5. Miksi tarvitsemme kliinisiä lääketutkimuksia Suomeen?

Kesto: 23 min

Haastattelija: Tiina Kuosa 

Haastateltava: Kaisa Sunela

[Musiikki ja miesääni.]

Tämä on Sic puheenvuoro -podcast. Tarjoamme näkökulmia keskusteluun lääkkeistä, lääkealasta, lääkinnällisistä laitteista ja paljosta muusta. Tervetuloa mukaan! 

Tiina. Tänään puheenvuoron saa Kaisa Sunela Fimeasta. Tänään aiheena on kliiniset lääketutkimukset ja niiden merkitys lääkeinnovaatioiden saamisessa käyttöön potilaiden hyödyksi. Minä olen Tiina Kuosa ja toivotan Kaisa sinut lämpimästi tervetulleeksi vieraaksi Sic puheenvuoro podcastiin. 

Kaisa. Kiitos kutsusta, ilo tulla.

Tiina. Kiva. Tosiaan kliiniset lääketutkimukset on meillä tänään aiheena. Sä oot Kaisa koulutukseltasi syöpätautien erikoislääkäri ja nykyisin oot siis Fimeassa tekemisissä hyvinkin tiiviisti näiden kliinisten lääketutkimusten parissa. Miten päädyit tänne Fimeaan ja näihin hommiin? 

Kaisa. Joo kerkesin tuossa klinikassa olla töissä jo yli 20 vuotta ja tein siellä myös kliinisiä lääketutkimuksia lähemmäksi 40 kappaletta. Ja sitten kun tuli aika vaihtaa, niin sitten katsoin, että tää tehtävä voisi olla semmoinen, että mulla on taustaa riittävästi, että mä hyötyisin siitä ja osaisin auttaa sitten myös siellä pöydän toisella puolella olevia, kun itsekin tulen sieltä. 

Tiina. Kyllä, eli hyvinkin konkreettisesti olet niiden kliinisten tutkimusten parissa ollut siellä työelämässä aikaisemminkin.

Kaisa. Kyllä, kaikenlaisissa tehtävissä siellä, että päätutkijana ja Suomen vastaavana tutkijana ja myös apututkijana.

Tiina. No tässä itse asiassa kliinisten lääketutkimusten kentällä on tapahtunut viime vuonna tosi paljon asioita. Ihan vaikka ei niiden kanssa varsinaisesti ole tekemisessä, niin ei ole voinut välttyä siltä tiedolta, että nyt tapahtuu ja paljon. Mitä kaikkea itse asiassa on muuttunut?

Kaisa. Suurin osa on varmaan näissä lakimuutoksissa ja mitä se on sitten tuonut sinne käytännön työhön. Eli tää kliinisten lääketutkimusten EU-asetushan julkaistiin jo 2016, mutta se otettiin käytäntöön vasta 2022 tammikuussa. Ja tässä on ollut siirtymäaika nyt silleen, että se päättyy ensi vuoden tammikuussa, eli noin 3 vuoden ajan. Eli tammikuussa 2025 lähtien sitten kaikki toiminta tapahtuu EU-asetuksen mukaisesti. Ja tässä toki kansallinen lainsäädäntö päivitettiin siinä samalla.

Ja se siirtymäaika on käytännössä tarkoittanut sitä, että viime vuoden elikkä 2023 tammikuuhun asti sai vielä laittaa uudet tutkimukset sisään sekä vanhan direktiivin mukaisesti että nyt tän uuden EU-asetuksen mukaisesti. 

Mutta sen jälkeen kaikki uudet tutkimukset on ollut asetuksen mukaisia ja myös nää vanhat tutkimukset pitää nyt siirtää sitten asetuksen mukaiseksi. Ja me toivotaan, että ne olisi 16. lokakuuta 2024 mennessä kaikki siirrettynä tänne EU- asetuksen mukaisiksi, että meidänkin on hetki vielä aikaa tehdä se viranomaissiirto myös, joka vaatii jonkin verran työtä. Ja toki uusi lainsäädäntö vaatii opettelua kaikilta, ei siis pelkästään viranomaiselta, mutta myös tutkijoilta. 

Tiina. No tosiaan sanoit, että lainsäädäntö on muuttunut paljon. Täähän tietysti varmaan sitten heijastuu ihan sinne käytännön työhön hyvin vahvasti. Ja niinku sanoitkin, että on muuttanut asioita. Mitä käytännössä ihan siellä ruohonjuuritasolla, sekä viranomaispuolella että siellä tutkimusten tekijöillä, niin mitä on muuttunut? 

Kaisa. No tutkijapuolella se tarkoittaa sitä, että kaikki tutkimusasiat hoidetaan nyt CTIS-portaalin kautta. Eli se on tämmöinen EU-portaali, missä sitten tieto kulkee yhden tutkimuksen sisäänlaiton kautta kaikille viranomaisille sekä eettisille toimikunnille ja sitten kaikille osallistuville maille viranomaisille. Tämähän on jouduttu aikaisemmin tekemään kaikkiin maihin erikseen.

On siinä hyvät ja huonot puolensa eli sitten toki me joudutaan tekemään ne arvioinnit myös yhdessä ja saman tiukan aikataulun mukaisesti. Ja vaikka Suomi tämmöisenä yleensä aika joustavana maana on pystynyt tekemään arvioinnit hyvissä ajoin etuajassa, niin tässä kohtaa sitten joudutaan mennä ihan siinä lainsäädännön rajassa, että kaikki saa tehtävänsä tehtyä. 

Tutkijapuolella sitten on tosissaan jouduttu opettelemaan CTIS-portaali ja sen toimintatavat. Ja sitten myös oppimaan siihen tiukkaan vastaustahtiin eli kun viranomaisilta tulee kysymyksiä niin siellä on 12 päivää aikaa vastata, ja siinä kohtaa pitää olla kaikki sitten valmiina siihen seuraavaan vastausten hyväksymiskierrokseen.

Ja sitten turvallisuusarviointi on ehkä myös semmoinen mikä on muuttunut aika paljon, että aikaisemminhan me arvioitiin nämä kansalliset odottamattomat haittavaikutukset ihan itse oman maamme sisällä, mutta nyt ne tulee yhdelle maalle, jonkun tietyn aineen odottamattomat haittavaikutusilmoitukset nähtäväksi niinku koko maailmasta. Ja se tietysti tarkoittaa paljon tarkempaa ja tehokkaampaa turvallisuusarviointia.

Jos ajattelee, että Suomen kokoisessa maassa tuli joku odottamaton yksittäinen haitta, niin et sä koskaan tiennyt, että mitä se tarkoittaa muualla maailmassa, mutta nyt sä näet oikeasti sekä ihan Kiinasta ja USAsta ja muualta joka puolelta ne samantyyppiset haitat yksi ainut ihminen yleensä. Niin silloin sulla on parempi käsitys siitä. Ja toki me ei puututa sitten niihin muihin kuin eurooppalaisiin ilmoituksiin tai mitä sieltä on tullut, mutta se kokonaisuus on paremmin hallinnassa nykyään.

Tiina. Kuulostaa siltä, että toi on itse asiassa avannut aika merkittävästi sitä dataa ja tavallaan viranomaisen mahdollisuutta reagoida. Ja ylipäänsä, että pääsee siihen tietoon käsiksi. Näinkö se käytännössä tosiaan on? 

Kaisa. Joo, kyllä se näin on ja onneksi mehän siis käytännössä siinä vaaditaan, että sponsori on tehnyt mitä kuuluu tehdä, ja onneksihan sponsori usein tekee myös näin, että aika harvoin sieltä tarvitsee puuttua mihinkään, mutta että se näkymä on selvästi laajempi. 

Tiina. Se on pakko kysyä. Tuossa mainitsikin siitä, että ne aikarajat ja miten asiat tehdään. Sä oot ollut siellä itse tekemässä niitä tutkimuksia, niin varmaan myös pystyt hyvin samaistumaan siihen. Sä pystyt nyt arvioimaan täältä viranomaispuolelta, että se todella on erilaista nyt. Vaatii vähän ehkä totuttelua.

Kaisa. Joo, ja toki näissä kansallisissa tutkimuksissa, joissa pelkästään Suomi on siis mukana, niin kun me siinä pystytään jo paljon joustavammin niitä aikatauluja käyttämään, niin yleensä neuvotellaan myös tutkijan kanssa, että jos on lähdössä just jonnekin kongressimatkalle tai on lomaviikko, että se söisi siitä kahdestatoista päivästä paljon, niin me otetaan yleensä yhteys etukäteen, että tällöin me voitaisiin lähettää kysymykset, onko se sulle ok. Että pyritään oikeasti tukemaan sitä tutkijaa sieltä.

Tiina. Kyllä. No tosiaan se siirtymäaika on kääntymässä nyt loppusuoralle, niinku sanoit, että sinne lokakuun kuudenteentoista päivään mennessä nyt pitäisi saada sisään ne siirrot. Tässä eletään nyt tällä hetkellä, kun tätä nauhoitetaan, niin ollaan kesäkuun alkupuolella. Eli aikaa nyt ei ole ihan hirveästi ottaen huomioon, että aika paljon täytyy asioita tehdä. Mitä tämä nyt tarkoittaa, kun se aikaraja siellä lokakuun puolessa välissä on, niin mitä nyt tutkijoiden täytyy käytännössä tehdä ja mitä heiltä nyt vaaditaan tässä kohti, jos niitä ei ole vielä siirretty tähän uuteen järjestelmään. 

Kaisa. No mä luulisin, että useimmilla organisaatioilla elikkä hyvinvointialueilla on jo tämmöiset OMS-tunnukset. Ja ne kannattaa kysyä sieltä omalta tutkimusyhteyshenkilöltä, joita siellä sairaalassa on. Ja CTIS-portaaliin pitää luoda tunnukset. Ne tehdään sieltä EMAn sivuilta. Nekin monesti on ainakin jollakin siellä organisaatiossa. Riippuu toki, että miten se on kussakin sairaalassa.

Osassa sairaaloissa tiedän, että on joku niin sanottu apuhenkilö, joka sitten auttaa niissä. Mutta jos tutkija joutuu ihan itse tekemään koko jutun niin meidän Fimean verkkosivuilla on ohje, mistä löytyy sitten, miten ne tunnukset haetaan. Ja siellä pitää myös jakaa tämmöiset käyttöoikeudet, että kaikilla ei ole kaikkia oikeuksia, niin se vaatii hetken työskentelyä. 

Mutta sitten sinne portaaliin kun ladataan ne tiedostot, niin ensinnäkin on tärkeää muistaa, että sinne saa ladata vaan ne, jotka on jo viranomaishyväksyttyjä eli ne on kertaalleen jo käynyt arvioinnin. Eli tää on semmoinen tekninen siirto. Sinne ei mitään uusia dokumentteja saisi laittaa. Ja ollaan tehty paitsi se kirjallinen ohje, niin nyt myös sitten kolmas kuudetta julkaistiin video, jossa ihan yksi meidän koordinaattoreista näyttää ja näpyttelee siellä portaalissa, että miten se homma menee. Uskoisin, että näiden avulla pystyisi sen homman kyllä tekemään. Se video kestää kolmekymmentäkuusi minuuttia, että siinä ajassa sen pystyy tekemään. 

Tiina. Eli siinä vaihe vaiheelta mennään ja pystyy sen mukana seuraamaan. Ja kolmessakymmenessäkuudessa minuutissa, kun vaan tunnukset ja muut on kohdillaan jo, niin ilmeisesti sen pystyy kyllä ihan tekemään. Ja oliko niin, että nämä ohjeet ja videot ja muut, ne on Fimean verkkosivuilla? 

Kaisa. No me ollaan tehty semmoinen, että siellä on ohjeistus, että ne saa tilata meidän koordinaattoreilta eli sähköpostiosoitteesta [email protected]. Se on sitten jotenkin hallitusti.

Tiina. No niin, mutta että sieltä, ja verkkosivuilta kuitenkin löytyy sitten ohjemateriaalia ja muuta ilmeisesti, eikö vaan? 

Kaisa. Joo kyllä.

Tiina. No tosiaan niinku tässä nyt on jo pari kertaa todettu, että isoja muutoksia tosiaan on tapahtunut, mutta jos nyt vähän vielä palataan askel taaksepäin, että mikä näiden uudistusten taustalla on. Miksi nää on tehty, mitä on haluttu muuttaa? 

Kaisa. Siinä ihan alkuperäinen ajatus on ollut se, että EUn kilpailukykyä ja houkuttelevuutta tutkimukselle lisättäisiin, ja että tää tulisi nimenomaan sitten näiden yhtenäisten toimintatapojen kautta. Eri jäsenmaat on hyvin erilaisia arvioijia, mitä itsekin oon tässä oppinut, kun on mielestään laittanut ne semmoiset, mitkä Suomen kannalta on järkeviä ja tärkeitä kysymyksiä, niin sieltä tulee silti muista maista lisää kysymyksiä. Ja se on ollut mielenkiintoinen oppimispolku nähdä, että miten erilailla voi tehdä asioita. 

Ja toki sitten se, että kun laitetaan kaikki dokumentit yhdellä kertaa sisälle eikä tarvitse laittaa pahimmillaan kahteenkymmeneenseitsemään eri maahan niitä, niin se kohta helpottaa. Ja myös läpinäkyvyys on ollut yksi tavoite, että kaikki tiedot eri maissa menevistä tutkimuksista löytyisi jostain yhdestä portaalista, koska aikaisemmin näin ei ole ollut. 

Tiina. Eli tämmöistä virtaviivaistamista varmaankin on se, jos tälleen kokonaisuutena ajattelee. Kuulostaa siltä, että jos tosiaan pystytään ohittamaan se, että lähetetään moneen eri maahan yhdellä lähetyksellä, niin se on jo aika iso steppi siinä, kun miettii minkälaisia tietomääriä ja dokumentteja näissä pyöritetään. 

Kaisa. Juurikin näin. Eli tavoitteena on toki ollut tämmöinen joustava toiminta, mutta sitten nää aikarajat on ollut hiukan hankalia. Että ne on aika tiukkoja kuitenkin sitten.

Tiina. Kyllä. No mainitsit sen läpinäkyvyyden myös. Miten sitä konkreettisesti on pystytty edistämään näissä tutkimuksissa?

Kaisa. Siellä euclinicaltrials.eu osoitteessa löytyy siis kaikki nää Euroopan tutkimukset, mutta se on pääosin tietysti englanninkielinen, eikä ole ehkä niin tuttu myöskään hakupaikkana. Toki se potilastiedotteissa aina mainitaan, että sieltä löytyy tulokset. 

Mutta sitten jos harkitsee vasta tutkimukseen lähtemistä, niin siinä kohtaa mä ehkä suosittelisin meidän Fimean omia sivuja. Sinne ollaan viranomaisena haluttu edistää Suomessa tehtävää lääketutkimusta ja ollaan koottu tämmöisiä osallistujia hakevia tutkimuksia. Eli tutkimukset, jotka ottaa sisään tutkittavia. Sieltä löytyy nyt sitten tiedot ja se on kerran kuukaudessa päivittyvä. Eli jos joku tutkimus lopettaa rekrytoinnin eli ei ota enää sisään uusia tutkittavia, niin se poistuu sieltä kuukauden sisällä.

Ja uudet tutkimukset, jotka saa päätöksen, niin me laitetaan aina sitten pyyntö sähköpostilla, että tämmöinen olisi tarjolla, että haluatko sinne laittaa tämän tutkimuksen tiedot. Se ei ole siis millään lailla pakollinen, mutta ollaan sitä promottu ja hyvinvointialueiden kanssa tehty yhteistyötä, että ollaan saatu sitä näkyvyyttä ja tietoa kaikille tutkijoille ja sitten myös mahdolliselle tutkittaville. Pyritään säästämään siellä hyvinvointialueilla työtä jostain kohtaa edes, kun tarjotaan tämmöinen viranomaispalveluna. Ja tää on ollut sekä potilasjärjestöjen että tutkimuksia tekevien toive. 

Tiina. Joo itsekin muistan kuulleeni muutamia tämmöisiä toiveita, että nimenomaan potilasjärjestöt on tätä tietoa kaipaillut ja harmitellut sitä, että sitä ei ollut saatavilla. Mutta nyt ainakin kaikki ne, mitä Fimealle on ilmoitettu, niin löytyy. Kerrotko vielä, miten se verkkosivu. Sinne pääsee toki tutustumaan sitten Fimean verkkosivujen kautta. Mutta miten sieltä löytää itselleen sen itseä mahdollisesti koskevan tutkimuksen?

Kaisa. Joo, ne on koottu ylätason diagnoosiksi eli vaikka syöpä tai sydänsairaudet, ja sitten siellä on tämän syöpä-nimikkeen alla, esimerkkinä jos käytän, niin on rintasyöpä, eturauhassyöpä ja näin poispäin. Ja sitten vielä sen kun avaa, niin siellä on ne varsinaiset tutkimukset ja siinä on sen tutkimuksen lyhyt otsikko, että saa yleiskäsityksen ja millä paikkakunnilla se menee. Ja sitten sieltä vielä avautuu pitkä teksti, jossa on sitten ne yhteystiedot, mihin voi ottaa yhteyttä. Eli Fimea ei toki toimi siinä muuten, vaan tutkimuspaikassa pitää tehdä sitten arviointi, että käykö mahdollinen halukas sitten siihen tutkimukseen oikeasti. 

Tiina.  Aivan, eli se arvioidaan sitten erikseen, että oletko soveltuva siihen tutkimukseen ylipäänsä? 

Kaisa. Joo, näin kyllä. 

Tiina. Hyvä. No sitten jos vielä puhutaan sen verran kliinisten lääketutkimusten raportoinnista. Ilmeisesti hienoinen ongelma on se, että näitä tutkimuksia tehdään, mutta raportointi niistä ei aina mene ihan maaliin asti. Eli ne jää johonkin matkan varrelle niin, että me ei saada niitä tutkimustuloksia sitten lopulta ihan käyttöön. Miten iso ongelma tää on ja miksi se on ongelma, että ne jää puolitiehen? 

Kaisa. Joo tää tosissaan kuuluu siihen tutkimuksen elinkaareen eli siitä pitäisi paitsi tehdä lopettamisilmoitus niin sitten myös raportoida tulokset Fimealle ja toki muutenkin. Ja tää pitäisi tapahtua vuoden sisällä, se tutkimustulosten raportointi. Tää on ongelma varmasti sen takia, että potilaat, jotka osallistuu niihin tutkimuksiin, niin he ei saa koskaan tietää, että mitä siinä tutkimuksessa oikeasti kävi.

Ja se on tietysti aika isokin juttu, että jos osallistut jotain kokeellista lääkettä saavaan tai kokeellista jotain muuta toimintaa saavaan tutkimukseen, niin jos et sä sitten oikeasti tiedä, että oliko tää nyt hyvä juttu kaiken kaikkiaan, vaikka se itsellä ehkä toimisi, niin olitko sä sattumalta se ainut, jolla se hoito toimi. 

Ja esimerkiksi tämmöinen transparimed, joka on tutkivien journalistien yhteisö, niin julkaisi tässä helmikuussa 2024 eli muutama kuukausi sitten selvityksen näistä, ja oli kerännyt 2016–2019 tietoja, että kuinka paljon tutkimusten tuloksia jäi julkaisematta. Ja siinä kahdentoista kuukauden sisällä, vain 27 prosenttia niistä tutkimusten tuloksista tuli julki. Ja sitten pidemmällä aikajaksolla se pikkaisen tuli paremmaksi eli ylipäätänsä sitten suomalaisista tutkimuksista esimerkiksi jäi julkaisematta neljäsosa eli 25 prosenttia. Että me oltiin siellä huonommassa päässä pohjoismaista.

Tanska pärjäsi siellä parhaiten, mutta sielläkin 19 prosenttia jää julkaisematta. Ja suomessa se tarkoittaa 59 tutkimusta, että ei ole tutkimustuloksia ikinä sitten Julkaistu. Sairaalakohtaisia erojakin tässä oli, että parhain julkaisi 84 prosenttia ja vähiten 60 prosenttia. 

Että tässä hyvinvointialueille yritetään saada viestiä läpi myös tästä, että tää on tärkeä asia ja että nostetaan suomen profiilia myös näissä asioissa. Se on paitsi viranomaisvaatimus, niin tosissaan myös potilaalle tärkeä asia. 

Tiina. Niin eiks sen voisi jopa ajatella niin, että siinähän vähän menee ikään kuin se resurssi hukkaan, mitä siihen on käytetty siihen tutkimukseen, jos siitä ei sitten oteta sitä loppuhyötyä niin sanotusti ulos?

Kaisa. Joku toinen voi tehdä sen saman tutkimuksen uudestaan, jos ei tuloksia tiedetä. 

Tiina. Aivan. No itse asiassa nyt mennään vähän nurinkurisesti tätä aihetta läpi. Aloitettiin sieltä niistä konkreettisista muutoksista ruohonjuuritasolta, mutta ehkä hyvä myös on tässä vetää yhteen se, että mikä kliinisten lääketutkimusten merkitys on? Ja jos nyt ajatellaan erityisesti suomen kannalta. Sä mainitsit siinä näiden lainsäädäntömuutosten yhteydessä, että EU-alueen kilpailukyvyn lisääminen näiden tutkimuksen toteuttamispaikkana.

Mutta nyt tietysti ajatellaan myös ihan suomea, niin miksi nää on tärkeitä nää kliiniset lääketutkimukset? Miksi niitä on tärkeä saada suomeen? Ja tästä jo puhuttiinkin, että miksi on tärkeätä, että ne saadaan raportoitua loppuun. Mutta jos ajatellaan ihan tätä, että ylipäänsä niitä tehdään suomessa, niin miksi se on merkityksellistä? 

Kaisa. Tutkimusten avullahan saadaan lääkkeitä käyttöön, jotka olisi vasta tulossa ehkä kymmenenkin vuoden päästä, että jos ne on ihan näitä aikaisen faasin tutkimuksia, niin siinä voi olla todella monia vuosia, ja joillekin potilaille se voi olla ihan todella merkitsevä, jopa parantava hoito. Ja markkinoille kestää tutkimuksen valmistumisestakin vielä vuosia ja saati sitten jos ne on korvattavia lääkkeitä, että saa sen korvattavuuden. Eli se on mun mielestä ihan ilman muuta se tärkein asia. Toki kaikki tutkittavat lääkkeet ei aina ole tän luokan asioita, mutta silloin kun se kohdalle sattuu, niin on todella tärkeä. 

Ja sitten lääkärinä mä taas ajattelen, että tutkimusprotokollat on semmoisia turvallisia koeympäristöjä tutustua siihen lääkkeeseen ja oppia sen haittoja, koska niissä tutkimusprotokollissa annetaan hyvin selkeät ja tarkat ohjeet siitä, että jos joku haitta tulee, niin mitä sä teet. Ja se on semmoinen mikä opitaan yleensä kantapään kautta tai matkan varrella että kun joku lääke tulee niin ensimmäistä kertaa kun sä annat jotain, niin se aina vähän jännittää, että mitä tässä tapahtuu, niin se on turvallinen ympäristö. 

Ja toki on se, että Itä-Suomen yliopisto julkaisi tässä äskettäin tutkimuksen, jossa laskettiin, että kun tutkimukseen resursoidaan yksi euro, niin se tuo neljä euroa takaisin. Että se on myös yhteiskunnallisesti aika merkittävä rahansäästö. Se resursointi tarkoittaa sitä, että annetaan tiloja ja rekrytoidaan tutkimushoitajia, tutkimuslääkäreitä, mutta toisaalta sitten sieltä tutkimusfirmasta tulee sitten yleensä ne lääkkeet ilmaiseksi. Muutenhan sairaala maksaisi ne tavalliset lääkkeet.

Sitten tulee kuvantamisista ja myös tutkijan palkasta ja tutkimushoitajien palkasta merkittävä osuus. Näillä kaikilla se on pelkkää plussaa oikeastaan koko juttu. Toki se vaatii työtä. Yleensä lääkärit on kuitenkin halukkaita siihen, jos vaan ei ole venytetty ihan äärimmilleen se arkityö, niin yleensä lääkärit on kiinnostuneita näitä tekemään, koska he myös kokee sen, että on kiva saada jotain uutta twistiä siihen normityöhön. 

Tiina. Tässä on tullut tosi monta tärkeätä ajankohtaista näkökulmaa kliinisiin lääketutkimuksiin. Jos nyt vielä kiteyttäisit viranomaisen terveiset tutkimusta tekeville tahoille ja niitä mahdollistaville tutkimuspaikoille, niin minkälaiset kesäiset terveiset haluaisit laittaa? 

Kaisa. Tässä ehkä kahden puolen nähneenä voisin sanoa tämmöiset terveiset, vaikka nykyisin tässä viranomaisen roolissa me joudutaan muistuttaa näistä velvollisuuksista ja kaikista muista, jotka kuuluu siihen pakkona lain mukaan, niin me halutaan kuitenkin auttaa kaikin mahdollisin tavoin siirtymäajan muutoksissa ja tutkimuksen aloituksessa ja mikä ikinä se vaihe onkaan siinä tutkimuksessa.

Me ollaan kaikki täällä oltu siellä pöydän toisella puolella erilaisissa rooleissa ja tunnetaan se maailma, missä tutkijat elää. Ja on kaiken kaikkiaan kaikkien yhteinen etu, että kliinisiä lääketutkimuksia tehdään Suomessa ja saadaan niitä tutkimuksia enemmän ja uudet lääkkeet saadaan potilaiden käyttöön, niin se on ehkä se timantti tässä kohtaa. 

Tiina. Lämmin kiitos Kaisa, että ehdit vieraaksi. 

Kaisa. Kiitos. 

Tiina. Voit lukea tarkemmin kliinisiin lääketutkimuksiin liittyvistä ajankohtaisista asioista sic lehdestä osoitteessa sic.fimea.fi. Kuuntele samalla myös muut sic puheenvuoro podcastit.