8. Unohtuivatko itsehoitolääkkeiden riskit?

Kesto: 25 min

Haastattelija: Tiina Kuosa 

Haastateltavat: Johanna Jyrkkä ja Eija Pelkonen

[Musiikki ja miesääni.]

Tämä on Sic puheenvuoro -podcast. Tarjoamme näkökulmia keskusteluun lääkkeistä, lääkealasta, lääkinnällisistä laitteista ja paljosta muusta. Tervetuloa mukaan!

Tiina. Itsehoitolääkkeet ovat olleet nyt jo jonkin aikaa huomion keskipisteenä muun muassa myyntikanaviin tulevien muutosten takia. Uutta tutkimustietoakin saatiin niihin liittyen ihan tässä hiljattain, kun Fimea julkaisi lääkebarometri 2025 tutkimuksen, josta tänään keskustelen Johanna Jyrkän kanssa. Minä olen Tiina Kuosa. Tervetuloa Johanna vieraaksi Sic puheenvuoro podcastiin. 

Johanna. Kiitos Tiina, että sain tulla mukaan. 

Tiina. Toimit Johanna tutkimus ja kehittämisasiantuntijana Fimeassa ja tämä lääkebarometri taitaa olla ihan yksi sinun vakiotöistä. Mikä tämä lääkebarometri on? Mistä oikeastaan on kysymys? 

Johanna. On muodostunut jo vakiotyöksi, että olen ollut tässä mukana ihan alusta lähtien, kun lääkebarometrejä on toteutettu. Ihan ensimmäinen lääkebarometri toteutettiin vuonna 2015 ja siitä lähtien tää kysely on sitten joka toinen vuosi aina uudestaan toteutettu. Tällä hetkellähän me nyt vietimmekin ihan kymppisynttäreitä tämän väestöbarometrin kanssa.

Tiina. No niin, juhlan paikka. Onneksi olkoon. 

Johanna. Kiitoksia. Tämä on hyvin mielekästä työtä seurata väestön näkemyksiä ja kokemuksia lääkkeistä. Niitä me tästä lääkebarometrissa selvitetään. Ja muita ajankohtaisia teemoja nostetaan aina sinne esille sinne kyselyyn, mistä me kaivataan lisää tietoja nimenomaan sitä väestön näkökulmaa. Meillehän tää lääkebarometri tarjoaa arvokasta tietoa siitä, mitä suomalaiset ajattelee niistä lääkkeistä. Kaikesta muusta ajankohtaisesta esillä olleesta lääkkeeseen liittyvästä ajatuksesta me ei muualta oikein saada sitä väestön näkökulmaa kuin tästä. Esimerkiksi nyt on selvitetty lääkkeiden hävittämiseen ja ympäristövaikutuksiin liittyviä asioita, minkälaisia ajatuksia ihmisille niistä on. Samoin vaikka, että minkälaisia ongelmia ihmiset kokevat lääkkeiden kanssa. 

Tiina. Miten tämä toteutetaan? Ihan käytännössä. 

Johanna. Kuten sanoinkin, niin joka toinen vuosi me aina toteutetaan tämä lääkebarometri, ja me lähetetään kysely noin 2 000 suomalaiselle. Siihen vastaa 18– 79 vuotiaat semmoisen ulkoisen toteuttajan nettipaneelin kuuluvat ihmiset. Tää sisältö, mikä me laaditaan tähän kyselyyn, niin sitä on laatimassa paitsi Fimean asiantuntijat, niin myös muut sidosryhmät ja sieltä ne lääkealan asiantuntijat. 

Me halutaan myös tarjota mahdollisuus niille lääkkeiden käyttäjille osallistua tämän sisällön laadintaan. Me aina tuossa toteutusvuoden tammikuulla yleensä annetaan mahdollisuus sitten kommentoida tulevaa sisältöä, ja siitä me tiedotetaan Fimean verkkosivuilla. Mutta ajankohtaisia asioita ja niitä kannattaa aina meille ehdottaakin, jos semmoisia näkee. 

Kysymykset, mitkä sitten tulee sisällytetyksi lääkebarometriin, niin ne on teemakohtaisia, ja tietyt kysymykset toistuu säännöllisin väliajoin. Tää takaa meille sitten sen, että me pystytään semmoista trenditietoa myöskin sitten keräämään, että miten ihmisten mielipiteet asioista ovat muuttuneet. Ja ne sidosryhmät, joiden kanssa tehdään yhteistyötä, vaihtelee joka vuosi. Esimerkiksi tässä tuoreimmassa lääkebarometrissa tehtiin yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston sekä Suomen ympäristökeskus Sykkeen kanssa. 

Tiina. Tänä vuonna tai tässä lääkebarometri 2025 tutkimuksessa oli painopisteenä erityisesti itsehoitolääkkeet. Miksi ne valittiin nyt tällä kertaa? 

Johanna. Niin kuin varmasti moni on huomannutkin, niin itsehoitolääkkeet ovat olleet viime vuodet hyvin aktiivisen keskustelun kohteena. On pohdittu varsinkin sitä, mistä itsehoitolääkkeitä olisi hyvä hankkia. Tulisiko ne jatkossa hankkia apteekista vai olisiko osa itsehoitolääkkeistä jopa siellä päivittäistavarakauppojen valikoimassa.  

Julkisuudessa on pohdittu myös laajemmin apteekin itsehoidon roolia osana tätä koko meidän sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Nimenomaan tän itsehoitolääkityksen ympärillä käytävän keskustelun tueksi me haluttiin sitten selvittää, mitä mieltä ne tavalliset itsehoitolääkkeitä käyttävät ihmiset on niistä itsehoitolääkkeistä ja niiden hankkimiseen liittyvistä asioista muun muassa. Tämä on oikeastaan se syy, miksi me haluttiin nimenomaan nyt ja juuri tässä hetkessä keskittyä itsehoitolääkkeisiin. 

Näiden tulosten avulla, joihin mennään kohta sitten tarkemmin, niin me pystytään tuomaan mukaan tähän julkiseen keskusteluun sitten myöskin se väestön ääni, ja saamaan semmoista tietoa, mitä me ei muualta pystyttäis saamaan. Kuten se, että minkä verran niitä itsehoitolääkkeitä käytetään, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on itsehoitolääkkeistä, ja mistä he haluaisi niitä hankkia elikkä niitä ostopaikkoja selvitettiin, mutta myöskin sitten minkälaisia kokemuksia ihmisillä on vaikka itsehoitolääkeneuvonnasta ja minkä verran ne sitä neuvontaa tarvitsee nää ihmiset. Tällä tavalla me tavallaan päästään kiinni siihen juureen. Elikkä tulokset kertoo siitä, mitä itsehoitolääkkeisiin liittyviä asioita tässä yhteiskunnassa tulisi kenties kehittää lähivuosina. 

Tiina. Jos nyt summaa vielä yhteen eli tässä on itse asiassa aika tämmöistä ainutkertaista tutkimustietoa, mitä nyt Fimea tässä kerää tän tutkimuksen kautta, mitä ei muualta saada. 

Johanna. Juurikin näin. Ja tälle on selkeä tarve tällä hetkellä, että tätä ei muut ole tällä hetkellä tuottamassa, ja niinku on tärkeätä, että kaikki näkökulmat otetaan keskusteluissa huomioon. 

Tiina. No jos nyt mennään sitten ihan tähän tutkimukselliseen sisältöön, tuoreimman tutkimuksen tuloksiin, nostetaan esiin muutama keskeinen tulos. Sen lääkebarometrin mukaan esimerkiksi hieman yli puolet ei ole huolissaan itsehoitolääkkeiden haittavaikutuksista. Lisäksi edelliseen tutkimukseen verrattuna niiden vastaajien osuus, jotka pitävät itsehoitolääkkeitä täysin vaarattomina riippumatta siitä, miten niitä käytetään, niin se määrä on kaksinkertaistunut. Kerrotko näistä tuloksista hieman tarkemmin, ja miten niin kuin tutkijana analysoit tätä, näitä tuloksia? 

Johanna. Joo nostit esille hyvin, hyvin mielenkiintoisia tuloksia, jotka on saanut meidät pohtimaan paljon asioita. Niiden vastaajien osuus, jotka eivät ole huolissaan itsehoitolääkkeiden haittavaikutuksista on selkeässä kasvussa, niinku totesitkin. Peräti 57 prosenttia ei ole huolissaan haitoista tässä viimeisimmässä kyselyssä. Mutta tässä ehkä nostaisin samalla esiin myös sen, että tismalleen sama prosenttiosuus eli 57 prosenttia vastaajista pitää itsehoitolääkkeitä tehokkaina. 

Ihmiset siis tavallaan saavat apua paljon itsehoitolääkkeestä niihin oireisiinsa ja vaivoihinsa, mutta samaan aikaan he eivät kanna huolta niiden haitoista. Tämä saa kyllä pohtimaan tätä itsehoitolääkkeiden käyttöä tällä hetkellä. 

Mitä sitten tulee siihen toiseen asiaan elikkä yhä suurempi osuus suomalaisista myös näkee itsehoitolääkkeet vaarattomana riippumatta siitä, että tuota miten he niitä käyttävät. Ja se kyllä saa näin lääkealan asiantuntijana pohtimaan, että mikä tämän käsityksen ja näkemyksen taustalla mahtaa olla, että miksi me ollaan menossa tämmöiseen suuntaan. Tässä tuoreessa kyselyssä tosiaan noin joka kymmenes näkee itsehoitolääkkeet täysin vaarattomina, ja tämä on sen verran iso osuus kuitenkin koko väestöstä, että sitä on syytä pohtia, sillä itsehoitolääkkeisiin liittyy aina niitä vaaranpaikkoja, kun niitä käytetään. Ei pelkästään silloin, kun niissä lääkettä käytetään väärin, vaan myös oikein käytettynä lääkkeeseen liittyy aina tiettyjä vaaroja, jotka on otettava huomioon siinä käytössä. 

Tiina. Jos mennään toiseen niin kuin näkökulmaan tässä tutkimuksen tuloksista eli lääkebarometrin mukaan noin puolet kyselyyn vastanneista ei koe ammattilaisen suositusta itsehoitolääkkeen käyttöön välttämättömänä ja ostaisi itsehoitolääkkeensä mieluummin ilman neuvontaa. Eikö näin ollut? 

Johanna. Kyllä vain. Juuri näin. 

Tiina. Joo. 

Johanna. Tämä olikin sitten sellainen tulos, mitä myöskin jouduimme aika paljon pohtimaan, että mitä tämä mahtaa kertoa meille tämä tulos. Ihmiset tosiaan luottaa siihen omaan osaamiseen, eli he tuntuvat tietävän, mitä tarvitsevat myös sieltä apteekin hyllystä. Sen takia eivät sitten sitä neuvontaa kenties ole vailla. 

Ehkä siellä taustalla saattaa olla jotain aikaisempia kokemuksia, mikä lääke on auttanut tai kenties neuvoja lääkkeen valintaan on kysytty trendikkäästi tekoälyltä, ja tullaan sitten hakemaan sen perusteella sieltä suoraa lääkettä eikä kaivata sitä neuvontaa. 

Tulosten julkistamisen yhteydessä olen saanut apteekeistakin yhteydenottoja siitä, että sillä suoraan hyllylle lääkettä valitsemaan mennyt asiakas poimii tarvitsevansa lääkkeen. Mutta sitten kun sitä asiakasta jututtaa tarkemmin, niin sieltä saattaa tulla esille se, että ei ole kenties valittukaan oikeata lääkettä oireissa oikeaan vaivaan, elikkä se lääkevalinta on loppujen lopuksi ollut väärä, vaikka asiakas on tiennyt. Tai ehkä se on ollut oikeansuuntainen, mutta asiakkaalle olisi kenties parempia ja turvallisempia vaihtoehtoja tarjolla. Sen takia asiakkaan on aina hyvä muistaa, että siellä apteekissa on se asiantuntija, joka on koulutettu ja aina se luotettava lääketiedon lähde, ja siellä sitä varten, että heiltä voi kysyä. Ja aina kannattaa varmistaa, vaikka ajattelisikin, että tämän minä tarvitsen tän lääkkeen, niin sen sopivuus sitten sieltä apteekista. 

Tiina. No jos nyt mietitään tuota sitä asenteiden muuttumista, mistä tuossa hetki sitten puhuttiin, mitä tulee siihen itsehoitolääkkeiden vaarattomuuteen ja haittavaikutuksiin suhtautumiseen, niin millainen yhteys näillä on tähän sitten taas tähän halukkuuteen, ottaa vastaan ammattilaisen neuvontaan, ja pitääkö tästä olla huolissaan esimerkiksi niin kun lääketurvallisuuden näkökulmasta tai lääkitysturvallisuuden näkökulmasta? 

Johanna. Joo tosiaan asenteet itsehoitolääkkeitä kohtaan näyttää olevan muuttumassa tässä pikku hiljaa. Ehkä näistä tuloksista voi tulkita sen, että ihmiset eivät ehkä enää hahmota yhtä hyvin kuin aikaisemmin itsehoitolääkkeiden riskejä, kuten vaikka niitä yhteisvaikutuksia muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. 

Pohdin myös sitä maksimiannostusta, joka niin kuin liittyy siihen vaarattomuusajatukseen, elikkä tuota lääkkeilläkin on maksimiannos, mikä on niin kuin se siedettävä määrä kullekin ihmiselle sitä lääkeainetta vuorokaudessa, ja silloin kun sitten ylitetään näitä maksimiannoksia, niin sitten päästään sinne vakavien haittojen puolelle.

Lääkitysturvallisuuteen liittyvät asiat, se on todella tärkeä asia, ja sen takia niin kun pitäisi ehkä paremmin saada tietoisuuteen nämä itsehoitolääkkeisiin liittyvät riskit, jotta ymmärretään myöskin niiden mahdolliset vakavat haitat. Aina niitä ei pysty itse arvioimaan eikä pysty välttämättä se tekoälykään arvioimaan tämmöisiä riskejä, niin sen takia siinä apteekkiin suosittelen aina sitten kääntymään, ja ehkä karistamaan niitä omia asenteita välillä pois ja varmistamaan myöskin oman tiedon luotettavuuden. 

Tiina. Edellisen lääkebarometrin tuloksiin verrattuna halukkuus ostaa lääkkeitä verkkopalvelusta on vähentynyt. Lisäksi kolme neljäsosaa asiakkaista asioista mieluummin paikan päällä apteekissa kuin tilaisi lääkkeensä verkkoapteekista. Tämä on selkeästi suurempi osuus kun aiemmin, ja itse asiassa ainakin itseäni, niin jopa hieman yllättävä muutos just tässä niin kun ajan hetkessä. Mistä tämä kertoo?

Johanna. Tämä tulos yllätti myös meidät, ja tuota pohdittiin, että mistähän tämä moinen muutos mahtaakaan johtua. Tässä nykyisessä verkkokauppamaailmassa olisi voinut kuvitella, että myös lääkkeitä halutaan paljon verkosta ostaa. 

Ehkä se korona-aika opetti meidät ensin tänne apteekkien verkkoasiointiin. Silloin opittiin asioimaan verkossa, mutta tässä tapauksessa se ei näköjään tullut jäädäkseen tänne lääkemaailmaan. Ehkä se lääkkeiden kohdalla se verkossa asiointi on hieman monimutkaisempi yhtälö kuin monien muiden kulutushyödykkeiden osalta. Ehkä tärkeimpänä se, että sitä kun verkosta ostaa lääkkeen, niin sitä saattaa joutua odottamaan, tai sitten sen voi kenties hakee jostain apteekin noutolokerosta. Mutta ehkä se toi odotusaika on yksi tekijä. 

Meillähän on myös hyvin kattava apteekkiverkosto. Se takaa tavallaan väestölle sen, että suomalaisilla on fyysinen apteekki varsin helposti saavutettavissa. Ja usein ne apteekit sitten osuu sinne arjen asioiden hoitamisen varrelle, niin se helpottaa sitä pistäytymistä siellä apteekissa hoitamassa ne lääkeasiat paikan päällä. 

Meillähän on tästä uudesta lääkebarometrista myös tuloksia tästä asiasta, elikkä tuota mitä mieltä ihmiset on ollut apteekkien sijainnista. Tulosten perusteella peräti 92 prosenttia suomalaisista kokee, että apteekit on riittävän lähellä, jotta saa hankittua lääkkeensä vaivattomasti. 

Jos vielä hetken jatkan siitä kivijalka-apteekkiasiasta, että miksi siellä halutaan nykyisin asioida enemmän, niin ehkä ne lääkkeet ja sairauksien hoito on sellaisia asioita, joista monella on mielen päällä kysymyksiä, jotka on hyvä sitten matalalla kynnyksellä ja sitten siellä apteekissa jo saada varmistus omalle lääkehoidolleen. 

Jälleen täältä meidän uudesta lääkebarometrista nostan tuloksen tämänkin osalta. Suomalaisista nimittäin peräti 83 prosenttia haluaa, että heillä on tarvittaessa saatavilla farmasian ammattilaisen neuvontaa. Mä uskoisinkin, että juuri ammattilaisten neuvojen saaminen kivijalka-apteekista saa ihmiset asioimaan sitten siellä fyysisesti siellä apteekissa nykyään. Toki sieltä verkkoapteekistakin sitä neuvontaa ilman muuta aina saa tarvittaessa, esimerkiksi vaikka puhelimitse. Ehkä se ei sitten ole se meille suomalaisille se luontevin tapa kuitenkaan sen neuvonnan suhteen, että näyttäisi ainakin siltä, että tykätään käydä myös sillä kivijalka-apteekissa. 

Tiina. Kiitos Johanna tässä vaiheessa. Otetaan keskusteluun mukaan myös Fimean ylijohtaja Eija Pelkonen. Tervetuloa Eija mukaan. 

Eija. Kiitos kiitos. 

Tiina. Oot ollut tässä mukana. Olet kuunnellut ja toki aiemminkin tutustunut näihin tuoreimman lääkebarometrin tuloksiin. Millaisia ajatuksia erityisesti nyt nämä Johannan kanssa edellä käsitellyt, framille nostetut tulokset lääketurvallisuusviranomaisen näkökulmasta herättää?

Eija. Täytyy sanoa, että ei kai voi lääketurvallisuusviranomainen olla muuta kuin huolissaan. Eli tässä on ihan selkeä muutos tapahtunut, ja tosiaan se huoli siitä. Totta kai täytyy katsoa myös peiliin, ollaanko me jotenkin lääkeviranomaisina huonosti osattu jakaa tietoa ja saada siitä ymmärrystä, että mitä nämä itsehoitolääkkeet on. 

Ja kuten tuossa sanottiin, että tuota Suomessa käytetään hyvin paljon itsehoitolääkkeitä.  Me ollaan Islannin kanssa kärkisijoilla tässä, muualla Euroopassa huomattavasti vähemmän, niin mielenkiintoinen on, että mikä on se syy? Mitä yhteiskunnallista ehkä ongelmaa korjataan itsehoitolääkkeen runsaalla käytöllä? Onko meillä jotain semmoisia rakenteellisia ongelmia muun muassa terveydenhoitojärjestelmässä, että niinku haetaan sitä pika-apua sieltä apteekista, ja ehkä unohdetaan sitten se, että ne itsehoitolääkkeet on todellakin, ne on ihan niitä samoja lääkkeitä kun reseptilääkkeet, ja ne on tarkoitettu vain lyhytaikaiseen käyttöön. 

Tää on ehkä se päällimmäinen huoli, mutta tähän liittyy hyvin vahvasti se toinen asia, eli jotenkin on sitten myös hämärtymässä se, että kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Ehkä me myös viranomaisena voidaan miettiä omalta kohdalta, että mehän olemme turvallisuusviranomainen. Me takaamme, että käytettävät lääkkeet ovat turvallisia, mutta ehkä se yhteiskunnalliseen keskusteluun pitää saada paremmin se lauseen loppuosa, että vain oikein käytettynä, oikeille potilaille, oikeaan aikaan. Eli se lääkehoitojen turvallisuus. Se ei tule pelkästään sitten lääketurvallisuudesta eli siitä, että se lääke on laadukas, tehokas. Mutta se tulee myös siitä käytön turvallisuudesta. Sitä ei paranna liiallinen lääkekäyttö, vaan sitä parantaa nimenomaan oikeanlainen lääkekäyttö ja rationaalinen, järkevä lääkekäyttö, johon kuuluu koko lääkitysketju ihan sieltä lääkkeen määräämisestä ihan siihen hetkeen, että kun potilas lähtee sen lääkkeensä kanssa apteekista, on se sitten itsehoitolääke tai tuota reseptilääke, niin hän ymmärtää, miten sitä on hänen tilanteessaan järkevä käyttää.

Ja sitten tosiaan se, että puhutaan myös siitä, että tarvitseeko kaikki neuvontaa? Eikö nää nyt ole asioita, joita jokainen ymmärtää. Mutta lääkeasioissa on ehkä se, kyllä, jos sä haet silloin tällöin sen yksittäisen itsehoitolääkkeen, niin sulla ei ole mitään muuta lääkitystä, niin siinä ei varmaankaan ole riskejä. Se turvallinen lääke tuota toimii siinä niin kuin lyhytaikaisessa käytössä. Mutta heti, jos sinulla on joku muu lääkehoito siellä takana, niin sitten se ei olekaan se enää niin yksinkertaista, ja sen takia tää vaarattomuusharha, että mä en tarvitse tähän neuvontaa. Myös me lääkealan ihmiset kyllä tarvitsemme itsekin sitä neuvontaa silloin, kun me menemme niitten lääkekokonaisuuksiemme kanssa sinne apteekkiin hakemaan ja ostamaan. Nämä ei ole itsestään selviä asioita. 

Tiina. Ei varmasti joo. Nostit Eija tuossa esille sen Islannin ja Suomen, jotka on, mä olen ymmärtänyt, että kärjessä siinä itsehoitolääkkeiden käytön määrässä eurooppalaisessa vertailussa. Ja viittasit tähän, että tavallaan rakenteisiin. Ja mikä sen niin kun aiheuttaa. Onko meillä siitä tietoa? Onko sitä selvitetty jotenkin, että mikä tässä on taustalla tai onko jotain arveluja esimerkiksi tutkijapiireissä, että mistä tämä johtuu? 

Eija. Mielellään Johanna, jos tuota osaat tätä avata, koska tätä minä olen nyt pohtinut tämän tuloksen jälkeen. 

Tiina. Vai onko tämä kenties asia, jota pitäisi ehkä tutkia? 

Johanna. No ehkä pitäisi vielä tarkemminkin tutkia, mutta ehkä siitä suuruusluokasta voisin sanoa, että suomalaisista tätä tutkimusta edeltäneen viikon aikana 44 prosenttia oli käyttänyt jotain itsehoitolääkettä. Ja jos jäätte hetkeksi pohtimaan sitä lukua, niin se on todella iso luku. Toki tää tutkimus tehtiin syksyllä, jolloin varmasti oli jo flunssakautta päällä, niin siellä näkyy se flunssalääkkeiden tarve. 

Mutta miksi sitten Suomi ja Islanti on kärjessä? Mä uskoisin, että niin kun syitä siihen on tämä meidän kattava apteekkiverkosto, eli niitä on hyvin helposti saatavilla. Ja sitten meidän suomalainen hyvin kattava itsehoitolääkevalikoima. Elikkä siellä on vaihtoehtoja monenlaisen vaivan ja oireen hoitoon, niin tästä varmaan nyt ensimmäiset ja päällimmäiset arvelut siitä, että miksi itsehoitolääkkeitä käytetään paljon. 

Tiina. Suoraviivaisesti jos tota ajattelee, niin sehän periaatteessa, voi niinku ajatella, että sehän on hyvä, että meillä on saavutettavuus hyvä. Meillä on valikoima hyvä, mutta sitten ehkä tietysti tässä voi vetää tämmöisen nopean, ihan ilman mitään tutkijalasejakin, niin kun sen negatiivisen yhteyden tähän tulokseen, että se ajatus siitä, että ne ei ole haitallisia tai niitä voi huoletta käyttää, niin siinä on ehkä semmoinen ristiriita, joka vähän mietityttää. 

Eija. Nimenomaan tämä summakehitys tässä, mikä on nyt nähtävissä, niin sehän on se meidän huoli. Mitä muutosta yhteiskunnassa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa on tapahtunut, että tämän tyyppinen ajattelu on lisääntynyt. Se on minun mielestä ihan ihan tärkeä miettiä. Mutta sitten se, mikä siellä kuitenkin antaa näin lääketurvallisuusviranomaiselle toivoa ja mikä on oikeasti niin, eli se luotto apteekkeihin ja halukkuus asioida apteekeissa, niin sehän on valtavan hyvä asia. Eli kun me tiedämme sen, että meillä on järjestelmä, jossa sitä tietoa on saatavilla. 

Nyt meidän täytyy vaan ehkä vielä paremmin saada, että me aika paljon puhutaan apteekkien lääkeneuvontavelvoitteesta ja velvoite tämän päivän maailmassa on aina vähän semmoinen niinku negatiivinen, kurja asia, tämä on velvoite. Että mieluummin puhuttaisi oikeuksista. Toivoisin, että lääkkeen käyttäjät heräisivät siihen, että minulla on oikeus saada hyvää lääkehoitoa. Minulla on oikeus saada oikeaa tietoa, koska se on minun terveydelle tärkeää. Eli siinä mielessä myös se, että lähdetään hakemaan sitä oikeaa lääkehoitoa, oikeaa tietoa. Meillä on vahva luottamus niin meihin lääkeviranomaisiin Suomessa kuin sitten apteekkijärjestelmäänkin. 

Eli vaan sen tiedon saaminen eteenpäin ja siihen, että ihmiset hoksii, että ei minun kannata googlailla. Minun kannattaa oikeasti kysyä niiltä asiantuntijoilta. Sieltä mä saan sen oikean tiedon. Ja ennen kaikkea myös sen, että aina ei tarvita sitä lääkettä. Voi olla, että sieltä saadaan ohjeet sieltä apteekista myös siihen lääkkeettömään hoitoon. 

Eli myös se yhteiskunnallinen keskustelu, että pitääkö aina olla lääke joka ikiseen asiaan ja ongelmaan. Maailma ei ole koko aikaa auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista. Vaan tosiaankin se, että joskus sen lääkkeetön hoito siihen yksittäisen henkilön tilanteeseen, varsinkin jos siellä on monta muuta lääkitystä, niin voi olla parempi etsiä sitä. 

Tiina. Kyllä. 

Eija. Ja se menee nimenomaan siihen, että oikea lääke oikeaan hetkeen oikealle potilaalle oikein käytettynä. 

Tiina. Kyllä. Jos katsotaan tätä lääkebarometrin tuloksia, sillä näkökulmalla, että mitä nyt pitäisi ottaa huomioon lääkehuollon kehitystä silmällä pitäen. Esimerkiksi Johannalta erityisesti kysyn, että onko jotain nyt toteutetussa lääkebarometrissa sellaista mitä nyt pitäisi ehkä kenties sitten selvittää uudelleen? Toistaa samat, koska nyt kuitenkin tämä on tehty ennen muutoksia edellinen lääkebarometri. Seuraavan ajankohdalla meillä on sitten jo tapahtunut isojakin muutoksia tässä itsehoitolääkkeiden myyntikanavissa, niin onko teillä jo suunnitelmia? Tai miten näitä seurataan, esimerkiksi vaikka tätä asenneilmapiiriä?

Johanna. Joo, kyllä meillä on jo suunnitelmia. Tosiaan tuossa vuoden 2027 alussa ruvetaan suunnittelemaan sitten seuraavaa lääkebarometria. 

Sitten ehkä mietin myös niitä uusia teemoja, mitä kannattaa lääkebarometriin sisällyttää. Kyllä mä näistä ehkä poimisin yhtenä ajatuksena mukaan sen, että apteekkien asiantuntemus on tosi tärkeä osa tätä meidän sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. 

Meidän tulokset osoittaa tälläkin hetkellä sen, että ihmiset haluaa saada sitä neuvontaa ja apteekit lähes poikkeuksetta ovat sitä pystyneet apteekissa asioiville asiakkaille tarjoamaan. Peräti 98 prosenttia meidän vastaajista totesi, että on saanut neuvontaa viimeisimmällä apteekkikäynnillä, joten on tosi selkeätä, että apteekkien neuvontatehtävä on hyvin kallisarvoinen meidän yhteiskunnalle. 

Ehkä semmoisia asioita mitä toivoisin seuraavassa selvitettävän. Yksi teema sinne ehkä voisi olla apteekkien roolin kasvattaminen, ja kenties vaikka apteekkipalveluiden kehittäminen sellaisten asiakkaalle tärkeitten palveluiden kehittäminen. Minkälaisia on ne väestön tarpeet ja odotukset tulevaisuuden apteekkipalveluille. Niin tämmöisiä teemoja esimerkiksi voisi sisällyttää mukaan. 

Mutta toki huomioiden se, että jos meillä tapahtuu tässä itsehoitolääkärintamalla nyt kehitystä siihen suuntaan, että meillä jotain lääkkeitä on päivittäistavarakaupasta saatavilla jatkossa, niin sitä kehitystä halutaan myöskin seurata, että miten tämä asia sitten onnistuu ja minkälaisia ajatuksia sitten niillä lääkkeiden ostajilla on asioista. 

Tiina. Miten Eija, onko tälleen lääkeviranomaisen näkökulmasta sinulla sanoa tässä jotakin erityistoiveita, mitä lääkebarometrin pitäisi erityisesti seurata tai mitä ylipäänsä meidän pitäisi ehkä ottaa siitä lääkebarometrin tuloksista nyt niin kun korvan taakse yhteiskunnan ja kansanterveyden näkökulmasta. 

Eija. No jos ajatellaan, että mikä on yhteiskunnan näkökulma ja kansanterveyden näkökulma, niin kyllähän se on nimenomaan lääkehoitojen toteutuminen sen lääkkeen käyttäjän edun mukaisesti. Eli sen tuota, sanotaan nyt tämän muutoksen seuranta, että ollaanko menossa edelleen väärään suuntaan, vai saadaanko me käännettyä tämä suunta nimenomaan siihen, sanotaan, että se vanha rationaalisen lääkehoidon toteutuminen. Ehkä meidän pitää sanottaa se uudestaan, että ymmärretään, mitä sillä haetaan nyt tämän päivän yhteiskunnassa. 

Emmehän me tietenkään hae sitä, että on mahdollisimman hankala hankkia lääkkeitä, että tehdä se mahdollisimman vaikeaksi. Ei niin, vaan nimenomaan se, että siihen lääkkeeseen liittyy aina se lääkkeen oikea käyttö. Eli siinä mielessä tämä muutos, joka on meneillään, niin sen seuranta ja siihen nopeasti reagoiminen. 

Ja kyllä mä niin kun mietin tätä suomalaista apteekkijärjestelmää ja sitä luottamusta mikä sillä on, ja sitä osaamista mikä siellä on. Se täytyy saada. Ja niin kun edelleen, että suomalaiset ajattelemaan, että minulla on ihan oikeasti oikeus saada kunnollista lääkehoitoa, ja minun täytyy ymmärtää nämä asiat. Ja tämän tiedon oikean tiedon kilpailukyky, sen netistäkin paljon löytyvän huuhaa tiedon rinnalla, niin siihen meidän pitää kiinnittää. Että ihmiset ymmärtää. Uskon, että suomalaisen koulutusjärjestelmän läpikäyneet fiksut ihmiset, niin ei ne halua tehdä tyhmiä valintoja. Ne haluaa tehdä fiksuja valintoja, mutta siihen tarvitaan meidän kaikkien panosta ja nimenomaan sitä tiedon lisäämistä. 

Tiina. Tämän paremmin tätä varmaan ei voisi kiteyttää tätä keskustelua. Kiitos tosi paljon Johanna ja Eija erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. 

Eija. Kiitos. 

Johanna. Kiitos. 

Tiina. Voit lukea tarkemmin lääkebarometrin tuloksista Sic lehdestä osoitteesta sic.fimea.fi. Samalla voit kuunnella myös muut aiemmin julkaistut Sic puheenvuoro -podcastit.