Tulevaisuudessa syöpäkasvaimen biologisia ja geneettisiä ominaisuuksia tutkitaan entistä perusteellisemmin, jotta lääkehoidot osataan kohdistaa juuri oikeille potilaille. Myös lääkeherkkyystutkimukset yleistyvät, uskoo professori, ylilääkäri Sirpa Leppä.
Yksilöllistetty lääketiede on mullistanut syövän hoitoa viime vuosina.
Kun aiemmin potilaalla todettiin esimerkiksi HER2-positiivinen rintasyöpä, taudin ennuste oli erittäin huono. HER2-reseptoriin kohdistuvan täsmälääkkeen ansiosta kyseessä onkin nyt hyväennusteinen tauti.
– Monien syöpien ennuste on parantunut ihan valtavasti, kun on opittu ottamaan huomioon kasvaimen biologiset tekijät potilaskohtaisesti, kiteyttää professori, ylilääkäri Sirpa Leppä HUS Syöpäkeskuksesta ja Helsingin yliopistosta.
Kuva: HUS/Mikko Hinkkanen
Rintasyövän lisäksi iso harppaus on otettu esimerkiksi melanooman ja suolistosyövän hoidossa. Näiden kasvainten kudoksesta tutkitaan tiettyjä geenivirheitä, joiden perusteella sopiva lääkehoito voidaan räätälöidä. Tämä on parantanut erityisesti levinneen taudin ennustetta ja lisännyt potilaiden elinaikaa.
Lepän mukaan yksilöllistäminen on syövän hoidossa ehdottoman tärkeää. Jokaiselle potilaalle, joka sairastuu syöpään, tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. Hoitovalintoihin vaikuttavat paitsi kasvaimen biologiset tekijät, myös potilaan muut sairaudet, hoitokuntoisuus ja syövän levinneisyys. Niiden avulla kullekin potilaalle räätälöidään mahdollisimman yksilöllinen hoito.
– Viisasta, yksilöllistä hoitoa on sekin, että lääkehoitoa ei aloiteta potilaalle, joka ei kestäisi rankkoja haittavaikutuksia, Leppä painottaa.
Haasteena on löytää oikeat potilaat
Syövän kohdennetut biologiset lääkehoidot jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: suoraan syöpäkasvaimeen vaikuttaviin vasta-aineisiin tai pienimolekyylisiin valmisteisiin sekä immunologisiin hoitoihin.
Suoraan kasvainkudokseen vaikuttavat lääkkeet estävät esimerkiksi syövän uudisverisuonten kasvua tai syöpäsolun viestiketjun toimintaa. Ne kohdistuvat usein tiettyihin syövän alaryhmiin, joissa on jokin tunnettu geneettinen mutaatio tai muu biologinen ominaisuus.
Immunologiset lääkkeet puolestaan aktivoivat potilaan omaa immuunipuolustusta ja saavat sen hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Ne tehoavat useissa eri syöpätyypeissä, mutta yleensä vain pienellä osalla kunkin syöpätyypin potilaita. Joillakin levinnyttä tautia sairastavilla potilailla taudin eteneminen saattaa pysähtyä vuosiksi.
Haasteena on löytää potilaat, joille immunologisesta lääkehoidosta on hyötyä.
– Hoitotulokset ovat olleet aika vaatimattomia esimerkiksi keuhkosyövässä tai pään ja kaulan alueen syövissä. Mutta kun opimme tunnistamaan etukäteen potilaat, joille hoidosta on todennäköisesti hyötyä, hoitotulokset varmasti paranevat, Sirpa Leppä arvioi.
Taudit pirstoutuvat pienemmiksi
Sirpa Leppä uskoo, että syöpähoidot yksilöllistyvät tulevaisuudessa entisestään, kun tietämys syövän monimuotoisuudesta kasvaa.
Erinimisiä sairauksia tulee entistä enemmän: ei ole vain rintasyöpää tai eturauhassyöpää, vaan lukuisia, jonkin tietyn biologisen ominaisuuden sisältäviä syövän alaryhmiä.
– Diagnostiikka monipuolistuu ja monimutkaistuu. Kun aiemmin samaa hoitoa annettiin kaikille, nyt taudit jakaantuvat entistä pienempiin alaryhmiin, joihin on omat, yksilölliset hoitovaihtoehtonsa.
Kehitys tekee syöpälääkärien työstä entistä haastavampaa: heidän tulee tietää yhä kapeammista erikoisaloista yhä enemmän. Toisaalta se haastaa myös lääkekehitystä.
– Yksilöllisten lääkehoitojen kehittäminen ei ole mahdollista perinteisissä laajoissa lääketutkimuksissa. Satunnaistetut tutkimukset ovat mahdottomia toteuttaa tilanteessa, jossa taudit pirstoutuvat aina vain pienemmiksi, Leppä muistuttaa.
Vaarana on, että tärkeät lääkkeet haudataan eivätkä ne saa koskaan myyntilupaa, koska ne eivät toimi valikoimattomassa joukossa potilaita. Yksittäisille potilaille ne voisivat kuitenkin olla jopa elämää pelastavia hoitoja.
Tutkimusta tarvitaan myös tosielämästä
Leppä ennustaa, että arkielämän olosuhteista saatava, niin sanottu real-world data ja lääkkeen tehon seuranta markkinoille tulon jälkeen, korostuvat tulevaisuudessa.
– Tarpeelliset lääkkeet on saatava potilaiden ulottuville, vaikka niiden tehosta ei olisi perinteistä, vahvaa näyttöä. Korjausliikkeitä voidaan tehdä jälkikäteen, jos osoittautuu, ettei lääkkeestä saadakaan odotettua hyötyä.
Suomessa uudet syöpähoidot on saatu kohtuullisen hyvin potilaiden käyttöön, mutta suun kautta otettaville lääkehoidoille joudutaan usein odottamaan korvauspäätöstä kohtuuttoman pitkään.
Kyse on usein pienille potilasryhmille suunnatuista lääkkeistä, joiden tehosta ja vaikuttavuudesta on vaikea saada samantasoista näyttöä, kuin mitä perinteisesti lääkkeiltä on vaadittu. Pieni ryhmä potilaita voisi kuitenkin hyötyä lääkkeestä suuresti.
Mahdollisuus ehdolliseen korvattavuuteen on parantanut tilannetta hieman. Sirpa Leppä näkee kuitenkin, että rahoitusjärjestelmää tulisi uudistaa kalliiden, hyvin erikoistuneiden lääkehoitojen osalta.
– Niiden ei pitäisi mennä samasta lompakosta kuin muiden hoitojen, hän pohtii.
Toisaalta uusien lääkkeiden hinnoista on tärkeää neuvotella lääkeyhtiöiden kanssa. Lääkehankintoja keskittämällä voidaan parantaa pienen maan neuvotteluvoimaa.
– On ollut hämmästyttävää nähdä, kuinka erilaisia hintoja eri maissa voi olla, Leppä toteaa.
Lääkeherkkyystutkimukset tulevat klinikkaan
Yksi mahdollisuus syöpähoitojen yksilöllistämisessä ovat lääkeherkkyystutkimukset. Niissä lukuisten eri lääkeaineiden tehoa tutkitaan soluviljelmässä, joka koostuu potilaan omista syöpäsoluista.
Jos jokin lääke tai lääkeaineyhdistelmä nitistää syöpäsolut maljalla, se tehoaa suuremmalla todennäköisyydellä tautiin myös ihmisen elimistössä.
Tähän saakka lääkeherkkyystutkimuksia on käytetty lähinnä tutkimustyössä. HYKSissä niiden avulla on etsitty uusia lääkehoitoja esimerkiksi akuuttiin myelooiseen leukemiaan, kun muut hoidot eivät enää potilaalla tehoa.
Soluviljelmissä tehdyt lääkeherkkyyskokeet yhdistettynä yksilölliseen genomitason diagnostiikkaan tarjoavat ohituskaistan lääkekehittäjille, sillä niiden avulla voidaan löytää uusia käyttökohteita vanhoille, jo olemassa oleville lääkeaineille. Sirpa Leppä uskoo, että menetelmästä voisi olla hyötyä myös klinikassa.
– Tulevaisuudessa lääkeherkkyystutkimuksia voidaan ehkä käyttää potilaiden hoidon valinnassa. Näin voitaisiin etukäteen testata, mikä hoito tai yhdistelmä olisi potilaalle mahdollisimman tehokas. Tämä on kuitenkin vielä tulevaisuutta, hän kertoo.
CAR-T-soluhoidot lupaavat paljon
Ensimmäiset CAR-T-soluhoidot aloitettiin syksyllä 2018 myös Suomessa. Hoidossa potilaan omia veren puolustussoluja muunnellaan geneettisesti niin, että ne käyvät tehokkaasti syöpäsolujen kimppuun.
CAR-T-hoitoja voidaan tällä hetkellä käyttää aikuisten suurisoluisen B-solulymfooman sekä lasten ja nuorten akuutin lymfaattisen leukemian hoidossa, kun sairaus on erityisen vaikeahoitoinen tai uusinut aiemmista hoidoista huolimatta.
Sirpa Leppä pitää CAR-T-hoitoja erittäin lupaavina.
– Kyseessä on uusi immunologinen hoito, joka tehoaa tilanteessa, jossa mikään muu perinteinen hoito ei tehoa. Se tehoaa vieläpä niin hyvin, että 40–60 % potilaista saa useita vuosia kestävän vasteen tai jopa paranee, hän kuvailee.
Lepän mukaan CAR-T-soluhoidot vaativat kuitenkin vielä lisää tutkimusta. Jo nyt tiedetään, että syöpäsolut voivat oppia väistämään myös CAR-T-hoidon tehoa.
Myös siitä kaivataan lisää tietoa, keille ja miten hoitoa kannattaa antaa, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta ja turvallista. CAR-T-hoitoihin liittyy potentiaalisesti hengenvaarallisia haittavaikutuksia, kuten korkeaa kuumetta aiheuttava sytokiinioireyhtymä.
Uudet soluhoidot ovat vielä erittäin kalliita. Leppä uskoo kuitenkin, että yhteiskunnalla on hoitoihin varaa – kunhan ne kohdistetaan potilaisiin, jotka niistä oikeasti hyötyvät.
– CAR-T-hoidot kohdistuvat tällä hetkellä joko lapsiin tai aikuisiin, jotka ovat vielä työelämässä. Jos saamme heidät kertahoidolla terveiksi ja työkykyisiksi, niin koen kyllä, että yhteiskunnalla pitäisi olla siihen varaa.
Tulevaisuudessa CAR-T-hoitoja voidaan ehkä käyttää myös kiinteiden kasvainten hoidossa. Aihetta tutkitaan parhaillaan maailmalla vilkkaasti.
Kalleinta on hoito, joka ei tehoa
Syöpäkasvainten biologisia ja geneettisiä ominaisuuksia voitaisiin Lepän mielestä tutkia vielä paljon nykyistä järjestelmällisemmin. Näin pystyttäisiin entistä paremmin sulkemaan pois hoitoja, jotka eivät tehoa kyseisellä potilaalla, ja kohdistamaan hoito alusta alkaen heille, jotka siitä hyötyvät.
– Suuri haaste ja tarve on olla antamatta hoitoja, joilla ei ole tehoa. Silloin potilaat säästyvät turhilta haittavaikutuksilta, ja yhteiskunta säästyy turhilta kustannuksilta.
Leppä näkee, että Suomella on kaikki edellytykset olla edelläkävijä syöpähoitojen yksilöllistämisessä.
– Suomi on vahva maa genomitiedon hyödyntämisessä. Olisi myös kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta tärkeää, että tekisimme diagnostiikkatyötä syvällisemmin kuin, mihin on totuttu.
Suomen tulisi aktiivisesti pyrkiä mukaan myös uusien hoitojen kehittämiseen ja kliinisiin lääketutkimuksiin. Näin uudet, innovatiiviset hoidot voidaan saada myös suomalaisten potilaiden ulottuville.