Hyppää sisältöön

Eläinlääkkeiden haittavaikutukset 2021

Eläinlääkkeet
Julkaistu 27.5.2022

Eläinlääkkeitä koskevissa haittavaikutusilmoitusten profiilissa ei tapahtunut suuria muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Eniten ilmoituksia tehtiin epäillyistä rokotushaitoista, ja suurin osa ilmoituksista liittyi pieneläinlääkintään.

Nuori tyttö pitää sylissään valkoista pientä pupua.
© GettyImages/PeopleImages

Fimea vastaanotti 412 eläinten lääkitsemistä koskevaa haittavaikutusilmoitusta vuonna 2021 (kuva 1). Eniten ilmoituksia (57 %) saatiin epäillyistä rokotteiden haittavaikutuksista. Toiseksi eniten (19 %) ilmoituksia saatiin loislääkkeistä ja kolmanneksi eniten (8 %) hermostoon vaikuttavista lääkkeistä (kuva 2).

Ilmoituksista neljä liittyi eläinlääkkeen ihmiselle aiheuttamaan haittaan. Lääkkeen tehon puutetta epäiltiin 17 ilmoituksessa ja riittämätöntä maidon varoaikaa yhdessä ilmoituksessa.

Kuten aiempinakin vuosina, suurin osa ilmoituksista liittyi pieneläinten lääkintään: 297 ilmoitusta koski koiria ja 38 kissoja (kuva 3). Hevosia koskevia ilmoituksia oli 17, kaneja 38, nautoja yhdeksän, sikoja kuusi ja lampaita yksi ilmoitus.

Haittavaikutuksista 62 % luokiteltiin vakaviksi (kuva 3). Suurin osa (52 %) ilmoituksista tuli entiseen tapaan eläinlääkäreiltä ja loput myyntiluvan haltijoilta (36 %) sekä eläinten omistajilta ja apteekeista.

Koirien rokotehaitat

Rokottamisen jälkeisistä haitoista koirilla raportoitiin 169 kertaa. Yleisin haittavaikutus oli yliherkkyysreaktio, jonka oireina havaittiin muun muassa oksentelua, etenkin pään alueen turvotusta, väsymystä, kutinaa ja vaaleat limakalvot. Muutamia ilmoituksia vastaanotettiin rokottamisen jälkeisestä vaskuliitista ja injektiokohdan pateista tai paiseista.

Kahdella nuorella koiralla epäiltiin ja yhdellä todettiin nelosrokotteella rokottamisen jälkeen hypertrofinen osteodystrofia. Oireina koirilla oli ontumista, putkiluiden arkuutta, nivelkipua, apatiaa ja ruokahaluttomuutta. Hypertrofisen osteodystrofian etiologia on epäselvä, mutta rokotuksia on pidetty mahdollisina sairauden laukaisijoina.

Yhdellä koiralla oli kolme vuotta aiemmin diagnosoitu SLE (systemic lupus erythematosus) nelos- ja raivotautirokotteen antamisen jälkeen. Sairaus oli saatu lääkityksellä hallintaan, mutta tehosterokotuksen jälkeen oireet (kuumeilu, nivel- ja iho-oireet) uusiutuivat. Kirjallisuuden mukaan rokotteen laukaisemat autoimmuunisairaudet voivat olla mahdollisia herkillä yksilöillä.

Parainfluenssavirus- ja Bordetella bronchiseptica-rokotteiden antamisen jälkeen raportoitiin yskää, kakomista ja aivastelua. Kolmessa tapauksessa sieraimeen annettavaksi tarkoitettu rokote oli annettu injektiona ihon alle. Haittavaikutuksena raportoitiin injektiopaikan punoitusta, kuumotusta, kipua ja fibroosia.

Kissojen rokotehaitat

Rokottamisen jälkeisistä haitoista kissoilla ilmoitettiin 13 kertaa. Yleisimmin raportoidut oireet olivat oksentelu, ripuli ja yliherkkyysreaktion oireet. Yhdessä tapauksessa anafylaktinen shokki johti sydänpysähdykseen, mutta kissa saatiin elvytettyä, ja se toipui.   

Sikojen rokotehaitat

Rokottamisen jälkeisistä haittavaikutuksista sioilla raportoitiin kuusi kertaa. Parvo- ja sikaruusurokotteella noin 6 kuukauden iässä rokotettu emakko abortoi pahnueensa puoli vuotta rokottamisen jälkeen. Porsailla todettiin parvovirusvasta-aineita. Samasta ryhmästä oli abortoinut myös toinen ensikko pari päivää aiemmin, mutta sen porsaita ei tutkittu. Tehon puute arvioitiin mahdolliseksi.

Yhdessä tapauksessa raportoitiin 200 influenssavirusrokotteella rokotetusta emakosta kahdeksan kuolleen influenssaan. Valmisteyhteenvedon mukaisesta rokotusohjelmasta oli poikettu, jonka vuoksi tehon puutetta ei voitu arvioida.

Yhdessä tapauksessa Actinobacillus pleuropneumoniae -rokotteella rokotettuja sikoja oli kuollut tilalla, jolla on aiemmin ollut tautia. Valmisteyhteenvedon rokoteohjelmaa ei ollut noudatettu, vaan tehosterokote oli annettu ohjeistettua myöhemmin. Mikäli tautipaine on korkea, ei rokote voi välttämättä suojata kaikkia eläimiä voimakkailta oireilta, ja tehon puute arvioitiin mahdolliseksi.

Yhdessä tapauksista porsaita sairastui kaksi viikkoa sirkovirusrokotteella rokottamisen jälkeen. Oireina oli aivastelua ja kuumetta. Kahdesta lopetetusta porsaassa todettiin Pasteurella multocida -bakteeria ja rokottamisen yhteys oireisiin arvioitiin epätodennäköiseksi.

Rokotehaitat muilla eläinlajeilla

Rokottamisen jälkeisistä haitoista raportoitiin hevosilla seitsemän kertaa. Tyypillisinä oireina havaittiin rokotuskohdan turvotusta ja kipua, jäykkyyttä sekä kuumetta. Yhdessä raportissa kerrottiin influenssa- ja tetanusrokotteella rokotetun tiineen tamman käyttäytyneen oudosti rokotuspäivän iltana ja synnyttäneen kaksi päivää rokotuksen jälkeen, kaksi kuukautta etuajassa. Haitta oli odottamaton eikä mahdollisia muita ennenaikaiseen synnytykseen johtaneita syitä voitu sulkea pois.

Nautojen rokottamiseen liittyvistä haitoista raportoitiin kaksi kertaa. RS- ja parainfluenssavirusrokotteella rokotetuilla vasikoilla havaittiin vaikeutunutta hengitystä noin viikko rokottamisen jälkeen. Hengitystieoireet ja hengityksen tihentyminen on mainittu valmisteyhteenvedossa mahdollisina haittavaikutuksina ja haitan syysuhde arvioitiin mahdolliseksi. Samalla rokotteella rokotetulla vasikalla oli kuumetta, yskää ja hengitysvaikeuksia pari viikkoa rokottamisen jälkeen. Lopulta vasikka lopetettiin. Vasikasta eristettiin Mycoplasma bovis -bakteeri ja RS-virus, mutta niiden erillistä osuutta oireiden syntyyn ei voitu arvioida.

Lampaiden rokotuksista vastaanotettiin yksi raportti. Kaksi klostridioosi-tetanus-pasteurelloosi -rokotteella rokotettua lammasta kuoli vuorokauden kuluttua rokotuksesta ja kolmas lammas lopetettiin päivää myöhemmin. Edeltävinä oireina oli havaittu kouristuksia ja syömättömyyttä. Ruhoja ei lähetetty tutkittavaksi, ja oireiden syy jäi avoimeksi.

Kaniinien rokotuksiin liittyvistä haitoista ilmoitettiin 37 kertaa. Kaikki ilmoitukset koskivat kaniinien verenvuotokuumetauti-myksomatoosirokotetta. Rokote on ollut Suomessa toista vuotta käytössä ja edellisvuoden tapaan yhdistelmärokotteeseen liittyvät haitat olivat pääsääntöisesti myksomatoosin kaltaisia oireita kuten rupisia patteja pään alueella ja erityisesti silmäluomissa, silmävuotoa tai silmäluomien turvotusta ja ihon punaisuutta. Osassa tapauksia kaniini oli todennäköisesti ehtinyt saada tartunnan ennen rokotesuojan kehittymistä, kun taas osassa yhteys rokotteeseen arvioitiin mahdolliseksi. Yhden kaniinin raportoitiin kuolleen 2 vuorokauden kuluttua rokottamisesta, mutta lisätutkimuksissa ei löydetty yhteyttä myksomatoosi- infektioon.

Loislääkkeet

Loislääkkeitä koskevia ilmoituksia vastaanotettiin toiseksi eniten, 78 kappaletta. Näistä vakaviksi luokiteltiin 26. Ilmoituksista 64 koski koiria ja loput kissoja, hevosia ja nautoja.

Suurimmassa osassa ilmoituksista epäilty lääke oli edellisvuosien tapaan koirien ulkoloisten häätöön tai tartunnan ennaltaehkäisyyn tarkoitettu valmiste. Koirilla raportoituja oireita olivat muun muassa paikallisreaktiot iholla, kutina, hoipertelu, voimattomuus, kouristelu ja halvausoireet. Suun kautta annettavien lääkkeiden yhteydessä koirilla raportoitiin useimmiten ruoansulatuskanavan oireita, kuten oksentelua ja ripulia.

Kissoilla loislääkkeiden aiheuttamista epäillyistä haitoista raportoitiin 11 kertaa. Haittoina kuvattiin paikallisia antokohdan reaktioita, neurologisia oireita ja kuolaamista.

Hevosilla loislääkkeiden aiheuttamista haitoista raportoitiin kaksi kertaa. Molemmissa tapauksissa oli havaittu suun limakalvojen turvotusta ivermektiiniä sisältävän oraalipastan annon jälkeen.

Yksi ilmoitus koski halofuginolilla lääkittyjä vasikoita, joista osa kuoli ripuliin kaksi päivää lääkityksen jälkeen. Tapauksen tiedot olivat hyvin suppeat, eikä epäiltyä tehon puutetta voitu arvioida tarkemmin.

Hermostoon vaikuttavat lääkkeet

Hermostoon vaikuttavista lääkkeistä vastaanotettiin 31 ilmoitusta. Ilmoituksista 18 koski koiria, kuusi kissoja, kaksi nautoja, yksi lammasta ja yksi kania.

Yhdeksän ilmoitusta koski alkuvuodesta 2021 kauppaan tullutta bedinvetmabia sisältävää, valmistetta. Yhdessä tapauksista koiralla todettiin voimakas turvotus ja nesteontelo kaulan alueella yhdeksän päivää injektion jälkeen. Injektiokohdan turvotus on valmisteen tunnettu haittavaikutus, mutta ilmoituksesta ei selvinnyt tarkkaan, oliko injektio annettu juuri tälle alueelle. Kahdessa tapauksessa raportoitiin karvanlähtöä, ihon hilseilyä ja rupea sekä kutinaa pistoskohdan lähettyvillä. Muita raportoituja oireita olivat muun muassa ataksia, ripuli, apaattisuus, kömpelyys, oksentelu ja pankreatiitti, Suurimmassa osassa tapauksista lääkityksen ja oireiden välinen syysuhde jäi epäselväksi.

Yhdessä tapauksessa koiraa oli lääkitty keisarileikkauksen jälkeen tramadolilla, parasetamolilla ja amoksisilliini-klavulanaattivalmisteella. Kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä emän ruokahalu heikkeni ja seuraavana päivänä myös ainoa pentu lopetti imemisen ja kuoli. Oireiden syyksi epäiltiin tramadolia. Ihmisillä tramadoli erittyy maitoon vain vähäisessä määrin, mutta tästä ei ole tarkkaa tietoa koiralla. Neonataalikuolemiin voi olla useita syitä ja tarkempien tutkimusten puuttuessa syysuhde jäi avoimeksi.

Yhdessä tapauksessa koiran sydän pysähtyi rutiinileikkauksen aikana ja koira kuoli. Anestesiaan oli käytetty useita eri lääkkeitä (deksmedetomidiini, maropitantti, metadoni, propofoli, ketamiini, lidokaiini) ja ennen sydämen pysähtymistä koira oli saanut karprofeenia. Tapauksissa, joissa käytetään useita lääkevalmisteita, kuten anestesiassa, on yksittäisen lääkkeen syysuhteen arvioiminen vaikeaa.

Muita koirilla raportoituja haittoja olivat muun muassa rauhoitus- tai nukutusaineiden epäilty tehon puute, sydämen tiheä- tai harvalyöntisyys ja epilepsialääkkeeseen liittyvä maksa-arvojen kohoaminen.

Yhdellä kissalla todettiin akuutti munuaisten vajaatoiminta rauhoituksen (deksmedetomidiini ja butorfanoli) sekä meloksikaami-lääkityksen jälkeen. Yhden kissan raportoitiin kuolleen sen jälkeen, kun se oli yhdistelmäanestesiassa saanut medetomidiinia, butorfanolia ja ketamiinia. Deksmedetomidiinin annon jälkeisestä keuhkoödeemasta raportoitiin yhdellä kissalla.

Mirtatsapiinivalmisteen käytön jälkeisistä haitoista raportoitiin kahdella kissalla. Toisella kissoista oireina oli ollut aivastelu ja raskasta hengitystä toistuvasti lääkkeen annostelun jälkeen. Toisella kissalla raportoitiin käytösmuutoksia, kuten sekavuutta, hyperaktiivisuutta, ääntelyä ja apaattisuutta.

Kolmen vasikan raportoitiin kuolleen pian kastraation jälkeen. Anestesiaan oli käytetty ksylatsiinia, ketamiinia ja prokaiinihydrokloridia. Kaikille vasikoille oli annettu myös bentsyylipenisilliiniprokaiinia yliannoksella sekä meloksikaamia. Tarkka kuolinsyy jäi epäselväksi.

Tuki- ja liikuntaelimistön lääkkeet

Tuki- ja liikuntaelimistön lääkkeiden haitoista raportoitiin 23 kertaa. Ilmoituksista 14 koski koiria, kolme kissaa, yksi hevosta, yksi nautaa ja yksi kania. Yleisimpiä oireita koirilla olivat ruoansulatuskanavan oireet. Yhdellä koiralla havaittiin kuolaamista ja haavaumia kielessä firokoksibihoidon jälkeen. Muita syitä oireisiin ei voitu sulkea pois. Toisella koiralla raportoitiin akuutti munuaisten vajaatoiminta firokoksibihoidon aikana.

Ihmiselle aiheutuneet haitat

Eläinlääkevalmisteen ihmiselle aiheuttamasta haitasta raportoitiin neljä kertaa. Yhdessä tapauksista eläinlääkäri oli pistänyt itseään neulalla, joka oli kiinni eutanasiaan käytettävää lääkettä (mebetsoniumjodidi, embutramidi ja tetrakaiinihydrokloridi) sisältävässä ruiskussa. Eläinlääkärin sormi muuttui harmaaksi ja kipeäksi joksikin aikaa.

Toisessa tapauksista eläinlääkäri oli vahingossa roiskuttanut ropinirolia sisältävää lääkettä kädelleen ja tunsi itsensä sen jälkeen pahoinvoivaksi. Eläinlääkäri kertoi, että käden iho oli kuiva ja mahdollisesti pienillä haavoilla.

Kolmannessa tapauksista eläinlääkäri oli altistunut isofluraanille anestesialaitteistossa olleen vaurion vuoksi. Oireena henkilöllä oli huimausta, sydämen harvalyöntisyyttä, heikkouden tunnetta ja 3. asteen AV-katkoksia. Neljännessä tapauksessa eläinlääkäri oli viiltänyt sormeensa avatessaan rokoteinjektiopulloa. 

Haittavaikutuksesta ilmoittaminen on tärkeää – ilmoita tiedot mahdollisimman tarkasti

Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen on tärkeä osa lääketurvallisuuden seurantaa myyntiluvan myöntämisen jälkeen.

Eläinlääkkeiden käytössä ilmenevien epäiltyjen haittavaikutusten raportointi on pitkälti eläinten omistajien ja eläinlääkäreiden aktiivisuuden varassa. Ohjeet haittavaikutusilmoituksen tekemiseen löytyvät Fimean verkkosivuilta

Joskus haittavaikutusraportin tiedot eivät riitä lääkityksen ja haitan välisen syysuhteen arviointiin. Esimerkiksi kuolemantapauksissa kuoleman syy jää ilman ruumiinavausta usein epäselväksi, eikä syysuhteen arviointi ole mahdollista. Syysuhteen arvioimiseksi on tärkeää ilmoittaa haittaan liittyvät tiedot mahdollisimman tarkasti. Mahdollisen ruumiinavauslausunnon ja esimerkiksi tiedon potilaan toipumisesta voi toimittaa myös jälkikäteen lisätietona tapaukseen.

Jonna Kumpulainen
ELL
Eläinlääkäri, Fimea
Jaa Twitterissä Jaa Facebookissa Jaa LinkedIn palvelussa

Lataa juttu julkarista Tulosta sivu

Kerro meille juttuideasi

Otamme mielellämme vastaan juttuideoita ja aiheita, joista voisimme kirjoittaa.