ainakin tietyllä tapaa. Ja tästä keskustellaan tällä hetkellä hyvin paljon sekä pohjoismaissa että ihan koko EU-tasolla.

Tiina. Otetaan vielä keskusteluun yksi teema, joka tulee esille jatkuvasti, kun näistä lääkeasioista puhutaan. Se on lääkkeiden hinnat ja lääkkeiden hinnan kehitys. Kun näistä puhutaan, ollaanko silloin asian ytimessä, jos kattoteemana on lääkehuollon kehittämistarpeet? Niin onko se hintakeskustelu se, mikä on oikeasti fokuksessa tai minkä pitää olla fokuksessa vai miten näet tämän asian?

Eija. Mä tuossa taisin alkuun sanoa, että tähän vaikuttaa hirveän monta asiaa. Rationaaliseen lääkehoitoon kuuluu myös tää järkevä hinta ja järkevät lääkekustannukset. Fimeahan ei sinällään ole hintaviranomainen, mutta entistä enemmän on noussut myös kansainvälisissä keskusteluissa se, että meillä myös totta kai hintapolitiikalla vaikutetaan myös siihen lääkkeiden saatavuuteen. Ja jos meillä on hyviä edelleen ihan käyttökelpoisia lääkkeitä, jotka ovat jo, jos voi sanoa, että liian halpoja, että niitä ei kannata pitää. Kansainvälinen lääketeollisuus on kuitenkin bisnestä, eli jos tuotetta ei kannata pitää markkinoilla, niin se poistuu markkinoilta. 

Eli siinä mielessä pitää miettiä, että mikä on se niiden vanhojen ihan hyvien käyttökelpoisten lääkkeiden hintapolitiikka, jotta me saataisiin pidettyä ne siellä markkinoilla. Sitten toisessa päässähän meillä on tietenkin nämä valtavan kalliit uudet lääkehoidot. Ja on täysin ymmärrettävää, että meillä pitää olla halpaa lääkettä, jotta me pystytään sitten niihin tiettyihin käyttämään niitä äärettömän kalliita. Mutta tältä väliltä pitää se viisaus löytää, että ei liian kalliita, mutta ei myöskään liian halpoja. Ja tää on varmasti asia, josta entistä enemmän, ja tää on ihan vahvasti keskustelussa ollut myös. Se on osa sitä houkuttelevaa markkinaa.

Tiina. Jos näistä hinnoista keskustellaan, puhutaan vaikka ihan siitä, mitä se kuluttajalle maksaa se lääke, miten se hinta muodostuu. Onko siinä faktat kohillaan, onko meidän kaikilla keskustelijoilla selvää, miten siihen voidaan vaikuttaa ylipäänsä, siihen hinnan muodostumiseen?

Eija. Ei, ei ole selvää. Ja se on sinällään vähän harmillista. Se on äärettömän monimutkainen systeemi, ja sitä on vaikea yksinkertaistaa. Ja sen takia aika helposti nää sloganit, että hinnat laskee, kun kuka tahansa saa myydä lääkkeitä, kilpailu sitä lisää. Mutta sillä on sitten myös nää seurannaisvaikutukset, jotka täytyy ymmärtää ylipäätään. Meillähän yhteiskunta määrää lääkkeen hinnan. Ei sitä kukaan muu määrää. Ja se mekanismi on aika monimutkainen. Ja sieltä kun yhtä osaa säätää, niin sillä on vaikutuksia aika moneen asiaan. Eli se on vaikea keskustelunaihe, josta saadaan hirveän helposti yksinkertaistettuja ja heittoja, jossa ei ole edes puolitotuutta. 

Tiina. Eija Pelkonen, jos kiteyttäisit terveisesi tähän lääkealan kehittämiseen yhteen virkkeeseen, niin millainen virke siitä muodostuisi?

Eija. Ai tämäpä oli vaikeaa.  No sanotaan, että nyt on aika panna meidän lääkitykset kuntoon.

Tiina. Se on ytimekäs viesti tähän keskusteluun!

Eija. Ja se on vaarallista, jos ne eivät ole kunnossa.

[Naurua.] 

Tiina. Voit lukea tästä aiheesta lisää Sic-lehdestä, jossa on julkaistu artikkeli, mitkä ovat lääkehuollon todelliset haasteet. Tässä artikkelissa Fimean asiantuntijat vastaavat ajankohtaisiin lääkehuollon kehittämistä koskeviin kysymyksiin tutkimustiedon pohjalta. Samassa paikassa Sic-lehden verkkosivuilla voit myös lähettää ehdotuksia tai toiveita tulevien jaksojen aiheiksi, missä haastetaan sitten lisää meidän Fimean asiantuntijoita ja kenties muitakin vieraita. 

Lämpimästi kiitoksia Eija, että olit vieraana tässä ensimmäisessä Sic puheenvuoro -podcastissa.

Eija. Kiitos ja muistakaa lukea Sic-lehteä.

[Musiikki.]