Fimea vastaanotti 346 eläinten lääkitsemistä koskevaa haittavaikutusilmoitusta vuonna 2020. Eniten ilmoituksia saatiin epäillyistä rokotteiden haittavaikutuksista, loislääkkeistä ja hermostoon vaikuttavista lääkkeistä. Suurin osa ilmoituksista liittyi pieneläinten lääkintään.
Fimea vastaanotti 346 eläinten lääkitsemistä koskevaa haittavaikutusilmoitusta vuonna 2020 (kuvio 1). Eniten ilmoituksia (57 %) saatiin epäillyistä rokotteiden haittavaikutuksista. Toiseksi eniten (22 %) ilmoituksia saatiin loislääkkeistä ja kolmanneksi eniten (6 %) hermostoon vaikuttavista lääkkeistä (kuvio 2). Ilmoituksista yksi liittyi eläinlääkkeen ihmiselle aiheuttamaan haittaan. Lääkkeen tehon puutetta epäiltiin 11 ilmoituksessa ja riittämätöntä maidon varoaikaa yhdessä ilmoituksessa. Kuten aiempinakin vuosina, suurin osa ilmoituksista liittyi pieneläinten lääkintään: 241 ilmoitusta koski koiria ja 34 kissoja. Hevoseläimiä koskevia ilmoituksia oli 25, kaneja 30, nautoja seitsemän, sikoja viisi, siipikarjaa kaksi ja lampaita yksi ilmoitus. Haittavaikutuksista 62 % luokiteltiin vakaviksi (kuvio 3). Suurin osa (61 %) ilmoituksista tuli entiseen tapaan eläinlääkäreiltä ja loput myyntiluvan haltijoilta (34 %) sekä eläinten omistajilta ja apteekeista.
Koirien rokotehaitat
Rokottamisen jälkeisiä haittoja raportoitiin koirilla 141 kappaletta. Yleisin haittavaikutus rokottamisen jälkeen oli yliherkkyysreaktio. Oireina havaittiin muun muassa oksentelu, pään alueen turvotus, väsymys, kutina, vaaleat limakalvot ja voimattomuus. Rokotuksen jälkeisinä haittoina raportoitiin myös esimerkiksi vaskuliittia ja injektiokohdan patteja.
Rokottamista seuranneista neurologisista oireista raportoitiin viidellä koiralla. Kahdessa tapauksessa kyse oli kahdesta saman pentueen koirasta ja taustalla on voinut olla geneettinen alttius tai sairaus. Yhdellä koiralla epäiltiin rokottamisen laukaisemaa enkefaliittia ja yhdellä todettiin meningiitti-arteriitti. Kahdella saman pentueen koiralla ilmeni niveloireita rokottamisen jälkeen.
Sieraimeen annosteltavan Bordetella bronchiseptica- ja parainfluenssarokotteen ja suun kautta annettavan Bordetella bronchiseptica -rokotteen annon jälkeen raportoitiin reverse sneezing oireita sekä yskää.
Kissojen rokotehaitat
Rokottamisen jälkeisistä haitoista kissoilla ilmoitettiin kahdeksan kertaa. Neljässä tapauksessa kissoilla havaittiin yliherkkyysreaktioihin viittaavia oireita ja yhdessä tapauksista reaktio johti kuolemaan. Tässä tapauksessa rokotuksen ja kuoleman välinen syysuhde arvioitiin mahdolliseksi. Kahdelle kissalle injektiokohtaan muodostui patti. Tämä on tyypillinen rokottamisen jälkeinen haittavaikutus.
Rokotehaitat muilla eläinlajeilla
Rokottamisen jälkeisistä haitoista raportoitiin hevosilla 13 kertaa. Tyypillisinä oireina havaittiin kuumetta, rokotuskohdan kipua ja jäykkyyttä, yleistä jäykkyyttä sekä injektiokohdan turvotusta. Nämä oireet ovat tyypillisiä rokotteiden haittavaikutuksia hevosilla.
Rokottamisen jälkeisistä haittavaikutuksista sioilla raportoitiin kolme kertaa. Yhdessä tapauksista sirkovirusrokotteella rokotetuilla porsailla ilmeni ripulia ja syömättömyyttä ja osa porsaista kuoli. Syy-yhteys rokotteeseen jäi niukkojen tietojen vuoksi luokittelemattomaksi. Toisessa tapauksessa 20 emakkoa rokotettiin sikaruusu-parvorokotteella. Neljälle emakolle tuli kuumetta ja yksi niistä halvaantui ja jouduttiin lopettamaan. Kuume on odotettu rokottamisen jälkeinen reaktio, mutta rokotteen yhteys halvaantumiseen jäi avoimeksi. Kolmannen raportin mukaan kolme sikaa kuoli äkillisesti viikko sen jälkeen, kun ne oli rokotettu aktinobasilloosirokotteella. Patologisessa tutkimuksessa porsailla todettiin Actinobacillus pleuropneumoniaen aiheuttama tauti. Tehon puute arvioitiin mahdolliseksi. On myös mahdollista, että rokote ei ole ehtinyt antaa riittävää suojaa; immuniteetti kehittyy eläimelle yleensä vasta noin kahden viikon kuluessa rokottamisesta.
Yhdessä siipikarjaa koskevassa ilmoituksessa 3 600 lintua rokotettiin kokkidirokotteella yhdeksän päivän ikäisenä. Neljä kuukautta myöhemmin parven kuolleisuus nousi selvästi ja ruumiinavauksessa todettiin nekrotisoiva enteriitti sekä kokkideja. Tehon puutteen syysuhde jäi epäselväksi. Mahdollisina syinä pidettiin rokotteen huonoa jakautumista juomaveteen ja sitä, että linnut eivät juoneet kaikkea vettä, johon rokote oli sekoitettu.
Toisessa siipikarjatapauksessa linnut oli rokotettu toisessa maassa E. coli -bakteeria, kokkidioosia ja Marekin tautia vastaan. Suomeen tuonnin jälkeen, viisi päivää rokotuksesta, osa linnuista sairastui eivätkä ne pystyneet liikkumaan kunnolla tai syömään ja juomaan. Sairastuneet linnut lopetettiin. Ruumiinavauksissa ei pystytty löytämään selkeää syytä sairastumiseen. Syysuhde jäi kaikkien valmisteiden osalta luokittelemattomaksi.
Nautoja koskevia ilmoituksia vastaanotettiin yksi. Kaksi päivää BRS-virusta ja parainfluenssavirusta sisältävän rokotteen annon jälkeen vasikalla havaittiin vaikeutunut hengitys ja korostuneet hengitysäänet. Vasikka toipui hoidon jälkeen nopeasti.
Kanien rokottamiseen liittyvistä haitoista raportoitiin 30 kertaa. Näistä 27 koski kanien verenvuotokuumetauti-myksomatoosirokotetta. Kolme ilmoitusta koski verenvuotokuumetautirokotetta. Kaniinien myksomatoosia todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2020 ja verenvuotokuumetauti-myksomatoosi-yhdistelmärokote otettiin Suomessa ensimmäistä kertaa käyttöön. Yhdistelmärokotusta seuranneissa haittavaikutusilmoituksissa kaneilla raportoitiin pääosin myksomatoosille tyypillisiä pään seudun oireita kuten silmävuotoa, silmäluomien turvotusta ja rupisia patteja. Oireet ilmenivät noin 1–2 viikon kuluttua rokottamisesta ja ne saattoivat olla rokotteen aiheuttamia haittavaikutuksia tai seuraus rokotusajankohtana saadusta tartunnasta, jolloin rokotesuoja ei ollut vielä ehtinyt kehittyä.
Loislääkkeitä koskevat haitat
Loislääkkeitä koskevia ilmoituksia vastaanotettiin toiseksi eniten, 77 kappaletta. Näistä vakaviksi luokiteltiin 39. Ilmoituksista 59 koski koiria ja loput kissoja, hevosia, sikoja ja lampaita.
Suurimmassa osassa ilmoituksista epäilty lääke oli edellisvuosien tapaan koirien ulkoloisten häätöön tai tartunnan ennaltaehkäisyyn tarkoitettu valmiste. Koirilla raportoituja oireita olivat muun muassa kouristelu, halvausoireet, hoipertelu, voimattomuus ja paikallisreaktiot iholla.
Kissoilla loislääkkeiden aiheuttamista epäillyistä haitoista raportoitiin 14 kertaa. Kissoilla haittoina kuvattiin neurologisia oireita, paikallisia antokohdan reaktioita ja kuolaamista.
Yhdessä tapauksessa kissalle oli annosteltu koiralle tarkoitettua imidaklopridiä ja permetriiniä sisältävää paikallisvaleluliuosta. Kissa sai vakavia neurologisia oireita ja päädyttiin lopettamaan. Permetriini on myrkyllistä kissoille ja oireet sopivat permetriinimyrkytykseen. Eläinten omistajia on tärkeä ohjeistaa permetriinivalmisteiden oston yhteydessä, että niitä ei tule käyttää kissoilla eikä kissojen tule päästä kontaktiin valmisteella hoidettujen koirien kanssa.
Yhdessä tapauksessa sata lammasta lääkittiin deltametriiniä sisältävällä valeluliuoksella. Yksi lampaista sai seuraavana päivänä neurologisia oireita (vapina, ataksia) ja liikkuminen vaikeutui. Lammas lopetettiin oireiden vuoksi. Syysuhde lääkitykseen arvioitiin mahdolliseksi.
Hermostoon sekä tuki- ja liikuntaelimistöön vaikuttavat lääkkeet
Hermostoon vaikuttavista lääkkeistä vastaanotettiin 19 ilmoitusta. Ilmoituksista kahdeksan koski koiria, neljä kissoja, kolme hevosia, kolme nautoja ja yksi kania.
Kahdessa tapauksessa koira sai sydänpysähdyksen yhdistelmäanestesian loppupuolella annetun tulehduskipulääkeinjektion (toisessa tapauksessa karprofeeni, toisessa meloksikaami) aikana tai sen jälkeen. Toisessa tapauksessa koiraa ei saatu elvytettyä ja se kuoli. Tapauksissa, joissa käytetään useita lääkevalmisteita, kuten anestesiassa, on yksittäisen lääkkeen syysuhteen arvioiminen vaikeaa.
Fenobarbitaalilääkitykseen liittyen koirilla raportoitiin pansytopeniaa kohonneita maksa-arvoja ja ataksiaa.
Kahdella kissalla todettiin medetomidiinia ja butorfanolia sisältävän esilääkityksen jälkeen keuhkoödeemaa (keuhkopöhö eli nesteen kerääntyminen keuhkoihin). Keuhkoödeema on tunnettu medetomidiinin haittavaikutus.
Hevosilla raportoiduista haitoista yhdessä hevonen abortoi neljä päivää sen jälkeen, kun se oli rauhoitettu raspaukseen detomidiinilla. Abortoinnin syytä ei tarkemmin selvitetty ja syysuhde jäi avoimeksi.
Tuki- ja liikuntaelimistön lääkkeiden haitoista raportoitiin 19 kertaa. Ilmoituksista 14 koski koiria, kolme hevosia, yksi nautaa ja yksi kissaa. Yleisimpiä koirilla ja kissoilla olivat ruoansulatuskanavan oireet ja yliherkkyysreaktiot. Kolmella koiralla raportoitiin karprofeeni-injektion yhteydessä bradykardiaa. Näistä tapauksista kahdessa koira oli saanut myös anestesiaan käytettäviä lääkkeitä. Yhdellä koiralla raportoitiin firokoksibihoidon jälkeen akuutti munuaisten vajaatoiminta. Hevosilla raportoitiin kahdesti klodronihappoa sisältävän valmisteen annon jälkeisestä anoreksiasta ja kohonneesta seerumin kreatiniiiniarvoista. Munuaisten vajaatoiminta on klodronihapon tunnettu harvinainen haittavaikutus.
Epäilyt tehon puutteesta
Annetun lääkevalmisteen tehon puutetta epäiltiin 11 ilmoituksessa. Kolme tapausta koski fiproniiliä tai fiproniiliä ja S-metopreeniä sisältävää valmistetta. Puutiaisia karkottavien valmisteiden osalta tulee muistaa, että yksittäisiä puutiaisia saattaa kiinnittyä eläimeen hoidosta huolimatta ilman, että kyseessä on valmisteen tehon puute. Kolme ilmoitusta koski desloreliini-implanttia. Yksittäisiä ilmoituksia saatiin koskien bentsyylipenisilliiniä, meloksikaamia, prokaiinia ja fenobarbitaalia.
Ihmiselle aiheutuneet haitat
Eläinlääkevalmisteen ihmiselle aiheuttamasta haitasta raportoitiin yhden kerran. Eläimen omistaja tunsi polttavaa tunnetta suussaan puoli tuntia sen jälkeen, kun hän oli laittanut koiralleen selamektiiniä sisältävän paikallisvaleluliuoksen. Henkilö ei ollut varma, oliko pessyt käsiään annostelun jälkeen.
Ympäristöön kohdistuneet haitat
Permetriiniä sisältävällä paikallisvaleluliuoksella lääkittyä koiraa oli harjattu ulkona ja karvatuppoja oli lentänyt muurahaispesän päälle. Karvatupon lähellä havaittiin kuolleita muurahaisia. Tupon poistamisen jälkeen kuolleita muurahaisia ei enää näkynyt ja pesä oli elinvoimainen useita vuosia. Ulkoloisia vastaan tarkoitettuja ihon pinnalle annosteltavia valmisteita käytettäessä on hyvä ottaa huomioon, että karvat voivat sisältää lääkeaineita, jotka ovat myrkyllisiä hyönteisille. Hollannissa on julkaistu artikkeli, jonka mukaan kuolleita talitiaisen poikasia löydettiin pesistä, jotka oli tehty osin koirankarvoista. Karvoista löydettiin tutkimuksissa aineita, joita käytetään muun muassa koirien ulkoloislääkkeissä.
Epäily riittämättömästä maidon varoajasta
Lehmää oli lääkitty utaretulehduksen vuoksi bentsyylipenisilliini-injektiolla ja utaretuubeilla. Maidosta löytyi lääkejäämiä seitsemän vuorokautta valmisteyhteenvedon mukaisen varoajan jälkeen. Bentsyylipenisilliini-injektiota oli annettu selvästi valmisteyhteenvedon ohjeannosta suuremmalla annoksella ja ohjeellisen varoajan ylitys oli siten odotettua.
Haittavaikutuksesta ilmoittaminen on tärkeää – ilmoita tiedot mahdollisimman tarkasti
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen on tärkeä osa lääketurvallisuuden seurantaa myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Eläinlääkkeiden käytössä ilmenevien epäiltyjen haittavaikutusten raportointi on pitkälti eläinten omistajien ja eläinlääkäreiden aktiivisuuden varassa. Ohjeet haittavaikutusilmoituksen tekemiseen löytyvät Fimean verkkosivuilta.
Haittavaikutusten ja lääkityksen syysuhteen arvioimiseksi on tärkeää ilmoittaa haittaan liittyvät tiedot mahdollisimman tarkasti.
Joskus haittavaikutusraportin tiedot eivät riitä lääkityksen ja haitan välisen syysuhteen arviointiin. Esimerkiksi kuolemantapauksissa kuoleman syy jää ilman ruumiinavausta usein epäselväksi, eikä syysuhteen arviointi ole mahdollista. Syysuhteen arvioimiseksi on tärkeää ilmoittaa haittaan liittyvät tiedot mahdollisimman tarkasti. Mahdollisen ruumiinavauslausunnon ja esimerkiksi tiedon potilaan toipumisesta voi toimittaa myös jälkikäteen lisätietona tapaukseen.